Tilda Vuori loi vahvan pohjan Tampereen Työväen Teatterille

[Tamperelaisen teatterin juuret] [Tampereen Teatteri] [Tampereen Työväen Teatteri]

Teatteri osaksi työväenyhdistyksen toimintaa

1880-luvun lopulla Tampereelle perustettiin Työväenyhdistys, jonka yhteyteen kuului huvitoimikunta ja näytelmäseura. Vuonna 1898 Työväenyhdistys päätti ostaa tontin ja ryhtyi korjaamaan tontilla sijainnutta maanviljelijä K. Villilän taloa, johon suunniteltiin myös näyttämö. Kosti Eklund oli ollut Helsingissä pyrkimässä Suomalaiseen teatteriin, muttei ollut tullut valituksi ja palasi pettyneenä takaisin Tampereelle vuonna 1895. Hänet valittiin työväenyhdistyksen huvitoimikunnan puheenjohtajaksi. Eklund keskitti voimansa erityisesti huvitoimikunnan alaisuudessa toimineen näytelmäseuran luotsaamiseen, josta hän sai ohjaajan ja johtajan palkkiona 70 markkaa vuodessa. Vuonna 1895 seuran näytelmätoimikunta valmisti 14 omaan näytelmää, mm. Canthin Roinilan talossa ja Kiven Kihlauksen.

Eklund pääsi syksyllä 1897 Helsinkiin Uuden Teatterin näyttelijäksi, mikä aiheutti työväenyhdistyksen näytelmäseuran toiminnan hiljenemisen ja lopulta lamaantumisen. 1880-luvulla monien yhdistyksien, seurojen ja ammattiosastojen toimintamuodoksi oli kuitenkin vakiintuneet iltamat, joihin kuului usein muun ohjelman lisäksi pieni kuvaelma tai näytelmä. Pieniä näytelmäseuroja syntyi tiheään, joista esimerkkinä Tampereen Nuorisoseuran aktiivinen teatteritoiminta vuosina 1896-1905. Sekä Uusi Teatteri että Kansanteatteri vierailivat aktiivisesti Tampereella, teattereiden yhdistymisen jälkeen vuodesta 1899 Suomalainen Maaseututeatteri Viipurista jatkoi kiertueperinnettä. Tuntemattomia eivät olleet myöskään ulkomaiset ooppera- ja tanssiseurueet.

Tampereen Työväen teatteri alku oli kuoppainen, ja vasta viides yritys vakiinnutti teatterin aseman. Tampereen työväenyhdistys päätti lokakuussa pitämässään kokouksessa 1905 ottaa Työväen Teatterin omaksi laitoksekseen ja vahvisti sille säännöt. Vähän aikaisemmin työväenyhdistyksen kivitalon laajennus oli valmistunut, ja juhlasaliin oli rakennettu näyttämö, mikä loi teatteritoiminnalle hyvät puitteet. Näyttämö toimi vuoteen 1985 asti Työväen Teatterin päänäyttämönä, nykyään se tunnetaan Eino Salmelaisen näyttämönä.

Tampereen Työväen Teatterin syntysanat lausui jo 12.3.1901 Työväenyhdistyksen huvitoimikunnan August Lindroos, joka ehdotti työväenyhdistyksen kokouksessa Työväen Teatterin perustamista esikuvanaan Helsingin Työväen Teatteri. Tuumaan tartuttiin, ja teatteri aloitti syyskuussa Canthin Anna-Liisalla työväen vanhassa puurakenteisessa talossa. Työväenyhdistyksen johtokunta päätti kuitenkin lopettaa teatterin elokuussa 1902, lopettamispäätöstä edelsi Kansan Lehdessä käyty keskustelu työväen liiasta huvittelusta. Iltamien ja näytelmien tilalle kaivattiin nyt poliittista toimintaa.

