Politiikka 1940-1960

Tampere jakautui sodanjälkeisinä vuosikymmeninä poliittisesti kolmeen leiriin. Vasemmistossa voimakkaita olivat SKDL ja SDP, kun taas porvarillisella puolella suuri puolue oli vain Kokoomus. Puolueet saivat kaupungissa 90 prosenttia äänistä. Valtakunnallisesti voimakas Maalaisliitto ei Tampereella, kuten ei muissakaan suurissa kaupungeissa, saanut juuri kannatusta. Puolueiden kannatuksessa ei tapahtunut juuri muutoksia ajanjakson aikana, vaan kolmijako säilyi Tampereella, jossa kaikki kolme SKDL, SDP ja Kokoomus saivat selvästi suurempia ääniosuuksia koko maan kannatukseen verrattuna.

Valtaa kunnalliselämässä Tampereella käytti ns. aseveliakseli, joka oli nuoren polven sosiaalidemokraattien ja kokoomuslaisten yhteenliittymä, jonka tarkoituksena oli pitää SKDL pois kaupungin hallinnosta. Akselin nimekkäitä voimahahmoja olivat SDP:n Erkki Lindfors ja Kokoomuksen Lauri Santamäki.

Sodan jälkeen vaalitaistelut ja ristiriidat oikeiston ja vasemmiston välillä olivat näkyviä. Lähinnä kyse oli jatkuvasti rahasta; vasemmisto halusi laajentaa julkista sektoria ja kasvattaa valtion roolia, kun taas oikeisto vastusti sitä. Hyvinvointivaltion perustuksia oltiin vasta rakentamassa. Vaalitaistelut olivatkin räväkämpiä ja kantaaottavampia kuin nykyään, ja vastustajia arvosteltiin välillä sumeilematta. Myös huumoria käytettiin, alla on esimerkki 1950-luvun alun poliittisesta huumorista Koskipuistossa.

Kuvassa SKDL:n vaalimainos Koskipuistosta 1950-luvun alusta, Kokoomus on tuonut viereen oman kommenttinsa aasin muodossa. Kuva: Pekka Kosonen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.