Pianon äänittäminen - pintaa syvemmältä

Pianon ääni

 Pianon ääniala on 27,5-40186 Hz. Pianon sointia hallitsee perusääni. Tosin kaikkein matalimmilla sävelillä, alle 100 Hz, perusääni on erittäin heikko, jopa 25 dB heikompi kuin ylemmät osasävelet. Matalimmilla äänillä on yläsäveliä n. 3000 Hz:iin saakka, mutta korkeimmilla sävelillä osasävelet ulottuvat yli 10 kHz:n. Pianossa on vaikea havaita mitään pianolle tyypillisiä formantteja.

Pianon äänen olennainen osa on äänen aluke, attack. Se on vasaran aiheuttama iskuääni. Siihen vaikuttaa lyöntinopeus ja vasaran tyynyn kovuus. Hyvässä flyygelissä ääni syttyy suunnilleen yhtä nopeasti kuin jousistossa pzzicato. Matalimmilla taajuuksilla syttyminen kestää 20-30 millisekuntia. Korkeat äänet syttyvät 10-15 millisekunnissa.

Kosketuksella ei juuri voi vaikuttaa ääneen. Vasara lyö kieliin aina suunnilleen samalla tavalla. Lyöntitekniikan eroilla voidaan vaikuttaa ainoastaan yläsäveliin – siis äänenväriin. Sen lisäksi on vaikutusta sillä, miten sitoen tai pedaalia käyttäen soitetaan.

Kun painetaan oikeanpuoleista pedaalia eli tyynyt nostetaan kieliltä, flyygeli jää soimaan pitkäksi aikaa. Tätä soimista kestää yli 10 sekuntia. Aluksi se vaimenee nopeasti, kun ylös-alas -suuntainen värähtely vaimenee, mutta sen jälkeen jää jäljelle sivusuuntainen värähtely, joka vaimenee paljon hitaammin.

Hyvä äänitys syntyy vain hyväkuntoisella pianolla. Virityksen ja intonaation tulee olla kohdallaan.

Pianon säteilykuvio

 Pianossa kannella säädetään sointia. Kun kansi on auki, soitin kuulostaa kirkkaalta. Mitä enemmän kantta suljetaan, sitä pehmeämmäksi sointi muuttuu. Kun kansi on täysin kiinni, äänessä on vain vähän yläsäveliä.

 Kun kansi on normaalisti auki, matalat äänet leviävät varsin laajalle alueelle, mutta korkeilla taajuuksilla säteilykuvio kapenee. Jos kansi on kiinni, korkeat äänet säteilevät viistosti soittajan suuntaan.

Jos kansi poistetaan kokonaan, korkeat taajuudet säteilevät ylöspäin. Korkeat äänet säteilevät 3-5 dB voimakkaammin ylöspäin verrattuna siihen, että kansi on paikoillaan. Matalat ja keskitaajuudet säteilevät joka suuntaan, mutta vaakatasossa säteily on jopa 5 dB heikompaa. Vaakatasossa äänestä tulee mattamaisempaa, koska siinä on vähemmän korkeita. Se on myös ohuempaa, koska matalat ovat vaimentuneet

 Konserttisalissa iskuäänet ja instrumentin oma sointi kärsivät liian pitkästä salin jälkikaiunta-ajasta..  Hyvä sointi vaatii riittävästä suoraa ääntä. Konserttisalissa suoraa ääntä säteilee eniten soolopianistista katsoen oikealla istuvalle yleisölle. Paras tilanne on, kun salin lattia nousee ylöspäin, jolloin keskisalissa ja parvekkeella istuvat ovat parhailla paikoilla. Salissa piano voi soida hyvin myös kattoheijastusten avulla, mutta silloin sali ei voi olla kovin korkea. Vaakatasossa edullisin paikka on n. 30 asteen sektorissa. Tämän sektorin ulkopuolella kirkkaus ja läpikuultavuus vähenevät, vaikka kokonaisäänenvoimakkuus pysyykin liki samana.

Pianon erilaisia äänitysmenetelmiä

 Yleisesti hyväksyttyä äänitystapaa ei ole, mutta aikaeroihin perustuvat mikrofonitekniikat ja sekatekniikat antavat  usein parhaat tulokset. Niissä pääsee oikeuksiinsa salin ja pianon yhteisvaikutus. Se vaatii tietenkin, että salilla on hyvät akustiset ominaissudet.

