Tarve uudelle kirkolle

Tampere oli laajentunut 1870-luvulla Tammerkosken itäpuolelle, jolloin kaupunkialueen pinta-ala oli kolminkertaistunut. Uusista alueista varsinkin Kyttälä oli työläisten asuttama heikosti rakennettu hökkelikylä. Vuonna 1886 vahvistettiin alueen uusi asemakaava, jossa vanhat rakennukset suunniteltiin purettavaksi uusien ajan jugend-tyyliin rakennettujen kivitalojen tieltä. Tähän kaavaan oli suunniteltu myös uuden kirkon paikka. Olivathan kaupungin kaikki luterilaiset kirkot, Aleksanterin-, Finlaysonin- ja Vanha kirkko, vanhan kaupungin puolella. Kaupungin uudet asukkaat siis todella tarvitsivat oman pyhättönsä.

Marraskuussa 1899 Tampereen seurakunnan kirkkoneuvosto julisti kaikille Suomen arkkitehdeille avoimen suunnittelukilpailun uudesta kirkosta. Vaatimuksina oli mm. että kirkon tuli olla yksinkertaisesti ja evankelisen sanoman mukaisesti koristeltu, eivätkä rakennuskustannukset saaneet ylittää 600 000 markkaa. Voittaja julkistettiin joulukuussa 1900, joka oli nimimerkki "Aeternitas": Lars Sonck. Voittotyö uudeksi kirkoksi oli vastavetona venäläisten sortokaudelle hengeltään kansallisromanttinen, mutta vielä suunnitteluvaiheessa koristelultaan paljon lopullista pelkistetympi.

Sonck oli tuolloin vasta 30-vuotias, mutta arkkitehtinä hän oli jo varsin kokenut. Kuusi vuotta aiemmin hän oli voittanut Turun Mikaelinkirkon suunnittelukilpailun. Sonckilla ja tamperelaiselle Birger Federleyllä oli lisäksi yhteinen arkkitehtitoimisto joka oli suunnitellut Tampereen keskustaan ns. Tirkkosen talon (Kauppakatu 6), erään kaupungin hienoimmista jugend-rakennuksista.

Kirkon suunnitelmat ja rakennustyöt

Suunnittelukilpailun jälkeen tuomiokirkon varsinaisten piirrustusten valmistuminen kesti kevääseen 1902. Kirkon mallin vaikutteet olivat amerikkalaisissa presbyteerikirkoissa ja sen tornit olivat tyyliltään keskiaikaa jäljitellyttä uusgotiikkaa. Kirkon ulkoasun ensimmäinen suunnitelma oli ollut koristeellista jugendia, mutta lopullinen versio muuttui yhä pelkistetymmäksi kansallisromantiikaksi. Pyöreydestä siirryttiin suoriin linjoihin ja epäkeskisyydestä täysiin ympyröihin. Julkisivuun käytettiin ns. squered rubble -muurausta, joka tyyppinä vakiintui myös moniin muihin Suomen kansallisromanttisen kauden rakennuksiin. Siinä materiaalina käytettiin erikokoisia mutta suorakulmioiksi hakattuja graniittilohkareita. Kirkkoon Sonck suunnitteli 1600 istumapaikkaa, valmiissa kirkossa niitä on n. 2000. Tärkeintä sisätilassa oli saarnastuoli. Pylväiden määrä vähennettiin minimiin ja rakennettiin siten, että joka puolelta oli yhtä hyvä näkyvyys ja kuuluvuus saarnastuoliin.

Tuomiokirkon rakennustyömaa etelästä nykyisen kirkkopuiston suunnalta. Paikalla oli myös alueen lapsia leikkimässä. Kuva: Tampereen kaupungin museot, valokuvakokoelma.

Rakennusurakka alkoi perusmontun kaivamisella aprillipäivänä 1902. Työmaasta tuli todella suuri ja se työllisti alkuvaiheessa runsaasti sekatyö- ja kirvesmiehiä sekä kivenhakkaajia. Koristeluvaiheessa ammattitaitoiset puu- ja metallisepät saivat puolestaan näyttää osaamistaan. Suuri rakennustyömaa tuli tarpeeseen, sillä kaupungissa kärsittiin työttömyydestä. Yhtenä kirkon rakentamisen ehtona olikin, että työmiehiksi oli otettava ensisijaisesti tamperelaisia. Rakennus työllisti myös kiviurakoitsijoita lähialueita myöten. Vaativathan sokkeli, perustukset ja julkisivu runsaasti graniittia. Kiveä toimitettiin runsaasti Kurusta, Pinsiöstä ja Uudestakaupungista. Kun nykyisin koneet hoitavat kaikki raskaat työt, on ehkä vaikea ymmärtää kivenhakkausurakan laajuutta ja vaativuutta. Lohkareet kuljetettiin paikalle hevosilla ja nostettiin paikoilleen käsin. Käsityön taidonnäytteenä on kaikki kirkon julkisivujen pinnat ja kiviornamentiikka hakattu paikan päällä.

Rakennuksen peruskivi laskettiin 18.4.1903, harjakaisia päästiin viettämään elokuussa ja kattotiiliä alettiin latoa seuraavana keväänä. Vuoden 1904 aikana aloitettiin myös kirkon monipuoliset koristelu- ja sisustustyöt, jotka päättyivät vain vähän ennen kirkon vihkimistä. Kesäkuussa 1905 kirkkoon asennettiin Saksasta tilatut kolme pronssikelloa ja maaliskuussa 1906 saatiin 50-äänikertaiset Lahdessa valmistetut urut, jotka saivat ne tarkastaneelta Oskar Merikannolta varauksettomat kiitokset.

Johanneksen kirkko vihittiin virallisesti käyttöön helluntaina 19.5.1907.

Tuomiokirkon sisätilaa valmistuttuaan. Kuva: Aira, Tampereen museoiden kuva-arkisto.