Ensimmäinen tamperelainen ammattiteatteri

[Tamperelaisen teatterin juuret] [Tampereen Teatteri] [Tampereen Työväen Teatteri]

Tampereen teatterin henkilökuntaa 1917-1918. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Amatööriteatteri käytti ensi kerran Tampereen Teatterin nimeä

Teatterin harrastajat ajautuivat 1900-luvun alun eri suuntiin hapuilevassa teattereiden perustamisinnostuksessa eri leireihin. Teattereita syntyi ja kuoli nopeasti, esimerkiksi sekä Tampereen Kansan Teatteri että Tampereen Uusi Kansan Teatteri toimivat vain lyhyen aikaa. Oskari Hiisi, joka oli ollut mukana jo työväenyhdistyksen näytelmäseurassa, toivoi leiriytymisistä huolimatta kaupunkiin perustettavan koko kaupungin asukkaille tarkoitetun teatterin.

Kevättalvella 1901 kahdeksan hengen seurue kokoontui Hiisin johdolla miettimään teatterin perustamista. Epävirallisessa palaverissa perustettiin Tampereen Teatteri, jonka johtajaksi Hiisi alkoi ilman palkkaa. Pian ensimmäisen Seurahuoneella esitetyn näytelmän jälkeen teatterin nimeksi muutettiin Tampereen Amatööriteatteri. Nopeasti kasaantuvista veloista huolimatta teatteri pysyi hengissä suurlakkovuoteen 1905 asti, jolloin se teki vararikon ja luopui kilpailusta toimintansa aloittaneiden Tampereen Teatterin ja Tampereen Työväen Teatterin kanssa. Amatööriteatteriin kuului parhaimmillaan noin 150 jäsentä, ja siihen liityttiin sekä nuorisoseurasta että työväenosastoista. Oskari Hiisi maksoi teatterin aiheuttamia 2000 markan henkilökohtaisia velkojaan kymmenen vuotta.

Tampereen Teatteri aloittaa toimintansa

Suomalaisen Maaseututeatterin johtaja Kaarlo Halme riitautui keväällä 1904 Viipurissa ja matkusti Tampereelle. Halme oli ehdottanut jo vuonna 1903 Tampereen Suomalaiselle Klubille teatterin perustamista, mutta hanke ei vielä silloin ollut ottanut tulta alleen. Kauppaseura innostui kuitenkin kokouksessaan Halmeen ehdotuksesta, ja Tampereen Teatteri perustettiin virallisesti 10.5.1904. Teatterin osakeyhtiölle valittiin johtokunta viikkoa myöhemmin.

Halme ei aikaillut vaan laittoi teatterin rattaat heti pyörimään. Ensimmäiseen henkilökuntaan kuului 17 ammattinäyttelijää, jotka onnistuivat kokoamaan alkuun pääsyä varten 20 000 markkaa lahjoituksia, suurimpina lahjoittajina olivat konsuli J.V. Enqvist ja kauppias N. Tirkkonen. Avajaisnäytäntö Aleksis Kiven Kullervo esitettiin 8.9.1904 Seurahuoneella. Juhlaohjelmaan kuului myös Eino Leinon tilaisuutta varten kirjoittama runo ”Prologi”. Ensimmäisenä toimintavuonna teatterilla oli peräti 24 ensi-iltaa.

Näytäntöjä pidettiin Seurahuoneen lisäksi pitkässä ja matalassa Raittiustalossa Satakunnankadun ja Mustalahdenkadun kulmassa. Vuodesta 1910 teatteri toimi VPK:n tiloissa omien tilojen saamiseen, vuoteen 1913 asti. Koska talous oli tiukka eikä yleisöä teatterin alkuvuosina riittänyt koko esityskaudeksi, näyttelijät kävivät ahkerasti kiertueilla muualla Suomessa. Esimerkiksi vuoden 1909-1909 sesongin aikana teatteri antoi Tampereella 79 näytöstä ja kiertuepaikkakunnilla 46 näytöstä. Alkuvuosina johtajat ja henkilöstö vaihtuivat nopeasti, teatterin promoottori Kaarlo Halme toimi johtajana vain tammikuuhun 1905 asti. Hän erosi riitauduttuaan johtokunnan kanssa ja ajauduttuaan sanaharkkoihin monien näyttelijöiden kanssa vaatiessaan näiltä esimerkiksi raittiutta.

Tie omaan taloon

Kaupunginvaltuusto päätti vuonna 1903 antaa teatterin kannatusyhdistykselle nautintaoikeuden määräalaan maata Hämeensillan varresta. Monen mutkan jälkeen valtuusto päätti marraskuussa 1907 muuttaa erotettavan määräalan paikkaa ja laajentaa sitä. Senaatti vahvisti asemakaavan muutoksen, mutta ehtona oli, ettei teatterirakennus saa ulottua 20 metriä lähemmäksi Vanhaa kirkkoa. Osa seurakunnasta vastusti teatterin rakentamista lähelle kirkkoa, koska pelkäsi huonojen vaikutusten leviävän teatterista Herran temppeliin.

Tontti luovutettiin teatterille lopullisesti joulukuussa 1908. Päätös tontin luovuttamisesta oli lopulta yksimielinen, vaikka moni valtuutettu olikin ensin vastustanut yhden kaupungin parhaan tonttipaikan luovuttamista teatterille. Uuden teatterintalon juhlalliset vihkiäisiä vietettiin 14.12.1913. Teatteri oli suuri ja uudenaikainen, siihen tuli istumapaikkoja yhteensä lähes 600. Uuden rakennuksen valmistuttua teatteri vähensi vierailukiertueitaan, mutta ei lopettanut niitä kokonaan.

Teatterin alkuvuoden olivat jatkuvaa taistelua, talous oli heikko, eikä teatterilla ollut vielä vakiintunutta yleisöä. Ensi-iltoja oli vuosittain verrattain paljon, usein jo ensi-illan jälkeen lippuja myytiin näytöksiin alennetuin hinnoin. Toiminnan kymmenenä ensimmäisenä vuotena näytäntöjä oli keskimärin 107 vuodessa, näytelmät olivat pääasiassa vakavia, mutta mukana oli myös iloisia laulunäytelmiä.

Vuonna 1918 teatterin toiminta pysähtyi muutamaksi kuukaudeksi, kun punakaarti otti sen haltuunsa. Taistelujen päätyttyä toiminta jatkui ja uusi johtaja Mia Backman puhalsi kolmivuotiskautenaan teatterin toimintaan uutta vauhtia ja loistoa.