Ei pennikään suojeluskunnille

SDP vahvoilla Tampereella

Vuonna 1939 käytiin Suomessa eduskuntavaalit. Tampereella vaalien suurin voittaja oli SPD, joka sai 8 kansanedustajapaikkaa. Tampereella annettiin ääniä 28 775 kpl ja ne jakautuivat seuraavasti: SDP 19 231 ääntä, ML 110, KOK 5 893, IKL 1 399, edistyspuolue 2 073, pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 63 sekä muut 6 ääntä. Huomattavaa jälleen kerran kuinka Tampereella naiset antoivat suurimman osan äänistä, tällä kertaa 17 606 kpl, vaikka suhteellinen äänestysprosentti jäi miesten äänestysprosenttia alhaisemmaksi. Maalaisliitto tuplasi edellisissä vaaleissa saamansa äänimäärän, mutta heidän painoarvonsa on niin pieni, ettei ML:oa voi pitää vaalivoittajana. Todellinen voittaja oli SDP, joka sai v. 1936 vaaleihin nähden yli 6 000 lisä-ääntä. Jokaisen puolueen kasvanut äänimäärä suurelta osin oli seurausta esikaupunkiliitoksesta.

Euroopassa käytävä sota leviää Suomeen

Miten Tampere valmistautui tai toimi sodan johdosta? Kaupungin osoittamat varat väestönsuojelulautakunnalle olivat 900 000 mk. Vuoden 1995 markan arvoon suhteutettuna tämä vastasi 1 377 900 markkaa. Vuotta aiemmin väestönsuojelumenot olivat 49 000 mk (75 019 mk), joten sota sai kaupunginisät avaamaan kukkaronnyörejään. Sen sijaan maanpuolustustarkoituksiin rahaa liikeni vuonna 1939 vaivaiset 1 000 mk (1 531 mk) joista suojeluskunnille ei herunut penniäkään. Toisaalta tätä selittää kunnallispolittiset etukonfliktit. Poliittisesti vasemmalle suuntautunut kaupunginjohto katsoi oikeistolaisen leiman saaneita suojeluskuntia hyvin karsaasti. Lisäksi SDP:n mielestä virallinen armeija oli riittävä, eikä tukea haluttu antaa järjestölle, jonka piirissä saatettiin tukea vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen kaatamista. Tämä kaikki näkyi konkreettisimmin juuri rahanjaossa. Tampere oli Suomen kaupungeista ja kunnista lähestulkoon ainoa, joka noudatti suojeluskuntien suhteen nollalinjaa.

Todennäköisimmin juuri sodan vuoksi myös sairaanhoidon vaatimat menot kasvoivat n. miljoonalla vuodesta 1938 ja olivat 1939 lopussa 14 264 600 mk (21 839 103 mk). Samanlainen menojen kasvu löytyy monelta muultakin kaupungin toimiin kuuluneelta alalta. Jo pelkästään palolaitokselle myönnettiin lähes 300 000 mk lisävaroja. Kaupunki joutui kanavoimaan rahaa ja toimia perinteisistä kohteista ja tehtävistä usein toisaalle. Esimerkiksi lastenhuoltotyö Tampereella kärsi suuresti, kun varoja siirrettiin sodan vuoksi tärkeämmille tahoille. Suojahautojen kaivaminen ja kattaminen, palosammutuskaluston lisääminen, kloorikalkin varastointi (kaasuaseita vastaan), ensiaputarvikkeiden hankinta ja hälytyssireenien asentaminen kaikki vaativat runsaasti resursseja.

