MALLEUS MALEFICARUM ELI NOITAVASARA
© Marko Nenonen ja Timo Kervinen
Malleus Maleficarum eli "Noitavasara", kuten teos on käännetty (saksaksi der Hexenhammer), painettiin ensimmäisen kerran vuonna 1486 tai 1487. Se on yksi noitavainojen kuuluisimmista kirjoista, jos tosin se tunnettaneen paremmin nykyaikana kuin omana aikanaan. Tämän kolmiosaisen teoksen kirjoitti kaksi dominikaanista inkvisittoria Jacob Sprenger (1436-95) ja Heinrich Kramer alias lnstitor (n. 1430-1505).
Malleus Maleficarum myöhemmän painoksen kansikuva vuodelta 1669.
Kirjasta huokuva naisviha ja kirjoittajien todeksi väittämät kummallisuudet ovat herättäneet paljon jälkipolvien huomiota. Niinpä kirjan englanninkielisestä käännöksestä on otettu useita painoksia myös nykyaikana. Usein on jäänyt huomaamatta, että kirja ei ole edustava kuvaus aikakaudestaan, vaan sen mielettömyydet ovat lähinnä kirjoittajiensa mielikuvituksen tuotetta.
Noitavasarassa kansanomainen musta magia selitettiin "tieteellisesti" osaksi kerettiläistä harhaoppia, jota vastaan inkvisitio taisteli.
Teoksen liitteenä painettiin paavi Innocentius VIII:n noitabulla "Summis desiderantes affectibus". Bullan luvalla inkvisiittorit valtuutettiin taistelemaan noituutta vastaan. Malleuksen ja bullan avulla otettiin kantaa inkvisiittion, kirkollisten tuomioistuinten ja maallisen oikeuden välisiin toimivaltaristiriitoihin: kerettiläisyytenä noituus kuului inkvisiolle mutta myös muille tuomioistuimille siinä tapauksessa, ettei inkvisitio syystä tai toisesta voinut sitä käsitellä.
Malleuksella pyrittiin todistamaan, että noituus oli todellisuutta. Siinä annettiin myös ohjeita noitien tunnistamiseksi sekä oikeudenkäynnin järjestämiseksi. Teoksen ensimmäinen osa sisälsi laajan katsauksen kirjoittajien sekä muiden tuomareiden noituudesta ja noidista saamiin kokemuksiin.
Noitien lentämisestä ei kuitenkaan kirjassa kerrottu mitään.
Inkvisiittorien mukaan noituutta oli 14 lajia. Kirjoittajat keskittyivät vain kerettiläiseen noituuteen. Teoksen kolmas osa, jonka ilmeisesti on kirjoittanut tutkintakokemukseltaan yliveroinen Kramer, sisälsi käytännöllisiä ohjeita noitatutkijoille. Kirjoittajat hyväksyivät kidutuksen. Syvtetyn tuomitsemiseksi oli täysin välttämätöntä saada tämän oma tunnustus, mutta kidutusta ei saanut aloittaa ellei syytettyä jo epäilty vahvoin perustein.
Vaikka Malleus oli katolilaisten inkvisiittorien luomus, sitä pidettiin käyttökelpoisena myös monien protestanttien piirissä. Myynnin edistämiseksi Malleukseen liitettiin väärennetty Kölnin Yliopiston Teologisen tiedekunnan suosituskirje, jota tosin ollut niissä painoksissa, joita myytiin Kölnissä.
Malleus Maleficarum on käännetty myös suomeksi, mutta toistaiseksi sille ei ole löytynyt kustantajaa.
Lähde: Marko Nenonen ja Timo Kervinen, Synnin palkka on kuolema. Otava 1994.
