Lumi-Toukola 2004
Lumi-Toukola 2004 Ylä-Savon sydämessä
”Onko Janne tulossa vanhaksi?!?”
Pelkkää legendaahan tämä on! Lumi-Toukolan kautta aikain menestynein tamperelainen yliopiston suunnistuskerho KeparDI kokosi viiden vuoden tauon jälkeen joukkueen kasaan. Vaikka lumipeto Pussila ei enää vaikuta keskuudessamme ja Pesu on siirtynyt autuaammille käkkimismaille, niin ei ollut tälläkään joukkueella hävettävää isompien joukossa. Turkki päälle ja wassua mäkeen! Emitteri taskuun ja pilkkuhame vesirajaan!
Su 21.3.2004 klo 5.55 Jyväskylän Shell Veturin pihalla on kokoontumisajot. Katkaisee talven ihan kivasti vaikka ei tällä vittu mihkään pääse. Jyväskylän yöelämästä on paukkuja hakenut päivän suoritukseen vain vahvistus Tuomo. Onko Janne tulossa vanhaksi? Käpertyy vain Katjan keittiöön kuorsaamaan? Loskaa paiskoo niskaan. Ihanteellinen päivä hiihtää kovaa. Yhdeksän pitkää kilsaa edessä. Lintulaudan hihnat tuntuvat jo kurkun ympärillä. Laajarilla ei eilen kulkenut. Ei mihkään! Metson hehtaarikämpässä olisi uni vielä maittanut. ”Mitä pohjassa”, kysytään kahvitauolla. Voitelupalvelut ulkoistettu, toteaa Asukki. Muut luottavat tuuriin tai kisapaikalla olevaan venäläiseen voidemyyjään. Matka Iisalmeen sujuu heittämällä. Golf on vireessä, juuri katsastettuna. Saab nyt tietty on aina iskussa.
klo 9.10. ”Millä helvetillä nää akun piuhat on saatu tänne mankkaan?” Jannen nakkisormet eivät veny. Tarvitaan teekkaritaitoja ja hakaneulaa. Humppa ei soi! Mankka kyllä toimii hetken, kunnes virta loppuu. Kuka latasi sen OPM:n jälkeen? No humppa-CD:tkin turvallisesti Tampereelle. Takaiskusta ei ole vieläkään toivuttu.
KeparDI miehittää kodan keskellä kisakeskusta. Kun ei muille kelpaa. Tulitikut ja makkarat huoltsikalta ja tunnelma on taattu. Pari lerssiä ennen osuutta tekevät poikaa. Yhdeksällä kilsalla ehtivät energia varastot loppua. Ja anaerobisella puolella rasvoista saa paremmin potkua irti. Happea ei ole liikaa. Ei ainakaan kodan pätsissä.
Aloittaja-Jarkko kurvaa paikalle Vuokatista. Suunnistusammattilainen. Hakee epätoivoisesti venäläistä näytevoitelijaa kisakeskuksesta. Ei löydy kuin Keltamäki. Siltä ei irtoa.
klo 10 Lähtökiihdytys on armoton. Jarkko leikkaa läpi sauvaviidakon oikealta sivulta vasemmalle reitinvalinnalle. Katsojat pidättävät hengitystään. Ei K:lla kärjessä, mutta yleisörastilla Vapan perässä. Jarkko pistää viisi minuuttia sompien piikkiin. Ammattilaisen selitys, huokailevat amatöörit ihastuksesta. Antti jatkaa tyllillä. Pers’tyylillä. Yleisörastilla sukset ovat miestä liukkaammat. ”Ainoa kerta kuin kaaduin.” Niin varmaan. Sijoitus pysyy samana, kiitos muiden hylsyjen.
Nousu on taattu, kun Väätäisen Olli ampaisee ladulle. Sen tietävät KeparDIn toppatakkimiehet. Maalissa ei naurata. Hylsy! 134 tai 34, kuka niistä nyt ottaa selvää. Järjestäjät antavat luvan jatkaa, Nyt on kiire pois yhteislähdön alta. Samaan aikaan Viertolan Sakissa B-tiimi tekee hyvää työtä. Rastimiehet hullaantuvat Katjan kepardi-hameeseen. Tiina tykittää pohjanmaan voimalla. Mutta Ippe on kuitenkin ykkönen. Noilla monoilla ja siteillä on jo antiikkiarvoa, epäilevät nuoremmat polvet. Janne viimeistelee kakkosjoukkueen suorituksen. Vastustajia kannattaa varoitella loppukiritaistelun suhteen. ”Kun tämä massa saadaan liikkeelle, niin sitä ei hevin pysäytetä!”
