Suojeluskuntapäällikkö

Heinäkuussa 1926 Aaro Pajari aloitti palveluksensa Pohjois-Karjalan suojeluskuntajärjestön piiripäällikkönä. Hän toimi tässä tehtävässä neljä vuotta ja siirtyi sen jälkeen puoleksitoista vuodeksi Suojeluskuntain Yliesikuntaan. Huhtikuun alussa 1932 Pajari tuli Tampereelle hoitamaan Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin päällikön tehtäviä. Maaliskuisen Mäntsälän kapinan jälkeinen tilanne oli räjähdysherkkä, mutta siitä huolimatta Pajari viittasi ensimmäisessä päiväkäskyssään Tampereella vuoden 1918 sotaan. Suhteet työväenliikkeeseen kiristyivät entisestään seuraavana vuonna, jolloin suojeluskuntalaiset Pajarin johdolla poistivat SDP:n puoluekokouksen kunniaksi, maaherran ja kaupunginvaltuuston luvalla salkoon vedetyt punaliput. Tämän lippujupakan johdosta suojeluskuntapäällikkö sai haasteen käräjille ja työväenliikkeen epäsuosion vuosikausiksi. SDP:n paikallisjohdon asenteet Pajaria kohtaan lievenivät kuitenkin sotien ja asevelitoiminnan myötä. Talvisodan aikana tamperelainen kotiseutulähetystö ilmoitti, että "lippujupakka on heidän puolestaan loppuun käsitelty, sillä Pajarin teot isänmaan pelastamiseksi tuholta ovat rakentaneet heidän välilleen sillan, joka kestää". Lähetystössä oli mukana useita sos.dem. puolueen paikallisia johtohenkilöitä.

Pohjois-Hämeen suojeluskuntatoiminnassa oli mukana myös historiaa ja dramatiikkaa. Kuvassa hakkapeliittojen perilliset hyökkäävät taistelunäytöksessä Kangasalan Vääksyssä. Kuva: Tampereen reserviupseeripiirin kokoelma.

Pohjois-Hämeen sk-piirin harrastustuntimäärät nousivat korkeimmaksi koko maassa, yli 90 h miestä kohti vuodessa. Koko maan keskiarvo oli samana aikana noin kuusikymmentä. Vuonna 1937 vastaava luku oli jo yli 100. Pajarin johdolla kiinnitettiin erityistä huomiota talvisodankäyntiin. Suurimpana sotakoulutustilaisuutena voidaan pitää vuoden 1936 talvisotaharjoitusta Lempäälän Kuljun maastossa.

Pajari suosi hiihtoa, joka hänelle itselleen oli mieluisin urheilulaji. Vuonna 1937 hän suoritti miesten mukana sotaharjoitusten päätteeksi 103 km maastoretken Tampereelta Ruovedelle. Se hiihdettiin kolmessa päivässä, ja sen jälkeen upseerit osallistuivat vielä hiihtoammuntakilpailuun. Pajari oli erinomainen ampuja. Vuonna 1939 hän voitti Valkeakoskella pidetyt upseerien pistooliammuntakilpailut.