Hiihtoleiri 1999 Pyhätunturi

KeparDIn hiihtoleiri 1999

Tapahtui Pyhätunturilla 12.-19.3.1999

Holy ski bistrosa on muuten asiallista pelata maratonia joka ei tiettävästi lopu ennen esikoisen syntymää. VR tuo ja vie ja kannattaa ja hauska on matkustaa jne. Tiedoksi seuraavalle reissulle; blandista kannattaa varata enemmäan kuin sitä votkaa. Ja Sipoossa on isommat korkeuserot kuin Pyhällä. Ja viiriäisen aivoilla varustettu vitunkantoteline. Ja juodaan sitä Dr. Pepperiä. Puruluuta aamupalaksi, ja terveellistä vielä. Ja nyt ruvetaan ryyppään! Mut ei sit riehuta. Ja Matti mennee ensi pyhänä naimisiin. Satumaa on aavan meren tuolla puolella.

Alistajan laseja ja iloista tunnelmaa. Aitoja ihmisiä ja muovista rahaa.Onko tukka hyvin näkyykö kello. Sitä tuskin kukaan tässä ilmastossa miettii. Emme me ainakaan. Piisamilakki on iloinen asia kuten naisurheilu. Kiitos kaikesta Satu Salonen, olette loistava. Kiiltävämpi kuin aurinko papin mulukku..

Voi muna taas tulee! Onhan toki aikaa siitä kun Himoksen pölyt pyyhittiin pois keuhkoista, joten ehkä olemme sen ansainneet. Simo Holli meni moikkaamaan moikkaamaan rusoposkista inkkaria. Tiedättehän mitä siitä seuraa. Heimo, hemppa, tempo, kempo, lähetsä tanssii, ai et vai? Ai lähet, no pidä hauskaa! Kuulkaas rouva tuolla naamalla on paras vaieta ja raimo se siellä onpi nokosilla. Lai lai lailalaila laila… minä olen pöpi, lailalai, minä olen pöpi, lailalai.. veitö minit, Sillmannilla on asiaa. After ski kello 16-17 paikassa X. Rocky Balboa. Italian Stallion. Vedä kätee! Kirjoittaja vaihtuu toivottavasti ja lopullisesti. Koordinaatiokykymme, kirjoittanut pentti hilkuri. Huorat ympyrään ja intiaanijahtiin. 016-611537 ennen kello yksitoista. Niin voit tilata valtion ravitsemusliikkeestä juomia ja ne ovat noudettavissa Pyhätunturin k-vitunkalliista kaupasta, eikä tarvii lähtee Kemijärvelle. Eikä!

Jfvghlcxvnvnlsnfnvnvlhandslnvieinxdnvn tammoista on kepardin kieli, varsinkin aamulla kun ihana mirri on taas pissinyt suuhun ja tehnyt elämastä yhtä tahmaisen kuin siman geelitukasta. Filosifinen kysymys: voidaanko antaa ihmisten puhua panttereista ihan vaan hämäyksen vuoksi? Mutta elämässä on myos urheiluahenkeä. Vetää posket lommolla tupakkaa pajatson ääressä. Savu tunkee korvista ja sieraimista ellei ne ole tukossa ja kepardi halveeraa urheiluvaatteiden väärinkayttöä. Ja miten olisi jos hommaisi pulukallisen kalijaa huomenna. Ne ois meleko salakulliset pilleet näin teekkareiden kesken ja pilikullisetkin vähän. KYLLA MÄÄ SEN TIIJÄN ETTÄ SE PIENI ON MUTTA NYT SITÄ EI OO OLLENKAAN? How much is the fish?

