Teksti Jarmo Peltola
Viinikka-Nekala
Viinikka-Nekala | Viinikan kaavoitus
Tampereen kaupungin keskustan eteläpuolella Iidesjärven ja Helsinkiin johtavan väylän välissä sijaitsevat Viinikan ja Nekalan esikaupungit. Vaikka on kyse hallinnollisesti kahdesta kaupunginosasta, muodostavat Viinikka ja Nekala yhdessä melko yhtenäisen asuma-alueen. Tarkemmin aluetta silmäiltyään huomaa kuitenkin, että sitä ei ole aivan yhdellä kertaa suunniteltu ja rakennettu. Viinikka-Nekalan ydin, "Viinikka-Nekalan hauska kaksoispuutarhaesikaupunki", rakennettiin Hatanpään kartanon entisille maille vuosina 1914-1939. Viinikan rakentaminen ajoittuu lähinnä vuosiin 1914-1924 ja Nekalan vuosiin 1923-1939. 1930-luvulla aloitettiin hieman etäämmälle Nekalan siirtolapuutarhan rakentaminen.
Sotaa edeltänyt Viinikka-Nekala suunniteltiin alunperin työväestöä varten. Suunnittelun taustalla oli suomalaisia kaupunkeja yleisesti ja niiden työväestön ongelmaksi erityisesti koettu asuntopula. Ahdas ja epähygieeninen asuminen lisäsi tartuntatautien leviämistä ja sairastavuutta yleensäkin. Virkamiehillä oli mukana toki poliittisiakin päämääriä, kun he aloittivat Viinikan esikaupungin rakentamisen suunnittelun. Oma tupa taittaisi kärkeä liialliselta radikaalisuudelta. Kun Viinikan ja Lapin esikaupunkien tontteja alettiin vuokraamaan, tarkoituksena oli, että halukkaat rakentaisivat tai rakennuttaisivat oman kotinsa. Oma koti ei välttämättä tarkoittanut omaa taloa. Tarkoituksena oli kitkeä työläiskoteihin syvälle juurtuneena tapana pidetty vuokralaisten pitäminen pois, ja asuttaa pelkkä ydinperhe asuntoon.
Viinikka kasvoi nopeasti ja vuonna 1919 siellä oli 50 taloa. Esikaupunki sai vuonna 1920 vesijohdon, joka johdettiin Viinikanjoen alitse. Alueen kiivaimmat rakennusvuodet osuivat vuosiin 1915-1917 ja 1921-1925. Vuonna 1930 Viinikassa oli 179 rakennettua kiinteistöä (taloja oli useampia), 544 huoneistoa ja 1959 asukasta. Se oli silloin väkirikkain kaupungin omien rajojen sisäpuolella olevista esikaupungeista.
Myöhemmin Viinikan jatkeeksi nousseen Nekalan esikaupungin rakentamisen syynä oli omakotitonttien kysynnän kasvaminen vuoden 1923 aikoihin, minkä vuoksi tontteja kaavoitettiin kaupungin eteläpuolelle lisää. Alueella noudatettiin suurimmaksi osaksi samoja asetuksia, mitä oli määrätty jo Lapin ja Viinikan esikaupunkeja suunniteltaessa. Vuoden 1930 väestönlaskun aikana oli Nekalassa 95 rakennettua kiinteistöä, 254 huoneistoa ja 917 asukasta. Asukkaita oli yhdessä Viinikan kanssa 2876 asukasta. Vuosina 1931-1932 alueelle nousivat myös Viinikan kirkko ja Nekalan kansakoulu.
Lähteet: Lunnas, Raija, Tampereen linja-autoliikenne 1920-1939, Pro gradu-tutkielma, Tampere 1978, liite 1; Tampereen kaupungin henkikirjat 1918-1940.
Lisää Viinikan ja Nekalan alueiden historiasta voit lukea seuraavasta artikkeleista:
Lähteet:
Kanerva Unto, Messukylän historia II, Tampere 1967, s.453-454.
Voionmaa Väinö, Tampereen kaupungin historia IV - Tampereen uusin historia, Tampere 1935, s. 20-21, 176-177.
|