Litukan siirtolapuutarha – Kaatopaikasta kesäparatiisiksi

Viljelyä perheiden puolesta

Litukan siirtolapuutarha on eräs Suomen vanhimmista siirtolapuutarha-alueista. Se perustettiin vuonna 1922 Tampereen kaupungin lastensuojelulautakunnan toimesta. Hankkeen takana oli opettaja Otto Sillantie, joka oli vakuuttunut puutarhanhoidon hyvää tekevistä vaikutuksista valvoessaan lautakunnan kasvitarhamaiden vuokrausta.

Koululaiset palstoillaan Litukassa 1910-luvulla. Kuva: Tampere-Seuran kuva-arkisto.

Tammelan vainioilla, paikalla jossa nykyisin sijaitsee ns. miljoonakylä, oli ollut 1900-luvun alusta lähtien ohjattua kasvitarhanhoitoa 9-14-vuotiaille pojille. Vuodesta 1913 viljelyyn olivat osallistuneet myös tytöt, joiden maat siihen asti olivat sijainneet Pyynikin rinteellä. Lapset viljelivät palstojaan arkisin pari tuntia päivässä ja lisäksi heille oli järjestetty opetusta ja leikkejä.

Toiminta oli ollut hyvin aktiivista, mutta ongelmaksi nähtiin se, että ne työläisperheiden lapset, jotka viettivät osan kesästään esim. matkoilla, eivät voineet osallistua säännöllisyyttä vaativaan puutarhanhoitoon. Ratkaisuksi nähtiin kotien pienet kasvitarhat, joita lapset hoitaisivat vanhempiensa kanssa ja näiden ohjaamina. Perheiden yhteistoiminnan tukeminen nähtiin tarpeelliseksi ja perheen avulla myös työläismiehet saataisiin kapakoista ja kaupungin houkutuksista perheidensä pariin.

Lastensuojelulautakunnan kasvitarhojen vieressä oli soinen, pajukkoa kasvava joutomaa, jota kaupunki oli käyttänyt kaatopaikkanaan. Nimensä alue oli saanut siellä 1880-luvun lopulta 1950-luvulle sijainneesta Litukan huvilasta. Paikan katsottiin sopivan perheiden puutarhanhoitoharrastukselle eikä se pelästyttänyt myöskään viljelystä kiinnostuneita tamperelaisia. Palstojen hakijoita oli kaksinkertaisesti niiden määrään nähden. Koska Litukka oli lastensuojelulautakunnan alainen alue, päätettiin Otto Sillantien ehdotuksesta jakaa palstat lapsiperheille lapsiluvun perusteella.

Kasvun vuosia ja talkootyötä

Vuoden 1923 kesällä 52 perhettä aloitti uurastuksensa Litukan 1,5 hehtaarin kokoisella siirtolapuutarha-alueella. He muodostivat Litukan perhepuutarhurit –nimisen yhteisön, joka vuonna 1924 otti itsenäisen vastuun siirtolapuutarhan hoidosta. Alue oli erittäin suosittu ja sille anottiin kaupungilta lisämaata jo vuonna 1926. Palstamäärän lisääminen päätettiin kuitenkin hoitaa perustamalla Nekalaan uusi siirtolapuutarha-alue.

Litukan siirtolapuutarha-aluetta laajennettiin pula-ajan innoittamana vuonna 1943, jolloin alueen kokonaispinta-ala kasvoi 7,5 hehtaariin. Samassa yhteydessä koko alueen palstajako uudistettiin. Tässä ns. "isossa jaossa" vanhojen palstojen rajat muuttuivat ja viljelijät joutuivat siirtelemään istutuksiaan, jotkut majojaankin, mutta lopputuloksena oli alue, joka käsitti 188 yhtä suurta eli 3,5 aarin kokoista palstaa.

Litukassa talkooperinne on ollut erittäin merkityksellinen. Perustamisvaiheessa tiet ja sillat rakennettiin talkoovoimin ja talkoot olivat ratkaisu myös alueen laajenemisen aiheuttamaan vedensaantiongelmaan. Aiemmin Litukan vesihuolto oli ollut Litukan lähteen ja siitä juoksevan, aluetta halkovan ojan varassa, mutta palstamäärän kasvaessa oja ei enää riittänyt tyydyttämään viljelmien veden tarvetta. Viljelijät saivat kaupungilta avustusta ja rakensivat talkoilla vesipostin. Merkittävä talkootyön näyte oli myös vuosina 1951-52 Variskallion rinteeseen rakennettu kerhotalo, johon mahtui 300 henkeä esim. seuraamaan näytelmäkerhon esityksiä. Litukassa toimi myös lukuisia muita harrastuskerhoja.

Litukan siirtolapuutarha Kalevan kerrostalojen kainalossa. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Siirtolapuutarhaharrastuksesta tulikin usealle kaupunkilaiselle erityinen elämäntapa, jolla pidettiin yllä suhdetta luontoon ja vuodenaikojen kiertokulkuun. Näin tuumi myös Aamulehden haastattelussa Mikkolan perhe, joka oli harrastanut siirtolapuutarhaviljelyä Litukassa vuodesta 1966. Heille viljely on enemmänkin kiinnostavaa kokeilua, kuin hyötymistarkoituksessa harjoitettua puurtamista.

Kekkosentie hajottaa kokonaisuuden

Kaupungin kasvaessa Litukan siirtolapuutarha sijaitsi yhä keskeisemmällä paikalla. Asutuksen leviäminen ja liikenteessä tapahtunut muutos rikkoivatkin lopulta siirtolapuutarhakokonaisuuden. 1970-luvulta lähtien suunniteltu Kekkosentie jakoi alueen kolmeen osaan 1987-89. Tien alle jäi 14 mökkiä sekä komea juhla-aukio.

Hyvitykseksi menetetystä alueesta kaupunki laajensi siirtolapuutarha-aluetta Kekkosentien pohjoispuolella. Tämän uuden alueen rakentaminen alkoi 1995 ja laajennuksen jälkeen Litukassa on reilut 200 siirtolapuutarhapalstaa.

Litukan siirtolapuutarha elokuussa 1955. Laaja alue levittäytyy kerhotalon hallitseman keskusaukion ympärille tiukan asemakaavan ohjaamana. Kuva otettu kerhotalosta. Kuva E. M. Staf. Tampereen museoiden kuva-arkisto.