Laivaston toiminta jäi lyhyeksi

Kesällä 1916 laivasto oli jo toiminnassa ja saattoi harjoitella vesistöä pitkin. Tykeillä ei kuitenkaan ammuttu, sillä pelättiin etteivät laivojen rakenteet kestäisi sitä. Todennäköistä lieneekin, että venäläisten päätarkoitus laivaston perustamisessa oli joukkojenkuljetusten suorittaminen mahdollisen maihinnousun Suomeen tapahtuessa. Tätä varten laivastolle hankittiin proomuja ja yhden kerran suoritettiin myös harjoitus, jossa kuljetettiin noin 1000 miehen vahvuinen venäläinen sotilasosasto Tampereelta Virroille.

Taistelutoimintaan ei luonnollisesti koskaan päästy, mutta kerran pelättäessä saksalaisten ilmalaivojen hyökkäystä laivasto sai määräyksen jättää Mustalahden sataman, ja asettua hajaryhmitykseen Lielahden poukamiin. Muuten laivaston kohdalla huomattavin tapaus oli kun suuriruhtinas Kiril Vladimirovits - myöhempi Venäjän kruununtavoittelija - saapui tarkastamaan laivastoa lokakuussa 1916. Suuriruhtinas matkusti Tarjanteella muun laivaston mukana aina Virtain kirkkorantaan asti ja takaisin.

Talvella 1916-17 - suomalaisten kapteenien hämmästykseksi - laivaston liikkeellelähdön helpottamiseksi sahattiin jää laivojen ympäriltä määrämittaiseksi avannoksi. Laivaston lyhyt historia alkoi kuitenkin jo olla lopussaan. Talven aikana laivojen suomalainen miehistö alkoi vähitellen poistua laivoista. Syynä oli palkan maksujen viipyminen. Lopulta suomalaisesta miehistöstä vain päällystö jäi paikoilleen, eivät tosin aivan kaikki heistäkään.

Venäläisiä matruuseja Mustalahden satamassa joko vuonna 1916 tai 1917. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Vallankumous keväällä 1917 lamautti venäläistenkin toimintahalun sotatoimien suhteen. Nyt suurin tarmo keskitettiin aineellisten olosuhteiden parantamiseen, ja se merkitsi uusia vaatimuksia Tampereen kaupungille. Kaivon säryttyä vaadittiin mm. vesijohdon vetämistä Mustalahden satamaan matruusien asunnolle, "koska minulle uskottu osasto ei voi tulla toimeen ilman vettä, ja veden otto järvestä ei terveyshoidollisista syistä voi tulla kysymykseen", kuten kapteeni Shablin kirjeessään totesi. Vesijohtoa ei kuitenkaan tullut.

Toiminnallisesti lamaantunut laivasto kohtasi loppunsa jo vuoden 1917 aikana. Laivasto yksikön taholta ilmoitettiin majoituslautakunnalle 10.10.1917: "Satakunnan laivueen poismuuton takia pyydän majoituslautakuntaa määräämään henkilön vastaanottamaan laivueen käyttämän huoneiston 12.10.1917." Samaan aikaan laivaston käytössä olleet alukset luovutettiin takaisin omistajilleen. Moottoriveneet oli tosin tiettävästi ostettu Venäjän valtiolle ja ne vietiin aikalaisten kertomusten mukaan Tampereelta Vuoksenniskalle luotsilaitoksen käyttöön. Pertti Luntinen on kuitenkin kertonut Satakunnan laivaston seuraajaksi muodostetusta Saimaan järvilaivueesta, joka toimi juuri Vuoksenniskalla, joten mahdollisesti moottoriveneet tulivat sen käyttöön.