Day three… Pienoisesta väsymyksestä huolimatta kampesimme itsemme sängyistä ylös lähes yhtä aikaa auringon kanssa. Erittäin paha takaisku noin iltaa ajatellen sattui heti aamusta, kun soitto kemijärven alkoon ei onnistunut aivan odotuksien lailla, sillä tilatut juomat tulisivatkin maanantaina, koska tilauspalvelu ei toimi lauantaisin. No eipä hätää, kyllä Jemma-nimisistä paikoista saattaisi löytyä jotakin helpotusta ongelmaan ja onneksi kyllähän meillä on ystäviäkin… Ei muuta kun pikainen ravitseva (?) aamiainen naamariin ja ulos. Suolaton ja sokeriton puuro on HYVÄÄ ja RAVITSEVAA.Osa porukasta suuntasi suksen kärjet kohti mutkamäkien alahissiasemia ja jotkut vastaavasti suuntasivat murtsikkaladuille urheilemaan. Sää oli mitä parhain, aivan kuin kepardin hiihtoleiriä varten tilattu. Mukava oli hienossa säässä nauttia ulkoilun riemusta (niin ja ollaanhan sitä terassillakin ulkona). Treffit kämpillä klo 16.00: Komppania, suuntana kauppa, sinne siis marsmars vauhdilla. Takaisin tullessa pulkka oli lastattu kaljalla, onneksi tuli pulkka matkaan, päästiin sentään takaisin kämpille. No toiset sitte rommitoteja lämmittämään ja toiset lenkille, hurjia poikia. No kaikilla kuitenkin samat asiat mielessä: rrrrrrruvetaan rrryyppäämään. Hmm ja jollakin oli tiettävästi treffit holy-hotellin yökerhossa myöhemmin illalla, kaikkea siellä rinteessäki voi sattua ja tapahtua.

Kerta kaikkiaan näyttää siltä että tämä hiihtoleiri-nimi ei ollutkaan mitään feikkiä vaan ihmiset (nimet vaihdetty) on todella porona juoksemassa tuolla kelkan ajamilla jälijillä jolkottavat ja täällä toiset joutuu hiki hatussa pitämään saunan lämmitysnappulaa pohjassa. Rinteessä oltiin tai ehka paremminkin niiden ulkopuolela silla kurut kiinnostaapi kyllä. eikä ihmeiden aika ole ohi. Ruoka on täällä todella halapaa! Voisi jopa sanoa että mitä enemmän juo sita halavempaa on ruoka. Riiippuu tietenkin siita miten hyvin jaksaa roudata tyhjiä pulloja kauppaan. Ja aletaan ostaa piffiä ja hommataan mummon muusia ja kassalla tulee saipukkaa… Juu, miltäs kuulostaa, että viikonlopuksi ruuat meille kaikille maksoi 32 markkaa ja nestemmäiset ostokset noin palttiarallaa 700 fim.

Ja Krisse kertoo vitsejä. Mutta eihän sitä tule ennen esikoisen syntymää. Ja pohjoisrinteillä lukee että keep the skis on the jotain. Ja muka väärin vielä. Ja Samilla on peliä. Ja lääkärin kanssa vielä.

Loppuilta onkin sitte pienoisen usvan peitossa ja ehdottomasti sensuroitu. Mitä kaikkea tapahtui? Sitä ei taida tietää ite ukkoylijumalakaan. Some keywords: missä se taksi oikein on, 45mk eikä kuustosta hirveesti nähty, rahojen ja terveyden menetys, pilkku, jätesäkissä viiletys ja samoilu kohti jatkoja, rankat jatkot aamuun asti…

Part x: days of thunder

… Pitäisikö sitä sitten pikku hiljaa herätä taitaa olla aamu. TV:stäkin tulleepi Frendit ja päätä särkee miksi join ensinkään. Ja vekkulit Lapuan pojat ei sitten olleetkaan putkirunkkareita vaan logistiikan perusteet hallitsevia TKK:n kuninkaita. Ja mehän mentiin lankaan, eikö? Eipä vois vähempää kiinnostaa ja kun ei viinanpirukaan maistu niin vittuilu on turhaa. Minä olen Pohjanmaalta ja minä en puhu paskaa.

Pikaiset päiväunet ja muusia, tussuja ja eläimellistä kiimaa. Ja simpanssin pimpsaa multicoloreissa hollywoodin laatupätkässä. Kännykän lataus ja Krisse ei muista mittään. Ihminen on normaalistikn virkeimmillään kello 23. TV:stä Nashville Ridgeä tai hiljaisia siltoja. Neekerimusa on hyvää mutta miten selviää John Akii-bua Lipposen Suomessa. Tämä oli lainattu mutta miten pärjää kolmisorminen puusilmä-keilaaja kun KeparDI hallitsee. Pärjäile Jamal ja minä vaan kysyn että kuka tämän maksaa.

