Aika ennen Järvensivua

Anders Holmberg syntyi Vesilahdella vuonna 1869. Hän kuitenkin muutti jo nuorena miehenä työn perässä Tampereelle. Antti oli vapaa poikamies 30-vuotiaaksi asti, jolloin hän tapasi juuri Helsingistä muuttaneen Aino Salmisen ja meni tämän kanssa naimisiin kolmen kuukauden kuluttua ensitapaamisesta. Ainolla oli entuudestaan puolentoista vuoden ikäinen Hannu-niminen rakkauslapsi.

Antti ja Aino saivat heti ensimmäisenä aviovuotenaan pojan, joka ristittiin Uunoksi. Pienokainen kuoli kuitenkin ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä suolikatarriin. Alta kolmevuotias Hannu jäikin sitten perheen ainoaksi lapseksi.

Holmbergin perhe asui Tammelassa Hannun kansakouluajan. Joskus vuoden 1910 ja 1913 välillä Antti pääsi ajurinhommista Valtion Rautateille töihin. Antti oli uudesta hommastaan kovin ylpeä: hän laittoi osoitekalenteriin ammattinimikkeekseen "rautatieläinen". Verottajalle moinen epämääräinen tieto ei kuitenkaan riittänyt. Veropapereissa seisoi Antin kohdalla "veturin puhdistaja" tai "tallimies".

Hannu aloitti kansakoulun seitsemänvuotiaana. Muiden Tammelan pikkunaskalien tavoin hän kävi Hämeenkadulla sijainnutta Uutta kansakoulua. Hannun koulumenestys ei ollut mitenkään loistavaa: keskiarvo oli 7,0 ja ainoastaan kirjoittamisessa hän ylsi hyvään kahdeksikkoon. Erityisen heikosti Hannu pärjäsi Piplian historiassa, laulannossa ja käsitöissä. Perustaidot kuten lukeminen ja laskento sen sijaan sujuivat kohtuullisesti. Luokkatovereihinsa verrattuna Hannu kuitenkin pärjäsi varsin hyvin. Viime vuosisadan alun työläislapset tuntuvat olleen jokseenkin kovapäisiä. Useampi kuin yksi kymmenestä Hannun luokalta sai ehdot. Syyksi opettaja on kirjoittanut milloin kehittymättömyyden, milloin suorastaan tylsämielisyyden. Luokallekin Hannun luokkatovereista jäi kaksi. Toisen "kertaajan" kohdalle syyksi oli merkitty "kodin puuttuva ohjaus". Puuttuva ohjaus saattoi yleisemminkin olla syynä Hannun 8.luokan huonoon menestykseen: luokalla oli peräti 41 oppilasta. Nöyriä ja tottelevaisia lapset kuitenkin olivat: liki jokaisen käytösnumero oli kymmenen.

Vuonna 1910, 11-vuotiaana, Hannu aloitti Klassisen lyseon. Oppikoulussakin käytökseltään täyden kympin arvoista Hannua kiinnosti päästötodistuksen mukaan latina ja voimistelu. Kasvi- ja eläinoppi, ainekirjoitus ja ruotsi sen sijaan sujuivat vain tyydyttävästi.

Hannun päästötodistuksen keskiarvoksi tuli 7,6 ja hän kirjoitti ylioppilaaksi arvosanalla cum laude. Hän sai myös 50 markan stipendin - ja automaattisen opiskeluoikeuden Helsingin yliopistoon. Syksyllä 1917 Hannu kirjoittautuikin Helsingin yliopiston Oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Hän suoritti opintonsa työn ohessa ja tuli "kiitoksella hyväksytyksi" vasta 14 vuoden kuluttua eli vuonna 1931.