Osmonmäen väestö

Vähenevä väestö

Kun ajanjaksolla 1905-1918 oli XIV kaupunginosan väestönkasvu ollut voimakkainta koko kaupungissa, kääntyi kaupunginosan väkiluku ajanjaksolla 1918-40 laskuun. Vuosisadan kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä Osmonmäellä oli ollut vielä runsaasti tilaa rakentaa, mutta 1920-luvulle tultaessa alue oli pitkälti valmiiksi rakennettu, eikä rakentamismahdollisuuksia enää ollut. Pääosa Tampereen väestönkasvusta tapahtuikin esikaupungeissa, kuten Osmonmäen itäpuolella Petsamossa.

Kun Osmonmäelle ei uusia asuntoja juuri rakennettu ja kun asumistiheys alkoi kaupunginosassa laskea, putosi myös väkiluku selvästi, 4 000:sta vuonna 1918 jo alle 3 000:n vuonna 1927. Vuosina 1927-29 väestömäärä hetkellisesti nousi, mutta vuodesta 1933 lähtien se alkoi jälleen tasaisesti vähentyä. Nopeasti kasvavassa kaupungissa Tammelan pohjoisosan osuus koko Tampereen väestöstä putosikin 10 %:sta vuonna 1919 lähes 4 %:iin vuonna 1940.

Kuten muuallakin Tampereella, XIV kaupunginosassa naiset olivat enemmistönä. Vuoden 1920 väestölaskennassa naisia oli 55 % kaupunginosan asukkaista, ja vuonna 1930 heidän osuutensa oli noussut 60 %:iin. Vielä vuonna 1939 osuus oli lähestulkoon yhtä korkea kuin vuonna 1930, vaikka koko Tampereella naisten osuus väestöstä oli jo tuolloin alkanut vähentyä. Osmonmäen työläisvaltaisen kaupunginosan asukkaat olivat myös käytännössä kaikki suomenkielisiä.

Työläisvaltaisin Tammelan kaupunginosa

Vuoden 1919 asuntotilaston mukaan XIV kaupunginosa oli Tammelan neljästä kaupunginosasta työläisvaltaisin. Sen asukkaista 34 % kuului teollisuustyöläisten ryhmään luokiteltuun väestöön, mikä oli selvästi enemmän kuin Tammelan XV ja XVI kaupunginosassa, mutta vähemmän kuin väkiluvultaan pienessä XVII kaupunginosassa. Rakennus- ja sekatyöläisten ryhmään kuuluvaa väestöä oli 27 % Osmonmäen asukkaista, mikä oli enemmän kuin missään muussa Tammelan kaupunginosassa. Myös verrattuna koko kaupunkiin, jossa rakennus- ja sekatyöläisväestöä oli 19 %, asui XIV kaupunginosassa paljon tämän ammattiryhmän edustajia perheineen. Käsityöläisväestön osuus Osmonmäen asukkaista oli 15 %, mikä oli myös enemmän kuin koko Tammelassa keskimäärin (12 %) tai koko Tampereella (11%). XIV kaupunginosassa oli työläisväestöön luettuja ihmisiä siis yhteensä 75 % asukkaista, mikä oli enemmän kuin muissa Tammelan kaupunginosissa. Verrattuna koko Tampereeseen, jossa työläisväestöä vuonna 1919 oli 59 % asukkaista, Osmonmäen työläisvaltaisuus korostui entisestään.

Kiinteistönomistajien ja itsenäisten elinkeinonharjoittajien ryhmään kuului XIV kaupunginosassa vain 8 % asukkaista vuonna 1919. Ryhmän osuus oli siis siellä pienempi kuin koko Tammelassa, jossa osuus oli 10 %. Koko Tampereella tähän ryhmään luokiteltuja oli suhteellisesti vielä enemmän, 15 %. Myös etupäässä virkamiehistä ja opettajista koostuva väestöryhmä oli Tammelan pohjoisosassa vähälukuinen: heidän osuutensa asukkaista oli vain 2 %. Tämän ryhmän osuus oli tosin alhainen myös muualla Tammelassa verrattuna koko kaupunkiin, sillä koko Tampereella sen osuus oli 8 %. Apulaisten, työnjohtajien ja käskyläisten ryhmän osuus oli Tammelassa sen sijaan suurempi kuin koko kaupungissa. Tähän ryhmään kuuluvia oli kuitenkin suhteellisesti vähiten XIV kaupunginosassa, vain 15 %, eli vähemmän kuin kuin koko Tampereella (17 %) ja selvästi vähemmän kuin koko Tammelassa (22 %).

Osmonmäki oli siis vuonna 1919 vahvasti työläisvaltainen kaupunginosa verrattuna koko kaupunkiin tai muihin Tammelan kaupunginosiin. Sekä teollisuustyöväkeä että rakennus- ja sekatyöläisperheisiin kuuluvaa väestöä asui siellä paljon. Ylimmän kerrostuman ja keskiluokan osuus väestöstä jäi XIV kaupunginosassa alhaiseksi, vain 25 %:iin.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1939, tilanne oli edelleen samankaltainen. Osmonmäen kaupunginosa oli yhä työläisvaltaisin Tammelan kaupunginosa, vaikka Tammelan eteläosan kaupunginosissa XVI ja XVII työläisten osuus olikin selvästi kasvanut parinkymmenen vuoden aikana. Osmonmäen väestöstä lähes 80 % oli työläisiä, kun ylimpään ja keskimmäiseen väestökerrokseen luokiteltuja oli vain noin 6 % kumpaakin. XIV kaupunginosa oli siis myös 1930-luvun lopulla selvästi työläiskaupunginosa.