Valkoisten ja keltaisten sota Karjalassa

Viipurin seudulla järjestettiin elokuussa viikon mittainen sotaharjoitus. Joukkojen vahvuus oli kaikkiaan 20 000 miestä, 3 000 hevosta ja 400 moottoriajoneuvoa. Joukot jaettiin kahteen leiriin, valkoiseen ja keltaiseen. 7. elokuuta "sota" käynnistyi. Klo 12 molempien ilmavoimat aloittivat toimintansa. Lukumäärältään ylivoimaiset keltaiset ilmavoimat suorittivat pommitus- ja tiedustelulentoja valkoisten pyrkiessä torjumaan hyökkäyksiä. Klo 21 alkaen toiminta siirtyi maan kamaralle, kun osapuolet lähettivät tiedustelupartioita rintamalinjojen taakse. Ensimmäisinä päivinä keltaiset menestyivät paremmin, mutta 9. elokuuta klo 3 yöllä valkoisten vastahyökkäys käänsi sodan kulun. Aamulehti otsikoi: "Karjalan rintaman sotatoimet ratkaisuvaiheessaan."

Ratkaisutaisteluja käytäessä ryhdyttiin käyttämään myös taistelukaasuja. Keltaiset, jotka joutuivat perääntymään, saastuttivat koko taistelukentän syövyttävällä kaasulla. Valkoiset etenivät epämukavissa olosuhteissa, sillä tomun ja kaasujen lisäksi sillä oli nieltävänään kaasunpuhdistusosaston levittämät kalkkipilvet. Sotaharjoitus päättyi sunnuntaina 13. elokuuta näyttävään paraatiin Viipurissa. Tätä ennen tapahtui ratkaisu, kun valkoiset edellisenä yönä aloittivat ratkaisevan hyökkäyksen. Päivän valjetessa taistelukentällä nähtiin maajoukkojen yhteenoton lisäksi henkeäsalpaavaa ilmataistelua. Klo 11 harjoitusten johto antoi luvan puhaltaa 6-päiväisen Karjalan sodan loppusignaali. Sodan lopputulokseksi sovittiin tasapeli.

Suomen ja Neuvostoliiton Moskovan neuvotteluiden alettua, alettiin Suomessakin uskoa sodan alkamiseen. YH eli ylimääräiset harjoitukset keräsivät tamperelaisetkin reserviläiset yhteen puolessavälissä lokakuuta. Suuri osa tamperelaisista palveli JR 16:ssa. joukko-osasto oli sijoitettuna Luumäelle, ja heitettiin sitten Tolvajärvelle. Tampereen suojeluskuntapäällikkön A.O. Pajarin johtama rykmentti voitti verisen Tolvajärven taistelun.

Sotapoikia lähdössä ylimääräisiin sotaharjoituksiin Tampereen asemalla lokakuussa 1939. Kuva: Aamulehti 16-17.10.1939, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Vuosi 1939 lyhyesti:

• Alkuvuoden tuhkarokkoepidemia haittasi suuresti koulutyötä.
• Helmikuun lopulla Tampereella järjestettiin työväen talviurheilupäivät.
• Rottasota käynnistyi maaliskuussa.
• Asukasluku ylitti 75 000 rajan.
• Totuttuun tyyliin SPD menestyi Tampereella.
• Höyrylaiva Kurun haaksirikon muistomerkki paljastettiin onnettomuuden 10-vuotismuistopäivänä.
• Tamperetta tehtiin tutuksi useille vierailijaryhmille: Porin kunnantyöläiset, Porin ja Ulvilan sos.dem. valtuustoryhmät, Rauman ja Loviisan kaupunginhallitukset, englantilaisia sanomalehtimiehiä ja virolaisia kunnallisvirkailijoita kävi vierailulla kaupungissa.
• Kansan lehti ja Aamulehti seurasivat tiiviisti Suomen ja NL:n kiristyviä suhteita.
• Sodan johdosta Tampereella suunniteltiin ja osin toteutettiinkin väestön evakuoimista maaseudulle.
• Myös Tampereella valmistauduttiin vuoden 1940 olympiakisoja varten. Ensisijaisesti kaupunkiin hamuttiin kisaturisteja. Lajeja Tampereella sen sijaan ei nähtäisi. Vaikka Tamperetta pyydettiin järjestämään jalkapallo-otteluita, niin suunnitelmista luovuttiin, sillä Tammelan ja Ratinan pallokenttien rakennusurakat eivät ehtisi valmistumaan ajoissa.