Suotuisat rakennus- ja työmarkkinat

Kausittaista vaihtelua säätilassa

Vuosi 1928 oli säiden osalta kovin vaihteleva. Talvi oli ollut vähäluminen aina helmikuulle asti, jolloin satoikin sitten reilusti. Erityisesti vuosi muistetaan kylmästä kesästä, joka normaalilämpöisen, mutta sateisen toukokuun jälkeen yllätti kesäkuun alkuöiden hallan voimin. Koko kesä oli elokuulle asti poikkeuksellisen kylmä. Heinäkuu jopa kylmin ajanjaksolla 1918-40, keskilämpötilan jäädessä alle 14 asteen. Vielä syyskuun alussa yllättivät hallat, joiden tuhot edellispäivien kosteuden ansiosta jäivät kuitenkin pelättyä vähemmiksi. Peruna kärsi jonkin verran vaurioita, mutta syysvilja pääosin säilyi.

Sateiden osalta kausivaihtelu oli myös melkoista, ei kuitenkaan noudattaen lämpötilojen kanssa samoja kausia. Helmi- ja toukokuun lisäksi satoi runsaasti huhti-, loka-, ja marraskuussa. Toukokussa satoi jopa yli 90mm, mikä oli noin kaksinkertainen määrä normaaliin verrattuna. Poikkeuksellisen kuivia kuukausia olivat maalis- ja erityisesti syyskuu, jonka aikana satoi vain reilut 20mm tavanomaisen yli 60mm:n sijaan. Syyskuu olikin Tampereella kuivin koko sotien välisellä jaksolla. Näsijärvi oli keskiarvojen mukaisesti sulanut 9.5. ja jäätyi myös tavanomaiseen aikaan 18.12. Sitäkin kiintoisampaa olisi tietää, miten kylmä kesä vaikutti Näsijärven lämpötilaan uintikuukausien aikana.

Yli 50000 asukasta

Vuoden vaihtuessa 1928 puolelle, oli Tampereen asukasluku ylittänyt 50000:nnen asukkaan rajan kirkonkirjojen mukaan 34:llä. Edelleen naisvaltainen Tampere houkutteli enemmän naisia kuin miehiä, muuttovoiton ollessa 870 henkeä. Todellisuudessa muuttovoitto saattoi olla jonkin verran suurempi, mutta kirjautui tilastoihin vasta 1931 muuttoasetuksen seurauksena. Luonnollinen väestönkasvu oli Tampereella lievässä nousussa vuonna 1928. Uusia lapsia syntyi 773, syntyvyyden ollessa 15,28 tuhatta henkilöä kohden.

Kuolleisuus oli myös edelliseen vuoteen verrattuna laskusuunnassa, vuonna 1927 kuoli tuhatta henkilöä kohden 13,28 henkilöä ja vuonna 1928 12,60 henkilöä. Mitään erityisempiä epidemioita tai tauteja ei vuosi 1928 kantanut, äkillisiin tauteihin laskettiin kuolleeksi vain 26 henkilöä koko vuoden aikana. Itsemurhia sen sijaan tehtiin Tampereella edellisiä vuosia enemmän. Kokonaisuutena väestö lisääntyi Tampereella vuoden 1928 aikana noin tuhannella henkilöllä.

Poikkeuksellisen suotuisa rakennus- ja työmarkkinavuosi

Useat rakennustyömaat loivat Tamperelle lukuisia uusia työpaikkoja vuonna 1928. Rakennukset työllistivätkin kaksinkertaisen työntekijämäärän edellisvuoteen verrattuna. Kaupungilla oli julkista rakennustoimea kaupungin 150-vuotisjuhlia silmällä pitäen ja uusia entistä korkeampia asuinkerrostaloja nousi yksityisten voimin. Erityisen vilkasta oli juuri asuntorakentaminen. Asuntoja valmistui enemmän kuin koskaan aiemmin: 711 uutta asuntoa, joissa oli 1778 asuinhuonetta. Tämä oli kaksinkertainen määrä verrattaessa vuoteen 1927.

Merkittävimpiä asuntorakennustyömaita oli Hatanpään Valtatie 12, josta rakennettiin Tampereen suurinta asuntotaloa ja ensimmäistä, josta edes osa kohosi seitsemään kerrokseen. Rakennuksessa oli 264 asuinhuonetta ja sen kustannukset kohosivat yli 10 miljoonaan markkaan. Rakennustekniikka oli viimeisintä, sisältäen välikatoilla toteutetun äänieristyksen. Asunnot olivat pääasiassa 1-3huonetta keittiöllä. Komean rakennuksen piirtäjä oli Arvo Eränen ja työt suorettiin rakennusmestari J.K.Laihon johdolla. Eränen oli piirtänyt myös Pyynikintorin kupeelle, Hämeenkatu 36:een nousevan 6-kerroksisen asuintalon. Pyynikintorin seudulla rakennustoiminta oli hyvin vilkasta. Myös puolikunnallisen Tammerkontun rakentaminen aloitettiin torin laidalle. Hämeenkatu 29:ään nousi HOP:n liike-asuntotalo, jonka piirtäjä oli Runer Finnilä. Yhä ylös yrittäen piirsi Veikko Kallio Satakunnankatu 12:n tornitaloon jopa 8-kerroksisen kulmauksen. Tuulensuuhun oli Bertel Strömmer piirtänyt 250 asuinhuonetta sisältävän asuin ja liiketalon, jonka kokonaiskustannukset nousivat elokuvateattereineen 17 miljoonaan markkaan.