Ensimmäistä huteraa teatterin perustamisyritystä seurasi joukko uusia perustamisyrityksiä, ja vaikka niistäkin osa epäonnistui, ajatus ammattimaisesta työväenteatterista ei kuollut. Tampereen Työväen Teatteri määritteli vuonna 1905 tehtäväkseen näyttämötaiteen harrastuksen herättämisen köyhälistön keskuudessa esittämällä köyhälistön hengen mukaisia kappaleita. Käytännössä "työväenhenkisiä" näytelmiä oli ohjelmistossa vain nimeksi ja ohjelmisto koostui pääosin kevyistä kansannäytelmistä, musiikkinäytelmistä ja farsseista.

Tilda Vuori vakiinnuttaa Tampereen Työväen Teatterin

Tampereen Työväen Teatterin toiminnan alku oli kivikkoinen ja täysin harrastajien varassa, mutta vuonna 1906 teatteri sai ensimmäisen pitkäaikaisen johtajansa, Tilda Vuoren. Vaikka Vuori valittiin teatterin johtoon puoli vahingossa ja hänen kykyjään epäiltiin, hän osoittautui taiteelliseksi ja tarmokkaaksi johtajaksi, joka loi TTT:lle vaikeissa oloissa vahvan toimintapohjan. Vuori luotsasi teatteria vuoteen 1917 asti lukuun ottamatta vuoden 1909 syksyä. Johtajan palkka kaksinkertaistettiin vuoden 1906 syksyllä 50 markkaan kuukaudessa, jonka lisäksi johtajalle maksettiin 15 markkaa esityksestä. Vuori oli ennen johtajaksi valintaansa näytellyt Suomalaisessa Kansanteatterissa, Maaseututeatterissa ja viimeksi Tampereen Teatterissa.

Vuori sekä johti, ohjasi, että näytteli naispääosia. Miespääosiin Vuori pyrki saamaan vierailijoiksi ammattinäyttelijöitä, ja vuonna 1908 TTT palkkasi ensimmäiset omat ammattinäyttelijänsä, Hilda Räisäsen ja Sven Hildénin. Ammattinäyttelijöitä ei kuitenkaan pystytty pitämään kauaa teatterissa, sillä teatterin talous ei kestänyt sitä. Vähitellen teatterin toiminta kuitenkin muuttui ammattimaisemmaksi, ja sen esitykset saivat hyvän vastaanoton esimerkiksi 1907 Turussa ja 1914 Helsingissä.

Tilda Vuori pyrki ottamaan teatterin ohjelmistoon mahdollisuuksien mukaan kirjallisuusklassikoita ja hän toi näyttämölle mm. Johannes Linnakosken Ikuisen taistelun ja Kiven Nummisuutarit. Ohjelmistoon kuului yhteiskunnallisia näytelmiä, esimerkiksi Minna Canthin Kovan onnen lapsia. Vuori ei pelännyt ottaa ohjelmistossaan riskejä, hän toi esimerkiksi näyttämölle 1916 Johannes Linnakosken sensaatioromaanin Laulu tulipunaisesta kukasta, joka osoittautui menestykseksi.

Tilda Vuori taiteilija Kaarlo Vuoren maalauksessa vuonna 1913. Kuva: Tampereen museioiden kuva-arkisto.

Taloudellisia vaikeuksia ja sodan enteitä

Tilda Vuoren puoliso Kaarlo Vuori kuoli aivohalvaukseen kesällä 1914. Vuorelta leikattiin samana vuonna struuma ja teatterissa oli monenlaisia vaikeuksia. Maailmansodan syttyessä TTT:n ensimmäinen nousukausi päättyi ja sekä teatteri että erityisesti sen johtaja joutui kohtamaan monenlaisia haasteita.

