Teksti Sari Minkovitsch
Evankelisluterilaisen kirkkokunnan rakennukset
Ajanjakson aikana kaupunki ei saanut kaupunkikuvaansa enää 1930-luvulla valmistuneen Viinikan kirkon kaltaista näyttävää korkeatornista kirkkoa, vaan kirkkorakennustenkin tuli mukautua uusiin olosuhteisiin ja odotuksiin. Pispalan, Messukylän ja Lielahden liitosten myötä Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan jäsenmäärä kasvoi niin, että ns. kantakaupungin alue eli Tuomiokirkkoseurakunta katsottiin aiheelliseksi jakaa seitsemäksi pieneksi toimintayksiköiksi. Uudet seurakunnat tarvitsivat itsenäiseen toimintaansa ja sananjulistukseen omia tiloja lähelle seurakuntalaisia. Vuodesta 1953 eteenpäin Tampereen alueella toimi seitsemän seurakuntaa: Tuomiokirkkoseurakunta, Pyynikki, Kaleva, Härmälä Viinikka, Harju ja Messukylä.
Vuonna 1948 ryhtyivät Tampereen evankelisluterilaiset seurakunnat suorittamaan laajaa rakennusohjelmaa kaupungin alueliitosten seurauksena perustettuja uusia seurakuntia varten. 1950-luvun alussa valmistuneet seurakuntatalot olivat ulkonäöltään ja materiaalin käytöltään muuhun arkiseen rakennuskantaan sulautuvia. Ne olivat käytännöllisiä seurakuntasalin, muutaman kerhohuoneen ja kirkon työntekijöiden asuntojen yhdistelmiä. Salia käytettiin moneen, myös jumalanpalvelusten toimittamiseen. Joidenkin seurakuntatalojen tonteille varattiin jo suunnitelmavaiheessa tilaa myöhemmin rakennettavia kirkkosaleja varten, mutta niiden toteuttaminen venyi hyvin pitkälle, jopa 70-luvulle asti.
Seurakuntatalon saivat mm. vuonna 1949 Harjun ja Härmälän seurakunnat, Tammelan seurakunta vuonna 1950 ja Epilän seurakunta vuonna 1951. Rakennukset olivat Härmälä seurakuntataloa lukuun ottamatta Bertel Strömmerin suunnittelemia. Härmälän talon suunnittelivat helsinkiläiset Elma ja Erik Lindroos.
Olemassa olevia seurakuntien rakennuksia kunnostettiin. Esimerkiksi Tampereen vanha kirkko remontoitiin 1953 - 1954 Nils Erik Wickbergin johdolla, jolloin kirkko pyrittiin palauttamaan mahdollisimman lähelle alkuperäistä asuaan. Arkkitehti Wivi Lönnin suunnittelema Pispalan rukoushuone sai 50-luvun alussa tehdyissä muutostöissä ajanmukaisen ulkoasun.
Lähteet:
Helin, Martti. Tampereen kirkot ja hautausmaat.Tampere-seuran julkaisuja 65. Tammer-Paino 1992.
Tammerkoski-lehti 9-10/1950
|