VALTA
1870-1900

Tampereen kaupungin satavuotisjuhlat 1.10.1879

Koristeessa kaupungin perustajan Ruotsin kuninkaan Kustaa III ja satavuotisjuhlien aikaisen hallitsijan Venäjän keisari Aleksanteri II nimikirjaimet, 1879, Wolpert Gerontin, Vapriikin kuva-arkisto.

Lokakuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1879 tuli kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Ruotsin kuningas Kustaa III antoi Tampereen kaupungin peruskirjan. Tästä syystä kaupunki vietti satavuotisjuhlaansa. Kaupunki puettiin juhla-asuun ja kaupunkilaisille järjestettiin useita juhlatilaisuuksia.

Juhlapäivän aloittivat keskiyöllä ammutut tykin laukaukset. Tykkien pauke jatkui aamun tunteina kello kolmelta ja kahdeksalta. Kello yhdeltätoista kirkonkellot kutsuivat kaupungin asukkaita juhlajumalanpalvelukseen, joka järjestettiin Keskustorilla vanhan kirkon edessä. Tilaisuudessa soittivat sekä kaupungin että pellavatehtaan soittokunnat. Jumalanpalvelusta johti pastori Karl Alfred Tallqvist. Satavuotisjumalanpalveluksen jälkeen ilmoille kajahtivat Vårt land, venäläinen kansanlaulu ja Savolaisten laulu, joka oli 1850-luvulla sävelletty maamme ensimmäinen maakuntalaulu. Oman maakuntansa kunniaksi tamperelaiset pääsivät laulamaan vasta Hämäläisten laulun säveltämisen jälkeen 1890-luvulla.

Satavuotisjuhlassa, joka pidettiin juhlajumalanpalveluksen jälkeen, kohotettiin eläköön-huuto Suomen suuriruhtinaalle eli Venäjän keisarille, keisarilliselle perheelle, Tampereen kaupungille ja sen asukkaille. Eläköön-huutojen jälkeen maisteri J. C. Jernberg piti juhlapuheen, jossa hän kertasi Tampereen satavuotista historiaa ja kaupungin kehitystä teollisuuskaupungiksi. Puheessaan hän korosti Tampereen kaunista maisemaa ja nostatti kansallistunnetta: "Meitä ihastuttaa kosken kuohut, jotka kuutamolla katseltuina meihin tekevät lumoavan vaikutuksen, ikään kuin "Vellamon neidot" meitä utuiseen helmaansa houkuttelisivat, honkakunnahamme järvemme sinertävine selkineen, viheriöivine rantoine ja saarine, jotta meidän täydestä syystä sopii lausua, mitä maamme-runoilia laulaa: "Täss' olla meidän mieluist' on, ja kaikki suotuisaa." Tilaisuuteen ottivat osaa kaupunkilaisten ohella myös Tampereen kaupunginvaltuutetut, lääninherra eli kuvernööri perheineen sekä muut kunnia- ja kutsuvieraat kuten hovineuvos Lilius ja Hämeenlinnan kunnanhallituksen esimies.

Juhlapäivälliselle seurahuoneelle kokoonnuttiin kello 16.30. Päivällisellä kohotettiin useita maljoja, soitettiin jälleen Vårt land ja kohotettiin eläköön-huutoja. Osanottajia koristellulla seurahuoneella oli yli sata henkeä, lähinnä kaupungin johtohenkilöitä ja kutsuvieraita. Maisteri Borg piti seurahuoneella pidetyillä juhlapäivällisillä puheen, jossa hän kehotti kunnioittamaan menneiden sukupolvien työtä ja rakastamaan isänmaata. Hän päätti puheensa seuraavasti: "Lähteköön siis kaikki työmme ja pyrintömme, olkoon ne hengellistä tai aineellista laatua, ylevästä lähteestä, jota isänmaanrakkaudeksi nimitämme; tarkoittakoon se etupäässä kansamme onnea ja menestystä, silloin voimme hyvällä toivolla yhtyä runoilijamme maastamme ennustaviin sanoihin: Sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa." Illalla seurahuoneella järjestettiin vielä pidot, joissa esimerkiksi maisteri O. R. Borg luki juhlarunoelman. Pidoissa myös laulettiin ja tanssittiin.

