Kaupunginosa IX - Väestö

Kaupunginosan IX väkiluku pysyi varsin tasaisena hieman 2000 asukkaan yläpuolella läpi koko 1920- ja 30-luvun. Tilapäisesti alle 2000 asukkaan pudottiin vuosina 1926-28, lama-aikana 1930-32 ja vuonna 1936. Itse asiassa Armonkalliolla asui yli 2000 asukasta jo vuonna 1900, joten alue oli käytännössä täyteen rakennettu jo tuolloin. Tampereen väestön koko ajan kasvaessa putosi Armonkallion osuus Tampereen väestöstä yli 5%:sta vuoden 1940 noin 3%:iin.

Armonkallio oli saanut suurimman osan asukkaistaan vanhasta Kyttälästä, jonka vanhat numerotorppariasukkaat siirtyivät Kyttälän saneerauksen ja asemakaavoituksen yhteydessä 1890-luvulta lähtien muualle asumaan. Armonkallion alkuperäisistä asukkaista käytännössä siis kaikki olivat työläisväestöä. Vuoden 1919 asuntolaskennassa Armonkallion asunnoista lähes 75% prosenttia oli työväestön omistuksessa ja jos mukaan otetaan vielä apulaisten ryhmään laskettu väestö nousee prosentti lähelle 85%:ttä. Koko Tampereella työväestö omisti samaan aikaan alle 60% asunnoista mikä osoittaa Armonkallion olleen selkeä työläiskaupunginosa. Ylempi luokka eli virkamiehet omistivat Armonkalliolla vuonna 1919 vain 5,7% asunnoista mikä oli pari prosenttia vähemmän kuin koko Tampereella ja vain reilu puolen vaikkapa Juhannuskylän prosenttiluvusta. Kiinteistön omistajien ryhmä, joka käsitti enimmäkseen ns. keski- tai yläluokkaan kuuluvaa väestöä, omisti noin 11,65% Armonkallion asunnoista. Määrä oli jonkinverran vähemmän kuin Tampereella keskimäärin, mutta suhteessa hieman enemmän kuin esimerkiksi Juhannuskylässä. Niinsanotun keskiluokan osuus näyttääkin Armonkalliolla lisääntyneen jonkin verran 1920- ja 1930-luvun aikana. Vuonna 1939 Eino Jutikkala on arvioinut keskiluokan osuuden Armonkallion väestön sosiaalisessa jakaumassa olleen jonkin verran suuremman kuin vaikkapa Amurissa tai Tammelassa.

Sukupuolijakaumaltaan Armonkallion edusti tyypillistä tamperelaista jakaumaa, jossa 60% asukkaista oli naisia ja 40% miehiä. Sukupuolijakauma säilyi prosentin tarkkuudella samana läpi 1920- ja 1930-luvun. Ruotsinkielisiä asui Armonkalliolla työläiskaupunginosaksi suhteellisen paljon eli noin 2,5%, mikä oli varsin lähellä koko kaupungin keskiarvoa. Muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien määrä voitiin Armonkalliossa vuonna 1930 laskea yhden käden sormin.