Härmälän leirintäalue

Tampereen kaupunki ryhtyi 50-luvun loppupuolella kohentamaan kaupungin matkailua. Pyynikin uimahallin yhteyteen tehtiin retkeilymaja ja kaupunkiin perustettiin kaupungin matkailutoimisto hoitamaan turistien tiedonnälkää ja huolehtimaan kaupunkiin saapuvasta matkailuliikenteestä.

Härmälän leirintäalueen idylliä kesäkuussa 1960. Kuva: E. Lahtinen, Aamulehti 15.6.1960, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Kesäkuussa 1959 avattiin matkailijoille kaupungin toimesta rakennettu Härmälän camping-alue. Aikaisemmin Tampereella saattoi yöpyä teltoissa entisen ampumaradan alueella Kissanmaalla, mutta se oli olosuhteiltaan hyvin alkeellinen. Härmälän asukkaiden taholta leirintäalueen sijoitus sai vastustusta, mutta heille katsottiin jäävän vielä tarpeeksi Pyhäjärven rantaviivaa käytettäväksi. Leirintäalue oli valmistuessaan kahden hehtaarin suuruinen ja se oli ollut Lepolan kartanon vanhaa aluetta, mistä kielivät alueen vanhat harvinaislajiset puut. Leirintäalueelle oli jo alkuvaiheessa varattuna tarpeen mukaan laajenemisvaraa itään päin. Alueen eduiksi katsottiin se, että sinne oli keskustasta vain 4,5 kilometrin matka ja Härmälästä muutenkin oli säännölliset bussiyhteydet keskustaan. 200-300 metrin etäisyydellä leirintäalueesta sijaitsi myymälöitä, pankki, posti ja apteekki.

Härmälän leirintäaluetta voitiin valmistumisaikanaan pitää aikansa edistyksellisimpiin kuuluvana laitoksena. Edistyksellisyys johtui leirin palveluista. Alueelle oli rakennettu kioski- ja valvontarakennus, josta valvottiin alueelle saapuvia ja perittiin 50 markan yöpymismaksu yötä ja henkeä kohti. Kioskista oli ostettavissa retkeilijöille tarpeellisia pikkutavaroita. Keskeisin rakennus oli arkkitehti J. Ilveskosken vuonna 1959 suunnittelema keitto- ja pesukatos, jonka keskiosassa oli kahdeksan kaasuliettä keittämistä varten. Lisäksi katoksessa olivat vaatteiden pesu- ja silitysmahdollisuus sekä altaat käsien ja kasvojen pesuun. Rakennuksen molemmissa päissä oli suihkuhuoneet, miesten toisessa ja naisten toisessa päässä.

Wartburg ja soputeltta leiriytyneenä Härmälään kesällä 1960. Kuva: E. Lahtinen, Aamulehti 13.6.1960, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Käymälärakennus oli liitetty kaupungin viemäri- ja vesijohtoverkostoon, mitä pidettiin erityisen hienona asiana. Järven rantaan oli rakennettu maalaituri uimareita varten ja siitä saattoi lähteä vuokraveneillä souturetkille Pyhäjärveä ihailemaan. Alueelle oli rakennettu kaksi lentopallokenttää. Autoja leirintäalueen parkkipaikalle laskettiin mahtuvan 150, teltoille oli paikkoja 400-500. Leirintäalueen ensimmäisen toimintakesän puoliväliin mennessä oli alueella yöpynyt jo 5100 henkilöä. Vuoden 1959 heinäkuussa suurin yhtäaikainen telttamäärä oli ollut 124, mikä oli hyvä saavutus kun sitä vertasi ajan suosituimman leirintäalueen, Punkaharjun suurimpaan yhtäaikaiseen telttamäärään 169.

Tammerkoski-lehti 7/1959
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1959