Menestyneen miehen isä

Hannu Holmberg työskenteli poliisikirjurina Tampereen poliisilaitoksella vuosina 1923-31. Tämän ajan hän asui yhä kotona vanhempiensa luona. Vuonna 1923 Hannu tapasi muuan Anni-nimisen kokemäkeläistytön. Häitä vietettiin toisena pääsiäispäivänä 1924 - viikko ennen ensimmäisen lapsen syntymää.

Nuorikko meni kotitaloonsa synnyttämään, mutta sen jälkeen nuoripari muutti appiväkensä luo asumaan. Hannun aika meni työn, perheen ja shakinpeluun parissa. Vuonna 1929 Aino-mummo kuoli 54-vuotiaana keuhkokuumeeseen. Hänen ensimmäinen lapsenlapsensa oli tällöin viisivuotias. Samana vuonna Hannu ja Anni Holmberg muuttivat omaan kotiin Rautatienkadulle.

Pian poikansa perheen poismuuttamisen jälkeen vanha Holmberg otti omaan kaksioonsa alivuokralaiseksi muun leskirouvan. Samaan aikaan Antilla alkoi olla kaikenlaisia vaivoja, erityisesti jalat vaivasivat. Eläkkeelle Antti jäi tasan 65-vuotiaana. Hän sai VR:ltä lahjaksi hopeakellon, mutta ei täyttä eläkettä, koska ei ollut ehtinyt työskennellä VR:n palveluksessa vaadittua kolmea vuosikymmentä.

Viimeisten vuosiensa aikana Antti ehti asua myös poikansa perheen luona, nimismiehen virkatalossa. Hän kuitenkin muutti takaisin Järvensivun taloonsa juuri ennen kuolemaansa, joka tapahtui kuoli kaksi vuotta eläkkeellejäännin jälkeen. Antin vielä elossaoleva naapuri muistelee, että Antti kuoli äkkiä, sen pahemmin sairastamatta:

Yhtenä hetkenä Antti nähtin pihalla "paseeraamassa", tonttiaan katsastamassa. Toisena hänet jo löydettiin keinutuolistaan kuolleena - keppi pystyssä vieressään.

Kirkonkirjojen mukaan Antti kuoli "otaksuttavasti" sydänhalvaukseen.

Perunkirjoituksessa saapuvilla oli hovioikeuden auskultantti, nimismies Hannu Holmberg. Arvokkainta irtaimistoa oli hopeakello, vuode, pari pöytää, astiakaappi ja lipasto, seinäkello. Lisäksi Antti jätti pojalleen miehen puvun, talvi- ja kesäpalttoon (vanhoja) sekä kaksi paria miesten jalkineita.

Antin kuoleman jälkeen taloon muutti asumaan Hannun täti ja serkut. Hannu kävikin usein vierailulla heidän luonaan. Talvisotaa edeltäneenä kesänä Hannu kuitenkin myi kotitalonsa yhdelle vanhalle tuttavalle, torikauppias Niemiselle. Hannun Aino-äiti oli aikoinaan ommellut ja tärkännyt verhoja Niemisille myytäväksi.

1950-luvulla uudet omistajat tekivät taloon suuren remontin. Talo muutettiin yhden perheen taloksi. Yläkerrasta tuli asuttava, ikkunat muodistettiin suuriksi ja alusta valettiin betonilla. Vanha hirsitalo sellaisena kuin Holmbergit sen tunsivat, hävisi remontin alle ja Holmbergien perhe jäi pysyvästi Varsinais-Suomeen. Jotain Suomen myöhemmästä historiasta kertoo se, että Hannu Holmbergin jälkeläiset asuvat Vantaalla.