Kaupungin porvaristo ja käsityöläistö pitivät samaan aikaan oman juhlansa Esplanadi-kahvilassa. Paikalla oli noin 60 henkeä. Kunniavieraana oli esimerkiksi yksi kaupungin vanhimpia porvareita, hatuntekijä K. Ehrnström. Myös tässä juhlatilaisuudessa nostettiin maljoja ja pidettiin puheita.

Puuvillatehtaan isäntä William von Nottbeck puolestaan järjesti juhlatilaisuuden, johon myös tehtaan työntekijät olivat tervetulleita. Tilaisuudessa soitti soittokunta. Tehtaalaisten vaimoille, naispuolisille työntekijöille ja lapsille tarjottiin kahvia ja pullaa. Miehet sen sijaan joivat olutta.

Satavuotias Tampere oli koristeltu juhlan kunniaksi. Koristeita oli laitettu niin kaupungin kuin yksityisten ihmisten toimesta. Katujen varsia koristivat liput ja Esplanadilla oli pari kunniaporttia. Juhlaan kuuluivat myös ilotulitukset eri puolilla kaupunkia. Vapaapalokunta järjesti soihtukulkueen.

Juhlan kunniaksi ilmestyi tohtori August Reinholmin kirjoittama teos Tampereen kaupunki: Historiallisia tietoja koottuina ja kirjoitettuina Sen Satawuotis-Juhlan muistoksi 1.p. Lokakuuta 1879. Kirjan tekemisessä olivat mukana myös tohtori Otto Blåfield, insinööri Isak Ingberg ja arkkitehti F.L. Calonius. Teoksessa kerrotaan esimerkiksi vuonna 1879 kaupungissa olleista kouluista, teollisuudesta, käsityöläisistä, kirkoista sekä Kyttälän ostosta ja kaupungin taloudesta. Teoksen yhteydessä on myös kaksi karttaa Tampereesta.

Tampereen satavuotisjuhlia vietettiin varsin komeasti. Juhlintaa ei haitannut edes päivän aikana ajoittainen sadesää. Tamperetta muistettiin useilla sähkösanomilla, joita tuli Helsingistä, Pietarista, Porista, Kristiinasta, Kotkasta ja Dresdenistä. Juhlinnassa heijastui kansallisuusaate lauluissa, puheissa ja runoissa. Maisteri J. C. Jernberg lausuikin puheessaan, että "lemmentunne synnyinpaikkaa kohtaan on se siemen, josta rakkaus isänmaahan ja sen kansaan elpyy ja kasvaa". Vaikka juhlaa vietettiin kaupungin satavuotisen historian vuoksi, ei tulevaisuuttakaan unohdettu. Juhlan kunniaksi kaupunginvaltuusto päätti perustaa 10 000 markkaa käsittävän varaston, jonka korko tuli käyttää kaupunkiin syntyvien lasten hyväksi. Suuntautuminen tulevaisuuteen sävytti myös juhlapuheita, joissa toivottiin kaupungin suotuisan kehityksen jatkuvan.

Juhlan kunniaksi ilmestyi August Reinholmin kirjoittama teos, joka kuvailee Tampereen kaupunkia. Kuva: Satu-Ilona Salminen.

Lähteet:

Eskola, Anton 2003. Identiteettiä iskostamassa - Maakuntalaulut. Teoksessa Suomen kulttuurihistoria 3. Oma maa ja maailma. Kervanto Nevanlinna, Anja & Kolbe, Laura (toim.). Tammi, Keuruu.

Tampereen kaupunki. Historiallisia ja tilastollisia tietoja koottuina ja kirjoitettuina Sen Satawuotis-Juhlan muistoksi 1p. Lokakuuta 1879. Emil Hagelbergin ja kumpp. kirjapaino, Tampere 1879.

Tampereen Sanomat 4.10.1879.