Suunnista
Artikkelit
Kommentoi
Kansanvaltuuskunnan valtiosääntö
Kansanvaltaisen valtiosäännön tekeminen oli kansanvaltuuskunnan tavoitteena. 4.2.1918 puolueneuvosto päätti tavoiteohjelmastaan ja sen mukaan oli laadittava "kansanvaltainen valtiosääntöehdotus, joka mahdollisimman pian on asetettava kansanäänestykseen". Kansanäänestystä ei koskaan toteutettu ja valtiosäännöllä ei ollut koskaan käytännön merkitystä. Se kuitenkin kertoo, minkälainen oli vallankumouksellisten ajatus siitä millainen hyvän valtion tulisi olla ja on siinä mielessä tarkastelemisen arvoinen.Valtiosääntöluonnoksen valmistivat O.V. Kuusinen ja hänen lankonsa Einari Laaksovirta. Laaksovirran tehtävänä oli auttaa Kuusista lähinnä lainopillisissa kysymyksissä. Kansanvaltuuskunta hyväksyi luonnoksen 23.2. ja se julkaistiin heti lehdistössä. Hanke jäi kuitenkin syystä tai toisesta työväen pääneuvostoon ja näin ollen se ei koskaan tullut voimaan.
Valtiosääntö oli tarkoitettu yhdeksi ainoaksi perustuslaiksi ja sillä oli tarkoitus säätää hallitusmuodosta, kansalaisten perusoikeuksista, kansaneduskunnasta, kansanaloitteesta ja -päätöksestä sekä hallinto- ja oikeuslaitoksesta. Valtiosääntö rakentui ns. kansansuvereniteettiperiaatteelle ja tämän mukaisesti kansalle annettiin laaja aloite- ja päätäntäoikeus.
Hallituksen valtaa vähennettiin siirtämällä valtuuksia eduskunnalle. Tavoitteena ollutta byrokratian purkamista katsottiin voitavan edistää valitsemalla virkamiehet määräajaksi tehtäväänsä. Valtion ylimmät virkamiehet tuli eduskunnan nimittää ja he olivat aina erotettavissa. Vallankäytön valvonta rakennettaisiin valvojavaliokunnan varaan. Hallituksen puheenjohtaja toimisi tasavallan esimiehenä, mitään presidenttiä ei tarvittaisi. Hallituksen nimeksi tulisi kansanvaltuuskunta.
Sosialisointiajatus sisällytettiin kahteen valtiosäännön kohtaan. Vanhassa, senaatin laatimassa hallitusmuodossa kansalaisille taattiin omaisuuden turva, kansanvaltuuskunnan ehdotuksessa tällaista kohtaa ei ollut. Kansanvaltuuskunnan valtiosääntö sen sijaa takasi valtiolle ja muille julkisille yhdyskunnille oikeuden omaisuuden hankkimiseen ja oikeuden osallistua taloudellisiin yrityksiin.
Mahdollisiin vastavallankumousyrityksiin varauduttiin lisäämällä valtiosääntöön pykälä, jonka mukaan eduskunnalla oli oikeus rajoittaa väliaikaisesti kansalaisten oikeuksia, jos oli syytä epäillä näiden ajavan harvainvaltaan tähtääviä pyrkimyksiä. Valtiosäännön koskemattomuutta varjeltiin myös antamalla kansalle oikeus nousta eduskuntaa vastaan, jos eduskunnan määräenemmistö rikkoisi valtiosääntöä.
Valtiosääntö ei syntynyt vallankumouksen melskeessä, vaan se oli pitempiaikaisen kehitysprosessin tulos. O.V.Kuusisen muistiinpanoista on selvinnyt, että hän pohti valtiosääntöä jo vuoden 1917 aikana. Kansanvaltuuskunnan valtiosääntö oli tilkkutäkki, joka rakentui sosialistien pohdinnoista, suomalaisesta perinteestä ja Suomen vallankumousjohtajien omista ajatuksista.
Kirjallisuutta
Tekijä: Katja-Maria Miettunen <km60926@uta.fi>