No, jotakin säästäkin välillä: niin kjova tuuli, että pipo ei meinannu pysyä päässä ja pimeetäkin kuin mitä. Ja rahallekko täällä saa vastinetta? Yksi ainoa hissi auki ja viimeiset nousut silläkin oli jo klo 16.40. Toisaalta rinteessä oli kyllä tilaa aivan tarpeeksi… Niin muutama rohkea tosiaan kävi ulkona iltapäivän aikanaSää oli todella vihamielinen Melkein kuin jääpallo ottelussa jossa on enemmän pakkasta kuin katsojia.. Oli opeteltava taas kävelemään ja rinteessä oli ohjelmassa laskettelun aakkoset. Kyllä tasapaino voi olla kateissa dagen efterinä ja pystyssä pysyminen voi olla vaikeaa. Kumma juttu, kun rinteessä tli muutama ihminen juttelemaan niin tuttavallisesti, ikäänkuin oltaisiin tavattu ja juteltu joskus aikaisemminkin, kenties eilen?

Roseanne tuo amerikan A-studio istuu eläinellisen komealla tuolilla ja on ihanan rakastettava ja sympaattinen. Ja komeakin, kuin Greta Garbon veljen poika Hannu Karpo supilakissaan taskut täynnä hylsyjä. Vuoristo tauti iski yllättvän nopeasti.Kenties olimme liian kiireisiä noustessamme uramme huipulle. Aivoödeemaa potiien kävimme freestylen tuomarikurssin (osat lumikontakti ja vertailuaika tuottivat eniten vaikeuksi osallistujille). Onneksi tv-luvat on maksettu jotta on varaa arvoistella mitä kaikkea luparahoilla tehdään.

Vesku haki kadonnutta Vitalista kuin altavista,turhaan. Me muut otetta elämään,turhaan.Vaikean valinnan jäkeen päädyimme seuraamaan loistavaa elokuvaa. Oli yhtä mielenkiintoista kuin seurata ruohon kasvamista, maalin kuivumista, tai purjehduskilpailua. Aina sattuu ja tapahtuu, kunhan vain ei kukaan ei tujota punttin tai ettei äiti näe. Mutta Simasta kuuluu. Mies osaa avata suunsa oikeassa paikassa. Ensimmäiseen lauseeseen melkein todella kuului ne kolme sanaa jotka halusimme kuulla..Ei ne eivät todellakaan olleet I have a dream, Amerikkalaisten maailman viisaimman kansan,Paavo Väyrysen lausumana. Huotarin syömä pulla meinasi mennä nenään kärpästen seuraksi. Kepardin matkakertomus alkaa kasvaa kuin …. Matkakertomusta voisi verrata Kalle Rivitalon kirjaan Tervaskanto. Molemmassa päähenkilö ajaa helevetinmoisesa ristipaineessa Kemistä Kokkolaan etsimmän kadotettua muistiaan taskussa pullokuitti ja mielessä kysymys jota ammattipiireissä kutsutaan vittumaiseksi.

Day four, Päivä jälkeen dagen efterin

Isokuru vanha saamelaisten uhripaikka nähtiin tänää.Hotelilla oli nimittäin kauniita maisemakortteja joita ihailimme after skiissä.Ja pasitoimme makkaraa rakovalkean hehkussa. Ja Sima perhena.Katsotaan näitä ohjelmia ja noudatetaan niitä liikennevaloja!!!!Eikö punainen valo merkitse miehelle mitään?Onpa miehellä heikot sauvat kun eivät kestä sata kiloisen ruhon iskeytymistä.Ja kyllähän paljakalla tilaa näemmä on.Ja mäntyrantamaista hiihtoa tarjolla.

Pojat (enhän minä,mutta pojat) vuokrasivat itseleen poron ja yksisilmäisen neekrin viihdyttämään itseään päiväksi.Eikäkö nythän mä hokasin,että mä olin väärässä.Lumikengät kantavat kyllä kunhan makkarat ovat repussa eivätkä mahassa.

Uudet offarit Pohjoisrinteellä ovat loistavia!! Aittokurun seinämä on sellainen, että menemättä jäi. Olisi helposti voinut käyttää suorakulmana. Mutta täytyy ihmetellä kuka siitä oli sukset jalassa mennyt. Tai aikanakaan pystyssä tai ainakaan hengissä. Ehkä tässä vielä jahka aikaa kuluu ja varjo venyy. Kantapäät ovat levinneet jo ihan tarpeeksi.