Ykkösjoukkueessa epäonni jatkuu. Jani nilkuttaa yhdellä sauvalla kolmosrastilta maalipaikalle sauvaa vaihtamaan. Isältä lainassa olleet hiilikuidut, joten vahinko on vähäinen. Rikkoutuneet ihmissuhteet korjautuvat aina ajan myötä. Lähimmät sauvat käteen ja matkaa jatkamaan. Sattuman kauppaa. Tero saa omalle osuudelleen sauvat vaihtopuomilla. Samoin kuin kepardin turkin. Oiva vaihtokapula. Lepattaa tuulessa, mutta lämmittää laskuissa. Fisherman’s Friendsit hangella kertovat mistä kepardi on mennyt.
Yhteislähtö tulee ennen pitkää. Tuomo ottaa paikan keskeltä rivistä. Maalissa kerrataan koettuja vastoinkäymisiä. Selvää suunistaja-ainesta!
klo 14.30 Palkinnot on jo jaettu ja ilta alkaa hämärtyä, kun kepardi lauma nousee palkintopallille. Makkarat on syöty ja nuotio alkaa hyytyä. Ensi vuonna Jyväskylään! Ja painotus etukäteissuunnitteluun! Tämän vuoden hylsystä ei tarvitse huolehtia. Jonikin hylättiin… Motti halkoja jää odottamaan polttajiaan…
Mutta ennen ensi vuotta: On vain hiihdettävä, luoja tietää, hiihdettävä!
Historiaa
Lumi-Toukola on hisumiehen Jukola. Vuonna 1995 nämä hiihtosuunnistusjuhlat hiihdettiin Tampereen Kaupissa. Ja KeparDIhan oli paikalla. Sammy Takaluoma piti kirjaa KeparDIn ja jyväskylän OL-Bowlaren välisestä taistosta:
1-0 Raino Pesu tykittää KeparDIn kärjessä vaihtoon ja pääsee kuuluttajan kanssa spekuloimaan KeparDIna olon hienouksia! Piste meille.
2-0 Tuntia myöhemmin H.Laine telemarkkaa vaihtoon ja lähettää T.Taulavuoren matkaan. Kuulutus noteeraa, Suunnistaja-lehden päätoimittaja Olavi Maki naureskelee tyytyväisenä partaansa. Piste meille.
3-0 Mantteli-verryttelijät herättävät ansaittua huomiota ja meille taas piste (tämähän oli varma pointsi.)
4-0 K.Jussila rynnii hurmiossa kakkosjoukkueen ankkuri- pätkää kuitaten OL-Bowlaren joukkeen 22 sekunnilla! Makea voitto ja makea piste meille!
5-0 Ykkösjoukkue sinnittelee peräpäässä kuin perskärpänen ja tähyää toiseksiviimeistä sijaa. M.Koivisto mm. nappaa karkeä vartin kiinni. Tavoite ei kuitenkaan täyty vaan jäämme viimeiseksi, eli sijalle 69! Sorry vaan, Siitoksen veljekset. Me napattiin nyt sitten sekin sija! Entistä makeampi pointsi meille!
6-0 Ja viimenen niitti nöyryytetyn OL-Bowlaren arkkuun on ilmestyvän Suunnistajan mukana KeparDIlle tuleva julkisuus ja sen myotä älämölövaltikan siirtyminen Tampereelle! We are the KINGS, HEI!
Vuonna 1998 tapahtui seuraavan kerran Lumi-Toukolan valloitus. Lammin kisapaikalle rahdattiin Tampereelta Hiukkasen peräkärrysauna, jonka kuistilla oli mukava seurata reipashenkista talviurheilua. Näkyvyys oli taattu aina Suunnistaja-lehteä myöten.