Muutoksen tuulia

Vuodet 1918-1940 olivat Naisyhdistyksen toiminnan kannalta muutoksen aikaa. Jo vuonna 1891 aloitettu kesäsiirtolatoiminta siirtyi vuonna 1919 Kansakoululaisten Kesäsiirtolayhdistykselle. Myös yhdistyksen laaja, vuonna 1905 alkanut puutarha- ja kotitalousneuvonta siirtyi vuonna 1920 kunnallisen kotitalousvaliokunnan tehtäväksi. Yhdistys tunsi itsensä tämän jälkeen jopa tarpeettomaksi edeltäneiden vilkkaiden toiminnan vuosien jälkeen. Yleisin keskustelunaihe vuonna 1921 oli jäsenkato ja miten yhdistyksen toiminta saataisiin jotenkin jatkumaan. Yhdistyksen lakkauttamisestakin keskusteltiin vakavasti.

Toiminta elpyi, kun Suomen Naisyhdistykseltä saatiin tammikuussa 1922 Saksasta lähtöisin oleva idea ns. kiertokoreista. Kyseessä oli vastasyntyneiden ja vähän vanhempien lasten elämän alkuun auttaminen. Tarkoitus oli koota vaate- ja tarvikekori, jonka äiti saisi lainata lapselleen. Vauvan kasvettua äiti palauttaisi korin ja sen varusteet pestyinä ja hyvässä kunnossa ja saisi uuden korin lapsen seuraavaa ikäkautta varten. Näitä äitiyspakkausten edeltäjiä koottiin ensimmäisenä vuonna kuusi kappaletta ja vähitellen aina useampia. Suosiota saavuttanut toiminta jatkui aina vuoteen 1937, jolloin uusi äitiyshuoltolaki tuli voimaan.

Kiertokorien jälkeen päätti yhdistys alkaa toteuttaa paljon suuremman mittapuun hanketta, palvelijatarkodin perustamista ikääntyneille palvelijattarille. Vaikka pienen yhdistyksen toimintatarmo kohdistuikin lähinnä sen suurimpaan hankkeeseen, ei se suinkaan estänyt muuta toimintaa. Suurta suosiota saavutti lapsipotilaiden viihdytykseksi tarkoitettu käsityö- ja askarteluohjaus Yleisessä sairaalassa. Osa toipuvien lasten tekemistä töistä myytiin ja niistä saaduilla rahoilla ostettiin joululahjoja sairaalassa olleille lapsille.

Toiminta oli laajaa. Vuonna 1934 eri toimikuntia oli yhteensä yhdeksän. Oli palvelijatarkodin hoitokunta, kapalokoritoimikunta, sairaalan lasten käsityötoimikunta, siveellisyystoimikunta, naistenpäivätoimikunta, Minna Canth -kirjaston toimikunta, invalidirahaston toimikunta, naisten yömajatoimikunta ja luentotilaisuuksien toimikunta. Näihin toimikuntiin kuului kaikkiaan 46 yhdistyksen jäsentä kokonaisjäsenmäärän ollessa 75. Useimmat toimikunnat yhdistivät voimansa toisten naisjärjestöjen kanssa.

Tammikuussa 1936 otettiin esille vanhuudenkodin perustaminen yksinäisille virkanaisille. Tästä oli vielä pitkä matka vuonna 1950 avattuun Lahdensivun vanhainkotiin. Väliin mahtuivat vaikeat sotavuodet. Naisyhdistys ei sotavuosina lopettanut toimintaansa edes väliaikaisesti, sillä sen vastuulla olivat palvelijatarkodin asukkaat.