Eduskuntavaalit ja valtakunnallinen politiikka Tampereella

Maaliskuussa 1945 järjestettyihin ensimmäisiin sodan jälkeisiin vaaleihin pääsi osallistumaan myös sosiaalidemokraateista vasemmalla ollut työväenliike. Vaaleissa mitattiin uudessa poliittisessa tilanteessa eri puolueiden kannatus ja siksi vaaleista tuli todelliset taisteluvaalit. Valtakunnallisesti vaaleissa kommunistit menestyivät hyvin ja SKDL sai 49 paikkaa. Tampere teollisuuskaupunkina oli edelleen vasemmistolainen; SDP sai 35,2% ja SKDL 34% äänistä, kun valtakunnallisesti vasemmisto sai äänistä hieman alle puolet (48,5%). Porvarillisella puolella oli Tampereella voimakas vain Kokoomus, joka sai 23% äänistä, ja niin Tampereelle muodostui koko ajanjakson kestänyt kolmijako, jossa SDP, SKDL ja Kokoomus saivat eduskuntavaaleissa yli 90% annetuista äänistä. Siten Tampereen kolme suurta saivat kaupungissa huomattavasti koko maata suuremman kannatuksen. Edistyspuolue (ja sitä seuranneet Kansanpuolue ja Liberaalinen Kansanpuolue) jäi vuotta 1954 lukuun ottamatta aina alle 10%:n, eikä Maalaisliitto saanut edes prosentin kannatusta.

Poliittiset voimasuhteet säilyivät eduskuntavaaleissa Tampereella koko ajanjakson varsin vakaina. SDP:n sisäisten ristiriitojen vuoksi liikkeestä irtosi vähemmistö omaksi puolueekseen (TPSL) 1950-luvun lopulla, jolloin vasemmistopuolueiden kilvassa SKDL pääsi muutamaksi vuodeksi niskan päälle ja SDP sai aikaisemman neljän sijasta enää kolme paikkaa Pohjois-Hämeen vaalipiiristä.

Taulukossa puolueiden kannatus prosentteina eduskuntavaaleissa Tampereella 1945-1958. Kohdassa "muut" vuoden 1958 kohdalla mukana TPSL:n saama äänimäärä.

Tamperelaisia kansanedustajia ja ministereitä

Pohjois-Hämeen vaalipiiristä, johon Tamperekin kuului, valittiin vuonna 1945 11, vuonna 1948 12, ja ajanjakson muissa eduskuntavaaleissa 13 kansanedustajaa. Pitkään istuneita olivat SDP:n Väinö Hakkila, joka toimi kansanedustajana 1919–1945 ja uudelleen 1948–1958. Kaksi muuta pitkän uran tehnyttä sosiaalidemokraattia olivat entinen kutomatehtaan työläinen Katariina (Kaisa) Hiilelä (edustajana 1930–1958) ja kuusi kautta istunut toimistonhoitaja Anna Flink, joka valittiin ensi kerran 1954.

Kuusi kautta kansanedustajina toimivat myös SKDL:n kaksi kertaa vankilassa SKP:een kuulumisesta istunut vaatetustyöläinen Elli Stenberg (vuodesta 1945) ja voimistelunopettaja Kuuno Honkonen (1958). Yhtä kauan kansaa edusti SKDL:n Lauri Myllymäki, ensimmäiset valinnat tapahtuivat 1927 ja 1929, sekä uudelleen Helsingissä asuvana 1945–1954.

Porvarillisella puolella kuuden kauden edustaja oli Maalaisliiton helsinkiläinen Atte Pakkanen, joka valittiin ensi kerran 1948. Viiteen kauteen ylsivät kokoomuslainen maisteri T. A. Wiherheimo ja SDP:n piirisihteeri Kustaa Alanko, jotka molemmat valittiin myös 1948.

Ensimmäiset tamperelaiset ministerit valittiin vasta 1950-luvun puolivälin jälkeen. Kokoomuksen vuorineuvos Lauri J. Kivekäs nimitettiin kauppa- ja teollisuusministeriksi syksyllä 1957 von Fieandtin virkamieshallitukseen ja hän toimi vastaavassa tehtävässä myös huhtikuussa nimitetyssä Reino Kuuskosken johtamassa hallituksessa, joka kuitenkin hajosi jo saman vuoden syksyllä. Myös Erkki Lindfors toimi alle vuoden toisena sosiaaliministerinä von Fieandtin hallituksessa syksystä 1957 kevääseen 1958.

Kolmantena ajanjakson ministerinä, jolla oli kiinteät suhteet Tampereelle, oli Aarre Simonen. Hän toimi sisäministerinä 1948–1950, kauppa- ja teollisuusministerinä 1954–1956 ja valtiovarainministerinä 1956–1957. Simonen asui Espoossa, mutta valittiin Pohjois-Hämeestä 1951–1962 ja hänellä oli kiinteä yhteys Tampereen SDP:n johtoon Erkki Lindforsin kautta. Simonen oli myös mukana monissa Tamperetta ja Pohjois-Hämettä koskevissa asioissa.

Sen ettei Tampereelta tullut enempää ministereitä selittää lähinnä maalaisliiton heikko asema kaupungissa. Maalaisliitto oli ajanjakson tärkein hallituspuolue, eikä sillä ollut ministeriainesta eikä suhteita Tampereella. Sosiaalidemokraattien keskuudessa oli useimmiten hallituksen muodostaminen helsinkiläisten ja turkulaisten tehtävä. Se johtui Helsingin ja Tampereen sosiaalidemokraattien välisestä jännitteestä, joka syveni 1950-luvulla SDP:n hajaannuksen vuosina. SKDL taas oli mukana hallituksissa vain 1945–1948 (seuraavan kerran 1966), eikä käyttänyt hallituksessa ollessaankaan tamperelaisia edustajiaan.

Omalla sivullaan ovat lueteltu myös kaikki tamperelaiset kansanedustajat 1945-1960