NOITAVAINOT: EUROOPAN HISTORIAN PIMEÄ PUOLI
Euroopan historiaan eivät kuulu vain kirkkorakennukset, maailmansodat ja modernin taiteen synty. Siihen kuuluu myös teoria lentävistä naisnoidista ja 300 vuotta (1450-1750) kestäneet noitavainot. Noitavainoissa tuomittiin kuolemaan kymmeniä tuhansia ihmisiä, joita syytettiin salaperäisestä yhteistyöstä paholaisen kanssa.
Noitavainot: eurooppalainen ilmiö
Hysteeriset noitavainot levisivät kulovalkean tavoin yli koko Länsi- ja Keski-Euroopan, Baltian maiden ja Pohjoismaiden. Ne ulottuivat Unkarista Brittein saarille, Espanjasta Suomen Lappiin. Myös Venäjällä käytiin oikeutta noitia vastaan. Noitaoikeudenkäynnit olivat eurooppalaisen kulttuurin näkyvimpiä piirteitä - niin irvokas kuin ajatus onkin.
Usko noituudella vahingoittamiseen on ikivanha ja yleinen kaikkialla maailmassa. Taikojakin on tehty kautta aikojen onnen ja terveyden puolesta. Ikivanha perinteellinen noituus sai kuitenkin uuden muodon 1400-luvulla. Silloin luotiin uusi teoria noidista.
Uuden teorian mukaan noidat, eritoten naisnoidat, tekivät liiton paholaisen kanssa, toteuttivat sen käskyjä ja elivät paholaisen oppien mukaan. Liiton vahvistamiseksi noidat lensivät paholaisen luo noitasapattiin juhlimaan ja irstailemaan paholaisen kanssa. Teoria lentävistä naisnoidista on eurooppalaisten luomus. Se syntyi oppineiden miesten, teologien ja juristien, päässä - se ei ollut kansanperinnettä.
Noitavainot eivät syntyneet "pimeällä" keskiajalla, vaan keskiajan jälkeen uuden ajan alussa, humanismin, renessanssin ja uuden länsimaisen luonnontieteen kehityksen kulta-aikana! Kiihkeimmillään vainot olivat jokseenkin tarkasti suuren tieteenuudistajan Galileo Galilein elinaikana (1564-1642).
Vielä 1700-luvulla käytiin ankaria noitavainoja mm. Puolassa ja Unkarissa.
Kidutus todisti teorian
Jos pidettiin mahdollisena, että joku lentää taikavoiteen avulla paholaisen luo, oli tietenkin vain tekninen kysymys, kuka joutui syytetyksi ja kuinka se näytettiin oikeudessa toteen. Kun ihminen ei kuitenkaan lennä taikavoiteenkaan avulla, todisteista tuli mielivaltaisia ja niiden paino riippui paljon sattumasta. Ystäviä oli vaikea uskoa noidiksi, mutta riitakumppaneita epäiltiin tämän tästä paholaisen kätyreiksi.
Kidutus oli yksi tärkein - ellei tärkein - syy noitateorian leviämiseen. Epäillyt eivät olisi oppineet tunnustamaan noitateorian mukaisia sepitteellisiä ja mielikuvituksellisia tekoja, elleivät kiduttajat olisi tehneet oikeita kysymyksiä. Teorian luojat pitivät kidutuksella saatuja tunnustuksia todisteina siitä, että teoria oli oikea!
Niillä alueilla, joilla kidutusta ei käytetty ja jonne uusi noitateoria ei levinnyt, vainot jäivät vähäisiksi. Venäjällä ja ylipäänsä ortodoksisen kirkon piirissä ei seurattu läntisen kirkon oppia lentävistä noidista, vaikka noitien vahingontekoon uskottiinkin.
Vainot jäivät pienemmiksi myös alueilla, joilla ylemmät oikeusasteet valvoivat alioikeuksien työtä. Alioikeudet tempautuivat usein vainohysterian pauloihin. Kauempana pyörryttävästä kiihkosta toimineet korkeammat oikeusistuimet suhtautuivat asiaan rauhallisemmin. Ne hillitsivät vainoja ja lievensivät usein alioikeuksien antamia tuomioita.
Keitä noidat olivat?
On väitetty, että noitavainoissa olisi tuomittu ja roviolla poltettu jopa miljoonia naisia. Tämä ei pidä paikkaansa. Noitavainoissa kuolemantuomion sai muutama kymmenen tuhatta ihmistä (20 000 - 40 000), jos kohta syytettyjä oli moninkertainen määrä. Korkeimmat luotettavat arviot syytettyjen määrästä on noin 200 000 - 250 000. Paikoin vainot yltyivät kaameiksi: Joskus vietiin satoja ihmisiä, etupäässä naisia, kerralla tuomiolle ja roviolle. Ihmiset saatettiin polttaa roviolla elävältä.
Mutta keitä noidat olivat? Vanhoissa tarinoissa noidat ovat yksinäisiä naisia ja pahoja vanhoja akkoja. Totta on, että yksinäisten naisten osuus syytetyistä oli suhteellisen suuri ja että naisia oli noin kaksi kolmannesta syytetyistä. Kyse ei kuitenkaan ollut vain yksinäisistä naisista; pääosa oli aviossa. Noituudesta syytettiin myös miehiä, eritoten Virossa, Suomessa, Islannissa ja Venäjällä mutta myös muualla.
