Kulttuurivuosi

Tammikuun alussa kaupunginkirjasto otti vastaan maakuntakirjaston tehtävät. Samalla sen aineisto lisääntyi melkein 400 hyllymetriä. Kirjastojen kävijämäärä lisääntyi. Kuvassa oleva Nekalan lastenkirjasto oli yksi suosituista. Kuva E. M. Staf, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Suomen ensimmäinen työväenopisto Tampereella täytti 60 vuotta. Juhlavuoden opiskelijamäärä oli suurin kahteenkymmeneen vuoteen, kaikkiaan 3159.

Hellekesänä kaupunginorkesteri siirsi esityksensä luontoon. Heinäkuun alusta lähtien konsertit pidettiin normaalisti tiistaisin ja torstaisin, mutta Joselininniemessä ja Näsinpuistossa.

Valokuvien aatelia

Tamperelaisella taidekuvauksella oli menestyksen vuosi. Ensio Kauppila voitti hopeaa Uruguay:n kansainvälisessä kilpailussa. Voittajakuva oli siluetti Tampereen rautatieaseman ikkunanpuhdistajasta. Kauppila ja myös Juhani Riekkola hyväksyttiin jäseniksi Englannin kuninkaalliseen valokuvaseuraan, jonka 6 000 kuvaajan joukossa oli vain 160 eurooppalaista. Tamperelaiskuvaajat saivat nyt liittää nimensä perään arvostetut kirjaimet A.R.P.S. Kotikaupungin tasolla toimiva Tampere-Seura arkistoi kaikki 3 000 valokuvaansa.

Toimivat teatterit

Teatterivuosi käynnistyi helmikuussa. Yleisön mielenkiinnon herättämiseksi näytettiin katkelmia ensi-iltanäytelmistä. Eino Salmelainen ohjasi Työväen Teatteriin komedian "Oi nuoruus", jossa Elna Hellman vietti 40-vuotistaiteilijajuhlaansa. Leena Härmän "Eräs Pirhonen" huvitti yleisöä ironisella ajankohtaisuudellaan. Veikko Sinisalo "Atomialokkaan" nimiroolissa irvaili hyväntahtoisesti armeijan puuhia. Näytelmä keräsi melkein 14 000 katsojaa. Työväenteatterin vuoden katsojamäärä oli noin 108 000, ja esityskertoja oli 264.

Tampereen teatteriin Sakari Puurunen ohjasi Tolstoin näytelmän "Sota ja rauha", jonka myös tasavallan presidentti kävi katsomassa. Lapsille esitettiin "Lumikki". Syksyksi harjoiteltiin mm. Kalervo Nissilän johdolla Erich Maria Remarquen "Viimeinen asema". Vuoden katsojamäärä oli noin 97 000 ja esityskertoja 249.

Yksityinen Pikkuteatteri aloitti Eero V. Kosteikon johdolla. Rohkeasti se päätti näytellä koko kesän ajan, vaikka sisätiloissa toimivasta kesäteatterista ei ollut aikaisempaa kokemusta. Helteet vähensivät yleisömäärää, ja katsomo oli täynnä vain harvoina sadepäivinä. Kesällä kävi kaikkiaan 4 000 katsojaa. Syksyllä esitykset jatkuivat. Lapsille tuli ohjelmistoon "Tirlittan", jonka kirjailija Oiva Paloheimo itse oli teatterille sovittanut.

Joselininiemessä toimi Pyynikin kesäteatterin pyörivä katsomo ensimmäistä vuottaan. Avajaisjuhla oli 16. päivänä kesäkuuta, ja kaupunginjohtaja Erkki Lindfors kertoi puheessaan: "Kun vanha katsomo oli pakko korjata, aloimme puuhata kokonaan uutta ja aikaisemmasta poikkeavaa. Yllätykseksi meille itsellemmekin se onnistui näin hyvin. Täällä kävi jo kansainvälisen teatterikongressin osanottajajoukko. He totesivat, että vastaavaa ei ole misään muualla." Teatterin johtaja Reino Kalliolahti kiitti kaupunkia ennakkoluulottomasta ratkaisusta. Teatterijärjestöjen keskusliiton edustaja korosti Tampereen huomattavaa merkitystä työn, kulttuurin ja erityisesti näyttämötaiteen kaupunkina. Kun kesäteatterissa esitettiin suosittua näytelmää "Nuori Mylläri", saivat muutkin kuin näyttelijät tanssia joukkokohtauksissa.

Muotivaihteluja

Naisenemmistöisessä kaupungissa muoti näkyi katukuvassa. Tampereelle muotimaailman virtaukset tulivat vuoden viiveellä. Pariisissa Dior oli edellisenä vuonna esitellyt uuden telttalinjansa, jossa nainen oli kuin lampunvarjostin. Vähitellen levenivät entiset pitkähelmaiset ja kapeavyötäröiset mallit trapetsilinjaksi. Kaupunkilaiset näkivät uuden muodin tulon ateljee Kaisu Heikkilän näyteikkunassa. Kukin seurasi sitä mahdollisuuksiensa mukaan. Uskalias tehtaantyttö ompeli telttamaisen lyhyen mekon ja laittoi vielä eteen suuret valkoiset napit. Syksyllä hän hankki puolitakin kahisevasta keinomokasta. Uuden muodin mukaiset kengät olivat matalia, pehmeitä ja värikkäitä. Oranssisilla nauhakengillä oli hyvä kävellä pitkäkin matka tansseista kotikadulle.