Messukylän liitos

Messukylä liitettiin Tampereeseen vuonna 1947, mutta itse asiassa Tampere oli aikanaan syntynyt Messukylän sisään. 1777 neuvoteltiin sopimus tulevan kaupungin paikasta ja Tampere perustettiin Pyynikin augmenteista, Nalkalan päivätorpasta sekä Tammerkosken länsipuolella Messukylässä sijaitsevista tiluksista. Kirkollisesti Tampere kuului Messukylän seurakuntaan aina vuoteen 1904 saakka. Teollistumisen ja alueliitosten myötä Tampere kuitenkin kasvoi nopemmin ja Messukylästä tuli Tampereen esikaupunkialuetta.

Messukylää 1950-luvulla. Kuva: Veljekset Karhumäki, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Messukylä oli kasvanut esikaupunkiasutuksen kautta vuosisadan vaihteesta lähtien ja 1930-luvulla alueella oli jo runsaasti väkeä. Suurin osa kävi säännöllisesti töissä Tampereella, mitä kautta Messukylä kiinnittyi Tampereeseen. Ennen sotaa vuonna 1939 pidettiin Messukylän puolella useita kyläkokouksia, joissa puollettiin kunnan liittämistä Tampereeseen. Ainoastaan kunnan maatalousväestö oli liitosta vastaan. Sota kuitenkin pitkitti suunnitelmia, joten asia tuli uudelleen käsiteltäväksi syksyllä 1944. Aluksi liitettäväksi ehdotettiin vain Koivistonkylän ja Uusikylän alueita, mutta tätä ei pidetty riittävänä. Liitoksen ulkopuolelle jäänyt alue ei olisi muodostanut riittävän elinkelpoista maalaiskuntaa, ja tiheä asutus kaupungin uuden rajan takana olisi jatkunut välittömästi. Liitokseen vaikuttivat myös taloudelliset asiat, sillä uusien alueiden liittämistä myöhemmin pidettiin liian kalliina.

Perusteina liitokselle esitettiin mm. Messukylä sulautumista Tampereen kaupunkiin, joten rajaviivan pitäminen sen ja kaupungin välillä tuntui aiheettomalta. Valtaosa kunnan työväestöstäkin sai toimeentulonsa tamperelaisista teollisuuslaitoksista. Kaupungistuminen vaikutti myös alueen hallinnoimiseen, joka maalaiskuntia koskevan lain puitteissa oli käymässä ylivoimaiseksi. Muut syyt liitokselle olivat mm. kaupungin suuret maatilat Messukylässä, joita se halusi päästä hoitamaan omaan alueensa kuuluvina. Lisäksi mainittiin Messukylän järjestysolot, joihin toivottiin parannusta liitoksen jälkeen. Ennen liitosta kaupungin järjestysviranomaiset kun eivät voineet puuttua alueen asioihin. Poliisiviranomaisille tuottivat huolta ennenkaikkea alueen sekava kyläjako ja asutusolot. Pysyväksi tarkoitettu uusi asutus kun edellytti suunnitelmallisuutta ja kaupunkialueella aina ennalta vahvistettua asemakaavoitusta. Sotavuosien aikana Messukylän kiinteistöjen omistusolosuhteet olivat virallisissa asiakirjoissa sekaantuneet. Kiinteistökauppoja ei oltu viety kaupanvahvistajan kortistosta aina henkikirjaan. Sodan vuoksi henkikirjurin tehtävät olivat väliaikaisesti monella henkilöllä. Järjestyksen uudelleen laatimista vaikeutti myös se, että Messukylän kaksi pitkäaikaista poliisikonstaapelia olivat eronneet.

Messukylää 1950-luvulla. Taustalla Messukylän kirkko, oikealla Vehnämylly ja mallastehdas. Rautatien ylikulkusilta rakenteilla. Kuva: Reino Branthin, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Osa messukyläläisistä vastusti liitosta. Tämä johtui siitä, että liitoksen jälkeen Messukylä pelättiin muuttuvan vain yhdeksi Tampereen esikaupungeista eikä sen asukkailla olisi tämän jälkeen todellista valtaa vaikuttaa kylän kehitykseen ja asioihin. Lisäksi pelättiin veroäyrin nousua. Mesukylän valtuusto kuitenkin puolsi liitosta. Ainoastaan kaksi sen jäsenistä äänestivät vastaan. Itsenäinen Messukylän kunta lakkasi olemasta 1.1.1947.