Pehmyttä lunta pitäisi löytää jostakin. Esitehän on sitä pullollaan, äärimmäinen elämys. Kaikki vanhat tutut paikat on laskettu ihan puhki. Ovat todellisia rännejä. Mutta eivät uudet suksetkaan tunnu olevan oikein omillimaan pehmeässä. Mutta täytyy myöntää, että Hanna on oppinut tekemään loistavia hyppykäännöksiä. Ilo on seurata kuinka tulee melkein mistä vain alas. Jos ei muuten niin sitten lumiaurana. Radalla lainasuksilla olisi hyvä laskea. En ole katkera, mutta miksi aina minulle käy näin? Nyt kun olisi kunon monot niin sitten hajoaa sukset. Jotenkin tuntuu että olen kokenut tämän ennenkin. Kun Suomesta lähti kateus tilalle iski tuberkuloosi. Pitäiskö käydä ostoksilla hotellilla ja ostaa Nykäsen kaupasta uudet K2:set. Ei muuta kuin sukset jalkaan ja äkkiä karkuun. Väistellen niitä perkeeleen trikoopellejä jotka laskevat päälle ja valloittavat koko rinteen. Ja kepardi valloittaa maailman.

Reppu selkään ja reissuun. Nimittäin hakemaan kymmen pulloa kevytmaitoa. Ja maitohan tunnetusti nukuttaa. Ja potkupallossa tapahtuu niin paljon ettei sitä voi haukottelematta seurata. En halua mainetta ja kunniaa, ainoastaan nukkua. Mutta eihän se sovi. Iso mies ja nukkuu. Mikä mies ja mikä siivousalue? Mutta sitten kun pyyetään katsomaan Eläkeläisiä niin ei sitä sitten kyllä olla mihinkään menosa. Ja niin suuren ääneen lauletaan "Juodaaan viinaa ja tapellaan. Maailmassa kun humpaatan!" Suihkuun muka pitää päästä ja pyykkiä pestä. Taitaa olla jenkkisiilillä vieläkin pyykit pesemättä vai onkohan Antti, kotiapulainen, saksalainen tynnyririnta ottanut pyykkilaudan pieniin karvaisiin käsiinsä juomapelin häviämisen johdosta.

Krissen lähteminen vaikutti välittömästi tunnelmaan. Yöllä mies roikotti 9 millistä Lugeria vyöllään ja tähtäili sillä minua ja Simaa newyorkilaisessa yökerhossa. Onnistuneen karkumatkan jälkeen kumautimme Princen tainnoksiin ja joimme suorituksen päälle lasillisen viskiä. Ihmettelimme kuinka mies oli voinut saada armeijassa kultaisen puusilmämerkin. Pronssinen kelluntamerkkihän on riippunut manttelissa niin kauan kuin minä muistan. Siis puoliväliin iltaa, ainakin, ja sen että rommi on todella pahaa.

Niinistö,tuo Salon lahja Suomen peruukkiteollisuudelle ja tupeitten käyttäjien mannekiini kirvoitti seikkailijamme hersyvään keskusteluun. Painat sormen tukkaan ja sitä riittä ja riittää. Kuten Raideria tai Tennilällä runoja. Taivaan kiitos etteivät ole -kommentti irroitti hersyvät naurut niin keskustelijoilta kuin asiantuntevalta raadiltammekin. Ja jos Ulla saisi päättää niin miten hyvin meidän asiamme olisivatkaan.

Herkullista hernekeittoa. Vaaroja uhmaavaa tiskaamista.Henkistä nöyrtymistä siivoamaan.Kiireistä pakkaamisessa. Miestä ja pyörää ravisuttava siirtyminen linja-autoon. Mulla on nälkä ja jano, kommentti miehen suusta joka oli vasta syönyt kymmenen banaania. Jollei näillä rintakarvat kasva niin ei sitten millään ja jollei tuolla kuskilla ole krapula niin ei sitten ollut meilläkään sunnuntaina. Ja asiakaspalvelu kunniaan, vaihdetaan sitä bussia. Eivätkä suksetkaan kadonneet tällä kertaa.. Seura harvenee. Urheilija jää Rovaniemelle tavoittelemaan Ounasvaaran herruutta, muut sankarit kiitävät kohden Tamperetta VR:n kiidättämättä. Ja myöhässä tietysti, kuten entisen tytön kuukautiset juhannusjuhlien jälkeen. Jolleivat teltan narut katkeile ja suorittajan suusta kuullu mitähän äiti nyt sanoo. Anteeksi eksyminen eri juttuun. Mutta se oli niin hyvä. Melkein kuin se tarina Batmanista ja näkymättömästä miehestä ja koirista eläinlääkärin vastaanotolla.

Näin meillä. Miten teillä?

– punk