Härmälän lentokentän rakennustyöt:

Työmiehen riistoa ja kommunistien agitaatiota?

Kun päätös lentokonetehtaan sijoittamisesta Härmälään oli tehty, myönsi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö 1932 lentokentän rakennustöihin tie- ja vesirakennushallituksen (TVH) käytettäväksi miljoona markkaa työttömyyden lievittämiseen tarkoitetuista valtion määrärahoista. Lentokentän kustannusarvio päätyi 3 240 000 markkaan. Lentokentän rakennustöihin otettiin aluksi 400 työtöntä, joista 300 oli varattu Tampereen kaupungin ja 100 Pohjois-Pirkkalan (eli tulevan Nokian) työttömille. Muiden kuntien anomukset hylättiin. Työttömyyslautakuntien tuli välittää työntekijät lentokenttätöihin ja työmaalla oli noudatettava valtion varatöistä annettuja ohjeita ja määräyksiä.

Tampereen kaupunki oli sopimuksen mukaan luvannut maksaa puolet työpalkoista. Tarkoitukseen oli varattu miljoona markkaa ja kaupunginhallitus pyysi valtuustolta lupaa rahojen käyttämiseen. Valtuuston kokouksessa 2.2.1932 asiasta syntyi keskustelua, koska ensimmäiset kokemukset vuoden alussa käynnistyneistä lentokenttätöistä olivat olleet huonoja. Töitä oli nimittäin teetetty pakkourakoina, ja koska työskentely routaisessa maassa oli hidasta, jäivät työntekijöiden palkat varatöistä maksettavaksi määrättyjä tuntipalkkoja alemmiksi. Näin kaupunki joutuisi todellisuudessa maksamaan enemmän kuin puolet todellisista palkkakuluista. Valtuusto päättikin velvoittaa kaupunginhallituksen tarpeen vaatiessa ryhtymään toimenpiteisiin, että tamperelainen työväki saisi työstä vähintään varatöissä voimassa olevan tuntipalkan.

Härmälän lentokentän pohjustustöitä keväällä 1932. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Lentokenttätyömaalla tilanne kiristyi heti valtuuston kokousta seuraavana aamuna. Työläiset vaativat itselleen minimituntipalkkaa, ja kun rakentamisesta vastaava Hämeen tie- ja vesirakennuspiiri ei tähän suostunut, alkoi työmaalla lakko. Tampereen valtalehdet Aamulehti ja Kansan Lehti ottivat lakon suhteen erilaiset kannat. Aamulehti totesi lakon olevan kommunistien agitaatiota ja uhkaavan koko varatyöjärjestelmää. Kansan Lehti taas perusteli miksi työ Härmälässä oli erityisen hankalaa muihin varatyöpaikkoihin verrattuna. Lakon kestettyä noin viikon kaupunki päätti, että työnvälitystoimisto alkaisi määrätä lentokenttätyömaalle uusia työntekijöitä ja lakkoilijat jätettäisiin vaille ruoka- ja köyhäinhoidon avustusta. Toimenpide auttoi nopeasti ja 12. helmikuuta työntekijät palasivat töihin.

Kun lentokenttätyömaan palkkausjärjestelyjä ja urakkatyön luonnetta lakon jälkeen selviteltiin, todettiin että ensimmäisen työkuukauden, tammikuun, keskituntiansiot olivat jääneet vain 2,25 markkaan. TVH:n työnjohdon mielestä huono ansiotaso johtui kuitenkin työhaluttomuudesta ja tottumattomuudesta. Aamulehti yhtyi työnjohdon näkemyksiin, kun taas Kansan Lehti julkaisi lakon päättymisen jälkeen rakentajien korkeaa työmoraalia korostavan artikkelin. Lakon jälkeen keskiansio työmaalla nousi kuitenkin 3,47 markkaan ja innokkaimmilla työntekijöillä jopa 5 markkaan. Tämäkin palkkataso jäi kuitenkin alle metalliteollisuudessa työskentelevän naiset palkkatason ja oli alle puolet autonkuljettajan tai talonmiehen palkasta.

Lopulta Härmälän lentokentästä tuli myös suunniteltua huomattavasti kalliimpi. Alkuperäisen kustannusarvion 3,24 miljoonan loppusummasta, kustannukset nousivat vuoden 1935 marraskuun ensimmäisessä lopputarkastuksessa 4,81 miljoonaan. Kustannuksia olivat lisänneet salaojitus, pinnan tasaaminen ja se, että suurimpia kiviä ja kallioita oli jouduttu räjäyttämään. Pohjois-Pirkkalan kunta kyllästyi kustannusten nousuun kesällä 1935 ja lopetti omien palkkauskuluosuuksiensa maksun. Samaan aikaan myös työllisyystilanne oli jo parantunut. Myöskään valmiiseen kenttään ei oltu täysin tyytyväisiä, sillä sen nurmikenttä oli altis kelirikolle ja silloin käyttökelvoton. Kentälle alettiinkin nopeasti suunnitella kiitoratoja, mutta niitä ei ehditty rakentaa ennen sodan syttymistä.

Lue myös: Härmälästä maailmalle: Aero O.Y. aloittaa siviililentoliikenteen.