OPM 1994 Trondheim

KeparDI Trondheim World Tour 1994

Tänäkin vuonna saatiin KeparDIsta varsin iskukykyinen joukko matkalle maineeseen (kunniahan oli jo mennyt) eli Opiskelijoiden PM-suunnistuksiin. Norjan matka suoritettiin 69. Siitosmatkojen järjestämänä ja matkanjohtajana toimi ihmiselämän monella eri saralla kunnostautunut Aadolf Koykänen. Etukäteen olimme jopa kuvitelleet, että meno olisi railakasta lapi matkan – olihan OL-Bowlare toki maineikas (mutta kunniaton) opiskelijaporukka – mutta valitettavasti toisin kavi.

Matka alkoikin mukavasti Hervannan Kesoililta klo 05.30 perjantaiaamuna. Pirteat ja bommareissa hyvin tankanneet KeparDIt saapuivat bussille kuka mistakin suunnasta ja pää-asiallisesti myohassa. Eniten paänvaivaa aiheutti K2:sen M.Koivisto, jota ei huhuilusta huolimatta loytynyt. Kuskin kaasuttaessa jo kierrokset kuumina saapui musta haamu jostain E-rapun suunnasta pain ja legendaarisen kommentin:" Hei Sami, toiksaa mun kamat???" jalkeen valtaisan buuauskuoron peraansa saanut Mikko paäsi myos matkaan. Tassa vaiheessa poltti matkanjohtaja kääminsä aivan taysin ja sijäiskärsijäksi joutui T.Narvinen.

Bussimatkalla Vaasaan oli puolen tunnin jalkeen selvaa, etta tasta EI kannata selvitä, joten rykäisimme korjaussarjat esiin ja aloimme imea viinaa ihmisten kayttooon. Sillä viina tykkaa että sitä käytetään. Laivauduttuamme edesmenneen Estonian sisaralukseen Wasassa aloimme tappaa aikaa. Matka tosiaan kesti sen 10 tuntia ja jotain oli tehtava…niin no, Mikko nukkui sehan on selva. Toisin kuin Nukku-Mikko, nama miehet "HYVAA PAIVAA" jatkoivat korjaussarjaa kiihdytyssarjalla. Erilaiset pelit osoittautuivat tuiki tärkeiksi matkanviihdyttäjiksi. Tuppi, tuo veikeä Lapin miesten itsemurha-automaatti, osottautui taysin kahden humalaisen miehen (Tommy Hookkan A & Sammy 5xA) suvereenilajiksi. Muilla ei ollut sanansijaa ja raivoisat voittotuuletukset kaikuivat ympari laivaa. Toisessa elakelaispelissa, Bingossa koettiin myos menestysta, kun FILI kuittasi illan kovimman palkinnon, eli 160 FIMia ryyppyrahaa. Muutenkin voidaan sanoa, etta haalaripukuiset ja/tai manttelipukuiset tamperelaismiehet keräsivät todella mukavasti katseita laivayleisolta (SWE). Erityisesti hittibiisimme: So roligt min pappa so vacker min mor… heratti ansaittua kummastusta matkustajissa.

Kumma jos ei lapivalaisimessa mitään näy, totesimme tullissa ja matka jatkui Sundsvallista kohti Trondheimia. Tässä vaiheessa Koykäset osottautuivat todella koykäsiksi: Ei mitään toimintaa! Noo, mehan heitettiin sitten selkeesti vittuilu etupenkkiin päälle ja KeparDIn maine fiksuna suunnistuskerhona senkuin kasvoi! Arska, tuo kitaravirtuooseista veikein alkoi vetää hittibiisejä kotio ja meno senkuin yltyi. Kitäran kielen koettua kuitenkin järkyttävan repeamiskuoleman keskellä "sweet home alabamaa" olimme pakotettuja siirtymaan unfucked-versioihin:

Nukkumatti, nukkumatti, Koykasten,
illoin saapuu heittaa unihiekkaa,
päivän kännäys aika lopettaa on,
kun KeparDIen taru vasta alkaa…

Trondheim iski kuin miljoona volttia ja varsinkin paikallinen YO-talo, jonka ohi ajoimme noin niinku mainosmielessa ennen majapaikkaan saapumista. No, pertskeles, miksipä ei, päättivät pari KeparDIa ja muiden suunnatessa kohti makuupussia, me kiskoimme haalarit päälle ja lähdimme sinkoilemaan YO-talolle. VINKKI: Ellet osaa käyttää hyodyksesi sitä shokkia minkä haalari aiheuttaa bileissa, älä käyta sitä Norjassa. Pomppakulttuurin maassa haalarit on tosiaan viela hieman outo naky. Tommin vedettyä äksän (<– You will hear about this!!!) ennen bändin esiintymistä oli maineemme taattu. Poiskin selvisimme, joten kaikki hyvin huomista kisaa varten.

