Algot Untola:

"Eteenpäin"

"Sillä mitään muuta tietä ei enää ole. Takana ovat portit kiinni muuratut. Paluutiet ovat haudoiksi avautuneet. Takana on kuolema. Ei ole siis enää muuta käskyä kuin:
Eteenpäin!...
...Ja niin on kutsuttu eteemme onnettomuus. Se on kutsuttu maillemme yhdistyneen porvariston voimalla. Tuho ja turma on astunut tähän maahan porvariston tahdosta ja käskystä. Kun riistävän luokan sokeat laumat tarttuivat aseisiin, oli verinen haamu loihdi ttu esiin piilostansa. Orjuutettu työväenluokka tajusi, mikä tuho ja turma oli sen eteen asetettu. Sillä työväenluokalle oli porvariston aseistautumisella lausuttu luja: Kädet ylös! Kautta maan kuului työväenluokalle riistäjien luja ja armoton käsky:
Polvillenne!...
...Työväen edessä oli vaali elämän ja kuoleman välillä, vaan ilman miettimisaikaa, harkintaa, ilman armoa ja ehtoja. Sen työväen piti antaa nopea vastaus ja se ei voinut antaa muuta kuin yhden ainoan vastauksen: Aseisiin!...
...Eteenpäin!
Ei ole enää mitään muuta vaalia. Joko on toteltava orjuuttajaa ja kannettava oma vapaus hautaan tai on sitten riennettävä eteenpäin, ja kannettava kahleet hautaan. Edellistä ei voida tehdä ja siksi on samottava eteenpäin.
Eteenpäin, yhä vain eteenpäin. Kun veriset svinhufvudit aseistivat laumansa, eivät ne unohtaneet samalla hankkia hirttonuoria tulevien päivien varalta. Niiden julmat tuomarit ja veriset pyövelit ovat valmiina. Ne vain nyt levähtävät, kokoovat voimia. Taiv as ruskoittuu veriseksi...
...Eteenpäin!
Ei mikään muu käsky saa enää kuulua, sillä se tuo tuhon. Vaimot kotona luovat puoleenne anovat katseensa. Orjiksi ja kadun onnettomiksi tyttäriksi sortuneet työläissisarenne kääntävät puoleenne kyyneleiset silmänsä ja rukoilevat teiltä pelastusta. Veri o n puhuva. Sydän on käskevä. Ja se käskee vain yhden:Eteenpäin!...
...Halki taistelujen, halki kuoleman ja tuskien aina vain eteenpäin, sinun luo ja sinua kohti sinä vapaus! Ei elämällä tällä hetkellä mitään muuta määrää kuin sinä yksin...
...Kaikki muut käskyt ovat meille kuolleet. Kaikki muut äänet maailmassa ovat meille haudatut. Oma elämämme on kuin ei mitään. Veremme on pantu yhteisen suuren asian hinnaksi...
...Yhä tiheämmin riviin eteenpäin! Koko maailman köyhälistö katsoo tänne, odottaa...Valittavana ei ole muuta kuin joko riistäjien säätämä orjuus ja kuolema tai sitten niillä aseilla ja verellä ostettu vapaus ja elämä. Ei siis ole myös mitään muuta käskyä, ei muuta tunnussanaa kuin raudanluja:
Eteenpäin!"

---

Lähde: Työmies 13.2.1918.

Viikko 7

Kirjallisuusluettelo

Etusivulle