imagemap
muistatko?1918-40 etusivu

1922
Pääsivu
Jarno Leppänen

Kiista vapaudenpatsaasta

[KOLEA VUOSI 1922]  [HÄÄTÖJÄ JA ASUNTOHÄTÄÄ]  [VILKAS VAALIVUOSI]  [KIISTA VAPAUDENPATSAASTA] 

Vapaudenpatsas Hämeenpuistossa

Sisällissodan voittajien pystyttämä muistopatsas - eli vapauden patsas, jonka vasemmistoenemmistöinen valtuusto halusi poistaa katukuvasta. Kuva: Aamulehti 4.5.1939, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Vuoden 1922 kunnallispolitiikan suurin kädenvääntö sai alkunsa kun kaupunginvaltuusto 18.4 päätti vasemmiston voimin valmisteluvaliokunnan esityksestä, että Esplanadille (Hämeenpuistoon) sisällissodan jälkeen voittajien pystyttämä vapaudenpatsas tuli poistaa. Lisäksi tuli valtuuston varapuheenjohtajaa Isak Julinia syyttää tahallisesta virkavirheestä, koska hän oli antanut maksumääräyksen patsaan rakentamista varten, vaikka valtuusto oli päättänyt lopettaa maksut, sekä ottanut muistomerkin kaupungin haltuun. Jo vuonna 1920 oli vasemmistoenemmistöinen valtuusto yrittänyt vastustaa patsaan hankkimista taloudellisiin syihin vedoten. Tällöin olivat kuitenkin maaherra ja Korkein hallinto-oikeus kumonneet valtuuston päätökset. Nyt valtuusto kieltäytyi vastaanottamasta patsasta, koska se piti "esplanadille pystytettyä patsasta kaupungin valtavan asukasenemmistön yhteiskunnallista käsityskantaa vastaan tähdättynä ja ulkoasultaankin tarkoituksellisesti ja kansalaisrauhaa uhkaavaan muotoon valmistettuna sodan symbolina".

Kahta päivää myöhemmin 20.4 otsikoi Aamulehti: "Törkeä itsenäisyyden loukkaus". Valtuusto sai sähkeitä ja kirjeitä lähinnä suojeluskunnilta ympäri maata, joissa tehtiin selväksi, ettei patsaan poisto ainakaan ollut suojeluskuntien mieleen. Aamulehti julkaisi useita näitä varsin uhkaavan sävyisiä nootteja. Maistraatti ilmoitti toukokuun puolivälissä, ettei se ryhtyisi mihinkään toimenpiteisiin pankinjohtaja Julinia vastaan, eikä rahatoimikamari poistanut patsasta. Toukokuun loppupuolella valitti n. 40 kaupunkilaista varatuomareiden Alpi Rytkönen ja Kaarlo Launio johdolla valtuuston patsaspäätöksestä Hämeen läänin maaherralle. Valmisteluvaliokunta vastasi valituskirjelmään ja pyysi maaherra Von Hellensiä jättämään valituksen huomiotta. Lokakuussa ilmoitti maaherra hylkäävänsä valituksen koskien pankinjohtaja Julinin syyttämistä, mutta hyväksyvänsä valituksen muilta osin. Se tarkoitti, että patsas oli jätettävä sijoilleen. Von Hellens totesi, että patsaan poistaminen antaisi "väärän kuvan koko Suomen kansan suhteesta itsenäisyyden saavuttamiseen". Marraskuun alussa päätti valtuusto kuitenkin valittaa vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Sen päätös tuli vasta vuoden 1923 puolella, ja oli valittajille kielteinen. Sillä päätöksellä tämä sisällissodan muistomerkki jäi Hämeenpuistoon, jossa se yhä seisoo.

info haku etusivu vuosi 1918 vuosi 1919 vuosi 1920 vuosi 1921 vuosi 1922 vuosi 1923 vuosi 1924 vuosi 1925 vuosi 1926 vuosi 1927 vuosi 1928 vuosi 1929 vuosi 1930 vuosi 1931 vuosi 1932 vuosi 1933 vuosi 1934 vuosi 1935 vuosi 1936 vuosi 1937 vuosi 1938 vuosi 1939 vuosi 1940