Lauantaiaamun valkeus yllätti kaikki: Lunta maassa!!!!!!!!!!!!! Huh huh, ja kisakeskus oli viela ylempanä vuorilla, joten saimme erittain arktiset olot. Ei kun Minttu esiin ja itseä lämmittelemään. Reipas laulumme raikasi ympari kisakeskusta ja K2-lakana oli yliveto. Arktisista oloista johtuen n. puolet miesten sarjalaisista joutui keskeyttamisen uhriksi, täytyy vain todeta, etta onneksi juomarastilla oli vakevia, koska muuten olisi Norja ollut todella kuiva paikka… Mutta mutta, muutama sissi toki loytyi joukostamme, keulakuvanaan A.Heinola joka pompotti kitaran kanssa sijalle 13 ja oli paras Suomalainen. Tanui tuo ylatasankojen supikoira ylsi myos LOISTAVAAN saavutukseen lapaistessaan ratansa noissa oloissa. Yhden kilpailijan edesottamuksista oltiin kuitenkin lapi bussin kiinnostuneita: MUTTA MISSA ON JJ???? Hypotermian partaalla hortoilevat suunnistajat aloittivat välittomästi lämmittelyn yli 50 vol% tuotteilla.

Niin, banketti – SITA ON SITTEN MUUTEN IHAN TURHA KOMMENTOIDA! – tuli kuin kulovalkea. Bankettiverryttelyksi pelaamamme futismatsi havittiin niukasti Koykäsille, joten kosto eli ja päätimme räväyttää banketissa. Erityisesti KeparDIn nuorisojaosto otti homman tosissaan. Suomi-tietous levisi seepran lailla: " Kiitos munasta, se oli maukasta" (tack for kuken den var smakfult) ja "Tahdon kylman kaljan ja kuuman miehen". Legendojen legendaksi nousi kuitenkin X. Loppuillasta saatoimme havaita n. 50 norjalaisen tuntevan äksän ja jos se olisi ollut meista kiinni kaikki muutkin olisivat sen tienneet, mutta kun K2 koki rotusyrjintaa ja meitä ei päästetty lavalle. No, kosto elää Smoolannissa ja MOS-gaalassa. Niin, oliko banketista muuta? Mulla ei muuta.

Viestiaamu, tuo vaikeista vaikein koettiin myos tänävuonna. Karsintaa tapahtui jo kispaikalle lähdettäessa ja osa hyytyi viela bussiinkin (Arska) Arska hei, ala oo tommonen. Viesti oli KeparDIlle katastrofi! Neljastä joukkueesta saatiin lähtoviivalle vain kaksi. Ykkosjoukkue aloittikin hyvin, kun Riku "viinipullo" Rintanen johti viestia kolmella väliäikarastilla suvereenisti. (Joka rastilla äksa tietenkin) Viimeiselle rastillekin Riku saapui selkeassa johdossa ja kommentoituaan juoksuaan kenttakuulutuksessa (sita oli muuten ihan turha kommentoida) aloitti raivoisan loppukirin kohti maalia – jai kuitenkin sijalle 24 ja tulipa vielä jälkeenpäin hylätyksikin Dopingtesteissa. "Kumma jos kusessa ei olisi mitaan nakynyt", kommentoi pettynyt haalari/mantteliveikko suoritustaan – ja eikun uus pottu auki! KeparDI II ylsi loistavaan suoritukseen joukkueella Vesku, Toot Toot ja Petteri (the fux) sijoittuen kuudenneksi. Oliko muuta? Mulla ei muuta.

Bussimatka Sundsvalliin sujui korjaussarjan (Finlandia 50 vol%) merkeissa ja Oooren kohdalla siirryimme kiihdytyssarjaan. KeparDI loisti taas äänekkyydellään, vaikka joltain se olikin mennyt. Napakymppia leikittiin ja YLLATTAEN Herra X loytyi keparDIn X-teamistä. Kysymysten taso oli karu: 1 kysymys: No, saako sita vittua vai eiko sita saa jne… Valinta osui TIETENKIN neiti X:ään. Laivaliputkin olivat kuulemma hukassa, mutta loytyivat sitten jostain Heh Heh Don't kill me!!

Laivamatkasta ei juuri muuta. Laatat irti seinista ja silleen. Tampereelle paastiin n. puolenpaivän aikaan ja loppuviikon krapula olikin sit siinä.

Kaikenkaikkiaan MUST-reissu ja mukanaolleet eivat varmaan kadu pätkääkään. Ens vuonna kisaillaan Linkopingissa ja matkajarjestelyt hoitaa X-resor. Ilmottautumisia vastaan ottaa ensi vuoden matkanjohtaja Tommy Hookkanen. Oliko muuta? Meillä ei muuta!

Sammy, Riku, Mikko ja Tommy
PS. Tätä juttua on sitten ihan turha kommentoida – mutta tehdään sitä rainaa. Tulee siivet ja me liuetaan hyvin äkkiä.

- Sammy Takaluoma