Teollisuusjohtaja Emil Aaltonen (1869-1949)

Muu liiketoiminta

Aaltosen liiketoiminnat eivät rajoittuneet vain kenkäteollisuuteen. Maatalouden harrastus oli ollut Aaltoselle läheinen jo lapsuuden ja nuoruuden ajoilta. Sopivan tilaisuuden tullen Aaltonen osti maaliskuussa 1914 vähän yli 200 hehtaarin Ketaran maatilan läheltä Tamperetta. Ketaran taloon kuului laaja puutarha ja lähes 20 hehtaaria viljeltyä maata. Aaltonen ryhtyi viljelemään tilaa sivutoimisesti ja samalla piti sitä perheensä kesäasuntona. Ketaran talon lisäksi Aaltonen osti Mäntsälässä sijainneen 2600 hehtaarin suuruisen Andersbergin tilan. Tila oli vanha aatelikartano, joka tunnettiin suomalaiselta nimeltään Mäntsälän Ylikartanona. Suuresta koostaan ja maineikkaasta menneisyydestään huolimatta tila oli Aaltosen haltuun joutuessa rappiotila. Aaltonen arveli kuitenkin saavansa pellot kuntoon nopeasti. Vuoden 1918 annetun vuokra-aluiden lunastamislain mukaisten lunastustenkin jälkeen kartanoon jäi maata vielä 2160 hehtaaria. 20-luvun alussa Aaltonen aloitti uusien peltojensa mittavan salaojituksen. Koska peltoalueita oli yli 850 hehtaaria, piti salaojaputkien saannin varmistamiseksi perustaa oma tiilitehdas. Tehdas käynnistikin toimintansa vuonna 1924. Vilkkaimpana aikana tiilitehtaalla oli työntekijöitä noin 100. Salaojitustyö saatiin loppuun vuonna 1937. Ketaran talon Aaltonen kuitenkin möi jo vuonna 1918, kilpailijalleen kenkätehtailija Hyppöselle.

Aaltonen vietti paljon vapaa-ajastaan Ylikartanon tilalla. Maanviljelys toimi Aaltosella vastapainona tehtaanjohtamiselle, siis eräänlaisena harrastuksena.

Aaltonen osallistui osakkeenomistajana ja johtokunnan puheenjohtajana myös 1921 perustetun Sarvis Oy:n toimintaan. Sarvis valmisti galatiitiksi kutsuttua ainetta. Yhtiö myös jatkojalosti galatiittia napeiksi, kammoiksi ja muiksi pikkuesineiksi. Galatiitin raaka-aineena oli taas kaseiini, jota valmistettiin kuivaamalla kuoritusta maidosta. Sarvis Oy:n alku oli kivikkoinen. Yhtiön toiminta oli alkuvuosina pahasti tappiollista, joka horjutti osakkeenomistajien uskoa yhtiöön. Rahoitusongelmien hoitamiseksi yhtiökokous laski liikkeelle uusia osakkeita. Aaltosta lukuunottamatta kukaan ei ollut halukas merkitsemään osakkeita, jonka seurauksena Aaltonen sai haltuunsa 14 000 yhtiön 15 000 osakkeesta. Sarvis tuotti ensimmäisen kerran voittoa vuonna 1927, jonka jälkeen yhtiö toimi voitollisena.

Aaltonen oli tiiviisti mukana myös vuonna 1915 perustetun Oy Lokomo Ab:n toiminnassa osakkeenomistajana ja väliin johtokunnan puheenjohtajanakin. Konepajan tarkoituksena oli pääasiallisesti valmistaa vetureita ja muita raskaan metalliteollisuuden tuotteita. Hankkeeseen liittyi liiketoiminnan lisäksi myös aatteellisia päämääriä, lähinnä kielipolitiikkaan liittyviä tekijöitä. Lokomon alkuperäisiin omistajiin oli nimittäin saatu mukaan joukko sellaisia, joita ei yleensä yhdistetty liike-elämään. Yritys oli nimenomaisesti suomenkielinen, kun siihen asti ainoana toiminut veturitehdas oli ruotsinkielisten hallussa. Aaltonen merkitsi aluksi itselleen yhtiön 1000 osakkeesta 75. Lokomon toiminta ei ollut mitenkään tuskatonta sekään. Vaikeuksista huolimatta Aaltonen merkitsi itselleen aina tilaisuuden tullen uusia osakkeita ja lopulta hänellä oli hallussaan vuonna 1926 40 000 osaketta yhtiön 50 000 osakkeesta.

Aaltosen toiminta ei rajoittunut pelkkään liiketoimintaan ja maanviljelykseen. Hän oli myös kaupunginvaltuutettu, suomalaisuusmies, taiteenostaja ja lahjoittaja. Kauppaneuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1921 ja vuorineuvoksen 1939. Aaltonen perusti myös nimeään kantavan Emil Aaltosen säätiön vuonna 1937 luovan tieteellisen työn tukemiseksi.