Syytetyistä enemmistö oli naisia, mutta muutoin vainot eivät kohdistuneet mihinkään selväpiirteiseen tai poikkeavaan ryhmään. Pääosa syytetyistä oli talonpoikaisväkeä tai kaupungeissa käsityöläisiä, porvareita tai porvareiden vaimoja.
Tämä on ymmärrettävää, kun tarkastelee tilanteita, joissa oikeudenkäynnit syntyivät. Syytteet sikisivät riidoista, joita käytiin naapurusten ja kiistakumppaneiden kesken. Kukin riitelee vertaistensa kanssa; niinpä myös noituudesta syytetty ja hänen ilmiantajansa kuuluivat usein samaan sosiaaliryhmään.
Siten noidat poikkeavat muista vainotuista. Noitaa ei tunnistanut rodullisista, kansallisista tai uskonnollisista erityispiirteistä. Kuka tahansa saattoi olla noita. Juuri se teki noidasta yhden pelottavimmista asioista jokapäiväisessa elämässä.
Noita, joka teki liiton paholaisen kanssa, syyllistyi Jumalasta luopumiseen ja yhteistyöhön paholaisen kanssa. Siitä tuomittiin aina kuolemaan. Kuolemantuomio perusteltiin Raamatun lauseilla, mm. lauseella "noitanaisen älä salli elää" (2. Moos. 22:17).
Kuitenkaan Raamatussa ei kerrota mitään paholaisen juhliin lentävistä noidista. Irvokkainta on, että mainittu Raamatun lause on luultavasti käännösvirhe. Sen epäillään tarkoittaneen alunperin vain karkottamista uskovien yhteisöstä - ei kuolemantuomiota!
Miten vainot syntyvät?
Historiantutkijat ovat selitettäneet noitavainoja taloudellisilla, poliittisilla ja uskonnollisilla motiiveilla. Kärjistyneissä yhteiskunnallisissa oloissa etsittiin syntipukkeja, tarvittiinpa niitä sitten markkinoilla, hallinnossa tai kirkossa.
Varmaa on, että kun kirkko ja valtio yhdistivät voimansa ja pyrkivät valvomaan ihmisten uskoa ja tapoja, noituus- ja taikuusoikeudenkäynnit lisääntyivät. Mutta myös taloudellisilla tekijöillä näyttää olleen merkitystä, eritoten kyläläisten keskinäisissä riidoissa. Olipa riidan syy alkujaan mikä tahansa, harmittavaa vahinkoa saattoi epäillä riitakumppanin noitumisen syyksi.
Riitakumppani voitiin myös vahingoittaa levittämällä huhuja noituudesta. Joissakin maissa, kuten Suomessa ja Ruotsissa, kokonaan perusteeton noitasyyte toi helposti suuren sakon juoruajalle. Monesti tämä hillitsi vainojen leviämistä, mutta ei tietenkään estänyt kiistakumppanin mustamaalaamista.
Kiinnostavinta on kuitenkin noitavainojen selitysten oma historia. Selitys on aina heijastanut tutkijoiden omaa aikaa. Noitavainojen jälkeen elettiin valistuksen aikaa, jolloin korostettiin järjen ja tiedon merkitystä. Liberaalien oppineiden mukaan taikausko oli menneen ajan hapatusta ja ihmisten tietämättömyyttä. Noitavainojen kaltaiset mielettömyydet katsottiin jääneen historiaan, kun tiede, suvaitsevaisuus ja liberaaliset aatteet lopulta voittaisivat kidutuksen, uskonvainot ja väkivallan.
Tämän vuosisadan poliittiset väkivaltaisuudet, sodat ja suuret joukkovainot, mm. juutalaisvainot ja Stalinin terrori, vaikuttivat paljon noitavainojen historiatieteelliseen tutkimukseen. Toisen maailmansodan jälkeen syntyivät pessimistiset, psykologissävytteiset selitykset.
Psykologiset selitykset syntyivät, kun taloudelliset, poliittiset ja uskonnolliset selitykset ehtyivät. Toisin kuin valistusajalla uskottiin, noitavainojen kaltaiset mielettömyydet eivät jääneet historiaan. Maailmanhistorian suurimmat vainot ovat olleet 1900-luvulla.
Menneen ajan hirvittävyyksiä oli helppo selittää menneen ajan ihmisten tietämättömyydellä ja typeryydellä. Oman ajan mielettömyyksistä niin yksinkertainen selitys ei päästä. Ihmisen raadollisuudesta tuli vaikeasti selitettävä painajainen. Joukkosuggestiona kulkevalle hulluudelle ei tuntunut löytyvän mitään syitä eikä perusteita - tai mikä pahempaa: ei mitään rajoja.
Siitä, miten 21. vuosisadalla on käyvä, nuoremmat lukijani tietävät vanhoilla päivillään jo paljon.
© Marko Nenonen
Artikkeli on tiedotusvälineiden käytettävissä erikseen
sovittaessa.
Yhteystiedot: Marko Nenonen
tai 040-577 9737.