 Jos tavoitteena on kova, perkussiivinen klangi (vasaran äänet voimakkaita, iskeviä), mikrofonien tulee olla lähellä kieliä ja vasaroita. Kaksi tai kolme mikrofonia, etäisyys kielistä 15-40 cm. Tässä asetelmassa on mahdollista levittää piano koko kannalle, jos niin halutaan. Jos bassomikrofoni sijaitsee lähellä kielien kiinnityskohtaa, bassoäänistä tulee hieman terävämpiä ja kirkkaampia.

 Useimmat äänittäjät harrastavat lähimikrofonien ja kauempana olevien päämikrofonien yhdistelmiä. Esim. sveitsiläinen tonmeister Jecklin esittelee kirjassaan oman menetelmänsä näin: Kun on käytettävissä vain yksi stereomikrofoni, hyvä paikka aloittelevalle äänittäjälle on usein pianon yläpuolella 1-2 metrin korkeudella nuottitelineen yläpuolella.. Siinä voi käyttää XY- (120  astetta) tai MS-tekniikkaa. Äänikuva saattaa kuitenkin olla laiha ja metallinen. Äänitys tulee mahtavammaksi, kun lisätään kaksi, kolme tai neljä tukimikrofoneja suoraan kielten yläpuolelle, 20-40 sentin päähän. Neljä tukimikrofonia antaa varsin monipuoliset mahdollisuudet säätää äänikuvaa esim. musiikin tyylin mukaan. Ne panoroidaan oikeille paikoille ja tarkistetaan vaiheistus. Vaihevirheet syövät bassoääniä. Jos soinnin volyymiä haluaa suuremmaksi, pianon alla voi olla mikrofoni, joka  lisää matalien taajuuksien määrää.

Päämikrofonipari antaa äänikuvaan tilaa. Lähi- eli tukimikrofonit antavat ääneen kiinteyttä. Tilaa saa oikealla päämikrofonin sijoittelulla ja lisää tilaa saa keinokaiusta (kaikulaitteesta).

Lähimikrofonien ongelma on se, että niistä tulee mukaan koneiston ääniä: sormien lyöntiäänet, koskettimien iskut, vasaran isku kieleen ja sammuttajien aiheuttamat kohahdukset.

Salilla on erittäin suuri merkitys. Salin tulisi olla kooltaan vähintään 1500 kuutiota. Pienemmissä saleissa fortet eivät kuulu kauniilta.

Toisinaan kansi poistetaan kokonaan, mutta puoliavoin kansi on normaali soittotilanne. Kun kansi on pois, soundi on erilainen

   
 
 
 
 
 
 
Laulu-piano

Vaikea ongelma piano-laulu –äänityksissä on monitilavaikutelma. Se syntyy, kun instrumentit ovat voimakkuudeltaan hyvin erilaisia, ja ne joudutaan äänipöydässä säätämään yhtä voimakkaiksi. Silloin voimakkaamman äänen jälkikaiunta jää äänikuvassa voimakkaammaksi. Voimakkaampi  ääni tuntuu olevan suuremmassa tilassa ja etäämmällä.

 Monitilavaikutelma syntyy myös sen vuoksi, että pianolla soittimena on oma jälkikaiuntansa, joka peittää salin jälkikaiunnan, ja tilavaikutelma heikkenee. Samanaikaisesti laulussa tilavaikutelma kuuluu erityisen hyvin. Laulun yksittäiset äänet tuottavat selkeitä yksittäisheijastuksia (ensimmäisiä heijastuksia), ja tilavaikutelma kuuluu selkeänä. Laulaja tuntuu olevan suuremmassa tilassa kuin piano.

 
Preparoitu piano

 60- ja 70-luvuilla pianosta alettiin etsiä uusia soundeja. Kieliin teipattiin kolikoita, ruuvimeisseleitä, pulloja, jne. Tämäntapaiset lisämausteet voivat merkitä soittimelle sointivaurioita. Varsin usein iso konserttiflyygeli toimii myös vaatekaappina, jolle lasketaan päällystakki. Hyvän flyygelin maalipinnan korjaaminen voi tulla varsin kalliiksi.

 
Kevyt musiikki

 Kaksi mikrofonia sijoitetaan korkeiden ja matalien kielten lähelle 10-20 sentin etäisyydelle, ja äänikuva panoroidaan stereofoniseksi. Monoäänityksissä voi riittää yksi mikrofoni korkeiden kielten yläpuolella tai valurautakehikon reiän yläpuolella.

 Pianon alapuolella sointi on synkkää ja suljettua. Kaikupohja tosin on avoin alapuolella, mutta se on paksua puuta, eikä värähtele kovinkaan helposti. Äänen korkeat komponentit säteilevät suoraan kielistä ylöspäin.