Teksti: Jarmo Peltola
Onnikalla vai pyärällä
Laman ollessa syvimmillään monessa kodissa päätettiin luopua linja-autolla tehdyistä työmatkoista. Vaihtoehtoina olivat omin jaloin tai polkupyörällä tehdyt työmatkat. Uusien polkupyörien hankintaluvut Tampereella noudattelevat aika hyvin lamasta ja 1920- ja 1930-lukujen nousukausista muodostunutta kokonaiskuvaa. Polkupyörä hankittiin, kun siihen oli varaa: varsinkin 1930-luvun lopun polkupyörien määrän huomattava kasvu kertoo perheiden kohentuneesta taloudellisesta tilanteesta. Puolet vuoden 1939 tamperelaisista pyöristä hankittiin vuosina 1935-1939. Kasvu merkitsi käytännössä pyöräkannan kolminkertaistumista asukaslukuun verrattuna. Kun vuonna 1920 Tampereella oli 150 polkupyörää tuhatta asukasta kohden, oli niitä lamavuosina jo yli 300.
Matkalla Pispalaan ruokatunnille Satakunnankadulla 1939. Kuva: Aarne Piettinen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Tamperelaiset saattoivat niin halutessaan hankkia myös kotikaupungissaan valmistetun pyörän. Tamperelainen Kone ja Terä (ent. Sommers, af Hällström & Waldens) oli aloittanut pyörien valmistuksen vuonna 1933 laman ollessa syvimmillään. Tampereen kaduilla nähtiin 1930-luvun loppupuolella "petoja", "jaguaareja" ja tammer-merkkisiä pyöriä. Vuonna 1939 polkemaan pääsi samanaikaisesti puolet kaupunkilaisista (yli 500 pyörää tuhatta asukasta kohden) Kun pyörä useasti oli "perheomistuksessa", oli polkupyörä tuttu kulkuneuvo kaikille kynnelle kykeneville.
Lähteet:
Lunnas Raija, Tampereen linja-autoliikenne 1920-1939, Pro gradu-tutkielma, Tampere 1978, s.85-133, liite 4.
|