Hatanpään valtatie 12-14 sisäpihaa. Rakennus oli valmistuessaan 1928 Tampereen suurin ja korkein asuintalo. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Strömmerin kädenjälki näkyy myös Mariankatu 2:ssa, jonka 6-kerroksiseen asuintaloon rakennettiin pieniä ja ensiluokkaisia asuntoja sekä teknillisen seuran talossa (nykyisin hotelli Tammer) joka nousi kauppaoppilaitoksen ja sähkölaitoksen väliin.

Asuntojen valmistuminen helpotti kaupungin asuntopulaa. Tarve ja tarjonta saavuttivat ensimmäistä kertaa jonkinlaisen tasapainon. Vuokrat olivat kuitenkin edelleen nousussa, ja olivatkin nousseet Tampereella suhteellisesti eniten koko maassa vuodesta 1914, ollen 17,9-kertaiset lähtötasoon verrattuna. Huoneen ja keittiön asunnosta maksettiin vuokraa keskimäärin 400mk/kk. Helsingissä asuminen oli edelleen absoluuttisesti kalleinta, Tampereelta sai kaksion pääkaupungin yksiön hinnalla, mutta vertailukelpoisia ovat esim. Oulun ja Turun yksiön vuokrat. 370mk/kk ja 443mk/kk.

Valmistuneista tehdasrakennuksista merkittävimpiä olivat arkkitehti Lambert Pettersonin piirtämä Aaltosen kenkätehdas Tammelan torin laidalla sekä osuusliike Tuotannon leipomo. Muista merkittävistä talonrakennushankkeista mainittakoon B.Federleyn piirtämä suojeluskuntatalo, joka valmistui Tampereen valloituksen 10-vuotisjuhlaan ja maaseudun ajanmukaisin kansakoulu, joka rakennettiin Messukylään. Koiviston piirin Arvo Eräsen piirtämä koulurakennus nousi Iidesjärven rantamille 1,9 miljoonalla markalla. Työvoimaa rakennuksilta ei puuttunut, sitä vastoin tiilien puute hidasti ajoittain rakennusurakoiden valmistumista.

Muista rakennustyömaista kaupunkikuvaa hallitsivat Hämeensillan rakennustyöt, jotka Constructor Oy aloitti maaliskuussa. Väliaikainen silta oli avattu liikenteelle jo tammikuussa. Vanhan sillan purku aloitettiin 15.3. kahdessa vuorossa noin sadan työntekijän voimin. Hämeensillan työmaa houkutteli kaupunkiin työnhakijoita myös muualta, mutta urakkasopimuksessa määrättiin, että töihin sai ottaa vain Tampereella kotipaikkansa omaavia henkilöitä. Ulkopaikkakuntalaisten työnhakumatkat olivat Hämeensillan osalta siis turhia. Siltatyömaa pysyi hyvin aikataulussaan ja se avattiin liikenteelle vuoden 1929 keväällä.

Vuonna 1928 päätettiin ryhtyä myös Pyynikin näkötornin rakennukseen. Luontonsa puolesta huomattava virkistyspaikka, Rauhaniemen kansankylpylä valmistui kesäksi ja syksyllä valmistui kaupungin rakentamana Naistenlahden sataman uusi osa. Vesijohtolaitos 2miljoonan litran ja 18 metrin korkuisine säiliöineen Kaupinojalla valmistui lokakuussa. Säiliön pinta sijaitsi samalla korkeudella kuin kuin Pyynikin vanhan säiliön ja sen avulla vesijohtoverkossa säilyi sama paine koko kaupungin alueella. Pienemmästä rakennustoiminnasta esimerkkinä virvoitusjuomakioskit, jotka kaupunki päätti uudistaa ja yhdenmukaistaa. Luonnos pitkänpyöreistä kioskeista, jotka kaupunki edelleen vuokrasi virvoitusjuomatehtaille ja myyjille, tehtiin kaupungin rakennuskonttorin insinööriosastolla. Ensimmäiset kioskit päätettiin 47000mk:n budjetilla rakentaa Koskipuistoon, Hämeensillan molemmille puolille.

Rakennustoiminta alkoi kuitenkin huomattavasti hiljentyä vuoden loppua kohti ja sen mukana myös työttömyystilanne heikkeni nopeasti. Elokuussa rakennukset olivat vielä työllistäneet 2370 miestä ja joulukuussa luku oli enää vajaat 1800. Rahamarkkinoiden kiristyessä työnsaanti vaikeutui ja valtuusto päättikin joulukuussa anoa valtion töitä työttömyyden lieventämiseksi. Kunnallisessa työnvälityksessä paikanhakijoita oli vuoden aikana 5480 ja tarjoajia 2822. Vuodessa täytettiin 2183 paikkaa, joista 739 miehille ja 1474 naisille. Kokonaisuudessa mieshakijoita oli vuoden aikana 3827, naisten lukumäärän ollessa 2193. työnhakijoita kaikkiaan oli noin 700 edellisvuotta vähemmän. Parasta työllisyysaikaa oli heinäkuu, jolloin paikanhakijoita oli vain 54, joulukuuhun mennessä luvun noustua 207:ään.