Markkinoita ja morsiuskursseja

Joulumarkkinoilla jonotettiin

Joulumarkkinat aloitettiin vuonna 1943 jo marraskuun puolivälissä. Aiemmista sotajouluista viisastuneina ihmiset halusivat varata lahjansa ajoissa. Vaikka tavaroista oli pulaa, markkinoista muodostui aiempaa vilkkaammat.

Postitoimistossa joululiikenne oli vilkkaampaa kuin aikaisemmin; pelkästään kenttäpostipaketteja toimitettiin yhtenä päivänä 7 rautatievaunullista. Siviilipakettejakin posteihin virtasi kymmenen kertaa enemmän kuin normaaleina vuosina. Kuva: Jukka Raunio, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Entisajan jouluherkkuja ei ollut saatavilla. Ruokatavarassa oli pula-ajan leima, joskin kansanhuolto oli myöntänyt ylimääräisiä annoksia mm. sokeria, voita, lohta ja tupakkaa. Makeisia ei ollut enää pitkään aikaan valmistettu. Markkinoille saatiin tosin pieni erä lakritsia joka myytiin heti.

Rauta- ja urheilukaupoissa kauppa kävi vilkkaana, vaikka tuotteet olivat paljolti korvikkeita. Potkukelkat myytiin loppuun ja kova kysyntä oli myös suksilla, joita oli saatu pieni erä myyntiin. Luistimet sen sijaan eivät käyneet kaupaksi, koska niihin eri ollut saatavilla kenkiä.

Myös kultasepänliikkeisiin riitti asiakkaita. Kullan ja hopean sijaan myynnissä oli puuesineitä, uushopeaa ja kristallia. Kangaskauppojen valikoimissa oli lähinnä paperikangastuotteita, joista seinävaatteet, kaitaliinat ja käsilaukut olivat suosittuja lahjaostoksia.

Suurimman ostoryntäyksen kokivat kirjakaupat. Kirjojen menekki oli jo edellisinä jouluina ja kesällä ollut kova, mutta nyt kauppojen ulkopuolelle muodostui jopa jonoja. Kirjojen suosioon vaikutti osaltaan niiden helppo saatavuus; kirjoja ei säännöstelty, eivätkä niiden hinnat olleet seuranneet yleistä hintatason nousua.

Kustantajat eivät pystyneet tyydyttämään sidottujen kirjojen kysyntää. Kysytyimpiä olivat kesällä olleet mm. Maila Talvion Itämeren tytär ja Mika Waltarin Kaarina Maununtytär. Myös tietokirjat ja runot kiinnostivat, samoin arvokkaat lahjakirjat, kuten Mannerheimin Ratsain halki Aasian, Eino Jutikkalan Suomen talonpojan historia sekä Väinö Aaltosen elämäkerta. Ruotsalaisia ja saksalaisia kirjoja kyseltiin myös. Kaupaksi kävi mm. kirja Sata tuntia saksaa.

Jouluksi kaupunki rauhoittui. Kynttilöitä ei nytkään sytytetty ilmasuojeluviranomaisten määräyksestä, mutta Keskustorille pystytettiin vanhan tavan mukaan joulukuusi ja kirkot täyttyivät väestä. Lunta saatiin aatoksi kuin tilauksesta. Aattona poliisi otti talteen 9 juopunutta, mutta joulupäivän iltana ei yhtäkään.

Morsiuskursseilta jouluhäihin

Vaikka kultasepänliikkeissä jouduttiin aidon kullan ja hopean sijasta tyytymään usein korvike-esineisiin, kultasormuksia riitti kihla- ja aviopareille. Sota-aikana avioliittoja solmittiinkin innokkaasti. Tamperelaisissa leninkiliikkeissä tilatuin asu oli morsiuspuku.

Avioliittoja solmittiin vuonna 1943 yhteensä 1036. Perinteisen hääkuukauden, kesäkuun, osalle tuli 146 uutta avioliittoa, mutta täsmälleen saman verran niitä solmittiin myös joulukuussa. Muina kuukausina määrät vaihtelivat tammikuun 51:n ja heinäkuun 93:n välillä.

Avioitumisinto herätti myös epäilyjä; lehtikirjoituksissa arveltiin, että sota-aikana liittoja solmittiin kevyemmin perustein kuin rauhan aikana. Sen pelättiin lisäävän onnettomien liittojen ja avioerojen määrää.

Onnellisen perhe-elämän oppaiksi ryhtyivät osaltaan Tampereen Asevelinaiset sekä Marttayhdistys, jotka alkoivat järjestää erityisiä morsiuskursseja rintamamiesten morsiamille. Kursseilla keskityttiin ennen kaikkea käytännön taitoihin. Marttayhdistyksen luennoilla aiheina olivat mm. terveydenhoito, lastenhoito, kotitalous, kodin kirjanpito, käsityöt, mutta myös ”kodin henki” sekä avioliiton etiikka.