KAUPUNKI
1870-1900

Suuri tulva 1899

Vuosisadan vaihteessa koettiin kolme tulvakautta, joista keskimmäinen, vuoden 1899 tulva, osoittautui kaikkein suurimmaksi. Kevät 1899 oli koko Suomessa suurta tulva-aikaa. Talvi 1898-99 oli ollut hyvin runsasluminen ja kevät sateinen ja lämmin. Lumen sulaminen vaikutti erityisen voimakkaana Tampereen Pyhäjärvessä, jonka vedenpinan korkeus kohosi kesäkuun alkupäivinä 79,5 metriin, kun se normaalisti oli samaan aikaan 77-78 metriä.

Alakoski, 1899, Gestrin Werner Mauritz, Vapriikin kuva-arkisto.

Tampereella tulva alkoi toukokuun 20. päivän vaiheilla. Rantamailla asuvien työväestön asuntoja yritettiin pelastaa veden vallalta permantojen avulla, mutta vesi nousi sitä mukaa, kun esteitä saatiin kasattua. Rannalla sijaitseva Liljeroosin tehdas joutui ensimmäiseksi veden saartamaksi, ja työt tehtaan alakerrassa joudutiin keskeyttämään 24. toukokuuta. Pari päivää myöhemmin Pyynikillä sijaitseva tulitikkutehdas joutui luopumaan työnteosta ja samaan aikaan myös Verkatehtaan alakerran lainehtiminen esti työnteon. Yleistä keskustelua aiheutti liikkumisen vaarallisuus Pikkusillalla, jota esimerkiksi pellava- ja puuvillatehtaan työntekijät käyttivät työmatkallaan. Aluksi sillan käyttöä ”säännösteltiin”, kunnes lopulta sen käyttö kiellettiin kokonaan. Väliaikaiseen käyttöön päätettiin avata silloin rakenteilla ollut Satakunnan silta, joka sijaitsi Pikkusillan eteläpuolella.

Hatanpäässä, Ratinassa ja Pyynikin seuduilla jalkaisin kulkeminen ei tullut kysymykseen. Hatanpään ja keskustan välinen Lempäälän tie jouduttiin sulkemaan tulvan vietyä Pinninsillan. Muroleen ja Valkeakosken kanavat suljettiin ja Ratinanniemellä työnteko keskeytettiin. Laukontori, entiseltä nimeltään Kalatori, lainehti vedestä. Torille jouduttiin rakentamaan lankuista väliaikaisia kulkuteitä ja varalaitureita, jotta laivoihin kulku oli mahdollista. Tulva vei mukanaan myös uimahuoneita ja muita pikkurakennuksia.

Laukontori, 1899, Lomax William, Vapriikin kuva-arkisto.

Vedenpinnan laskeutuminen normaalioloihin tapahtui vasta heinä-elokuun vaiheessa. Keisarillinen senaatti asetti komitean tutkimaan tulvavahinkojen suuruutta ja keräämiensä tietojen perusteella se arvioi vuosien 1898-99 tulvavahingot noin 10 miljoonan markan arvoisiksi. Ihmisuhreilta säästyttiin, vain hevonen hukkui rattaineen. Näsijärven ranta-alue säästyi suuremmilta vahingoilta sen rantojen jyrkkyyden takia.

Tulva aiheutti monenlaista aineellista ja taloudellista vahinkoa. Liljeroosin tehdas joutui seisomaan kolme kuukautta sen oltua pahimmassa tulvapisteessä. Ratinan rannasta tulva oli suistanut veteen suuria lohkareita, jotka estivät Ratinanvuolteen laivakäytön. Tampereen kaupunki myönsi rahaa tulvavaurioiden korjaamiseksi ja suojamuurin rakentamiseksi Ratinanniemelle. Uusi rakenteilla ollut kivisilta tuli maksamaan tulvan seurauksena melkein puolet enemmän arviosta ja myös Hämeensillan rantapilareita jouduttiin nopeasti korjailemaan halkeamien vuoksi. Laukontorin rikkoutuneiden puulaitureiden tilalle päätettiin rakentaa kivilaituri ja Ratinan salmen ruoppaus aloitettiin vuonna 1900, jolloin samalla räjäytettiin Kuninkaankivi laivojen tieltä.

Kevään 1899 tulva yhdistettiin kansan mielessä valtiolliseen tapahtumaan, helmikuun manifestiin. Manifesti ”hukutti maamme perustuslait” ja kolme kuukautta myöhemmin tulva peitti alleen laajoja alueita. Tulvaveden yläraja jätti jälkensä rantakalloihin, joita alettiin kutsua ”valarikon viivaksi”. Tämä tarkoitti Nikolai II:n rikkomaa hallitsijavalaansa Suomen kansalle.

Lähteet:
Rasila, Viljo. Tampereen historia II. Tampere 1984.
Tampereen uutiset 1899/101.
Tammerkoski 1949/5, 1951/3, 1969/5, 1974/5.
Tampereen kaupunginarkisto. Tampereen kaupunginvaltuuston toimintakertomus 1898-1904.