Tampereen Työväenopiston johtaja J. A. Pärnänen arvosteli Työväen Teatterin ohjelmistoa kovin sanoin Tampereen Sanomissa keväällä 1915. Hän ihmetteli kirjoituksessaan, "mitä iloa on oikeastaan työväelle tällaisesta laitoksesta, joka ei millään tavalla palvele heidän aatteellisia harrastuksiaan ja jonka esityksiin ei useinkaan voi sovelluttaa mitään taiteellista mittapuuta". Pärnäsen mielestä Tampereen teatterivoimat olisi ollut syytä keskittää yhteen teatteriin, hänestä oli luonnotonta, että kaksi teatteria kilpaili jatkuvasti kaupungin ja valtion tuista, varsinkin kun molemmat potivat yleisöpulaa. Syntyi Vuoren ja Pärnäsen kaksintaistelu, jossa Tilda Vuori joutui puolustamaan taiteellisia valintojaan ja teatterinsa toimintaa. Työväen Teatterin tilannetta kiristi entisestään se, että monet työväenyhdistyksen jäsenistä yhtyivät Pärnäsen mielipiteisiin ja teatteri oli alkanut jälleen tuottaa tappiota.

Teuvo Pakkalan Meripoika sai teatterin syksyn kuitenkin hyvin käyntiin ja pian työväenyhdistyksen huomio kääntyi sitä ravistelleeseen kavallukseen. Kavaltajaksi paljastui työväenyhdistykseen rahastonhoitaja Yrjö Vuoristo, joka tuomittiin vuodeksi kuritushuoneeseen. Kavalluksen jälkimainingeissa myös teatterin toimikunta vaihtui. Vaikka uusi toimikunta kokoontui usein, se joutui opettelemaan asiat alusta, samaan aikaan taloudelliset huolet kasvoivat ja kaupungin poliittinen vastakkainasettelu syveni. Kaupungin poliisimestari eväsi Työväen Teatterilta arpajaisluvan, kun teatterin ison salin seinällä ei riippunut Hänen Majesteettinsa Keisari Nikolain kuvaa. Tapaus on yksittäinen, mutta symboloi hyvin kiristyvää poliittista tilannetta.

Työväen Teatterin 15-vuotisjuhlavuonna 1916 teatterin kulisseissa kuohui. Työväen Teatterin jatko oli katkolla taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Itämainen Paperossitehdas pelasti teatterin alkaessaan takaamaan sen tappion 5000 markkaan asti. Luokkatietoisuus kaupungissa kasvoi ja työväen johtokunta ripusti Karl Marxin kuvan teatterin seinällä. Tilda Vuori valitti usein työväentalon yläravintolan meluavan työläisjoukon häiritsevän harjoituksia ja näytöksiä. Näyttelijät vaativat palkkojensa korottamista ja lahjanäytöskäytännöstä puhkesi riita. Vaikeuksista huolimatta Tilda Vuori onnistui johtamaan teatterin juhlavuoden palkkataistojen karikoista onnellisen näköiseen päätökseen asti.

Tilda Vuoren erosta vuonna 1917 ei ole juurikaan säilynyt asiakirjoja. Joidenkin yhdistyksen vaikuttajien mielestä johtaja oli ehkä ulkopuolinen ja liiaksi porvarillinen johtajamaan teatteria maaliskuun vallankumouksen politisoituneessa ilmapiirissä. Häntä syytettiin omavaltaisuudesta, eivätkä kaikki sulattaneet hänen edellisenä vuonna saamaansa palkankorotusta. Vahvan johtajan ympärille oli muodostunut vastustajien ja kannattajien ryhmät, mutta lopulta Vuori luopui paikastaan sovinnolla ja siirtyi entisen kotikaupunkinsa Turun Työväen Teatterin johtajaksi. Vaikka Vuori tunsi tulleensa potkaistuksi ulos, hän saattoi silti katsoa tyytyväisenä taakseen.

Tilda Vuoren seuraajaksi tuli kulttuuripersoona Aarne Orjatsalo, joka johti teatteria tammikuuhun 1918 asti, jolloin teatteri punakaartien muodostuessa ehkä jo taisteluja varten suljettiin Edmund Keanin ensi-illan jälleen. Kaksi päivää myöhemmin, 26.1.1918 Työväentalon salkoon nostettiin punainen lippu ja sotatoimet alkoivat.