Seppo Väisänen

Kansalaissota

Julkaistu alun perin Historiallisen Aikakauskirjan numerossa 2/1993.

Kansalaissotaa ovat monet käyneet ehkä luokkasotana, toiset sotana Suomen itsenäisyyden kruunaamiseksi, muutamat vain sotiakseen tai ryöstääkseen, useat pelastaakseen maata huligaanien vallasta, kuka missäkin tarkoituksessa. - Näin kirjoitti viipurilainen Itä-Suomen Työmies päästyään ilmestymään yhdessä porvarilehtien kanssa vapun tienoissa 1918. Vuoden 1918 sodassa oli siis jo alusta alkaen monta nimeä: kansalaissota, vapaussota, luokkasota, kapina...

Pääkirjoituksensa Itä-Suomen Työmies otsikoi 5.5.1918 neutraalisti "Rauhan tultua". Artikkelin kirjoittaja näyttää ymmärtäneen sen, että sodan luonteesta tullaan vielä väittelemään. Hän uskoi että "vasta jälkimaailma on kyllin puolueeton ja kykenee antamaan tuomionsa Suomen veljessodasta".

Itä-Suomen Työmiestä ja helsinkiläistä Työn valtaa voi hyvin luonnehtia "oikeistososialidemokraattisiksi" lehdiksi. Ne eivät olleet punaisia eivätkä valkoisia. Siksi oli luonnollista, että ne käyttivät sodasta samanaikaisesti lähes kaikkia mahdollisia nimityksiä. Itä-Suomen Työmies puhui heti alkuun punaisesta terrorista. Sotatapahtumia kuvaavalle palstalle, jossa julkaistiin mm. päämajan päivittäiset tiedotukset, Työn Valta antoi pysyväisotsikon Kansalaissota, kun taas Itä-Suomen Työmies sopeutui valkoisen Suomen linjaan käyttämällä otsikkoa Vapaustaistelu. Itä-Suomen Työmiehen mukaan sodan nimi riippui henkilöstä ja paikkakunnasta. Kun tähän lisää vielä elämänkokemukset ja maailmankuvan, voidaan sanoa sen pitävän paikkansa vieläkin.

Usein luullaan, että nimi kansalaissota on vallankumouksesta syrjässä pysyneiden ja Sosialidemokraattisen puolueen toiminnan uudelleen aloittaneiden keksimä nimi. Tämän linjan merkittävin tukipylväs on Evert Huttusen 1918 ilmestynyt "Kansalaissota ja sosialidemokraattinen puoluejohto". Myöhemminhän nimi kansalaissota vakiintui eräänlaiseksi Konsensus-Suomen epävirallisesti hyväksymäksi nimeksi, joka vasta nyt näyttää saavan uuden haastajan ''omista riveistä" eli sisällissota-nimen käyttäjistä.

Kansalaissota oli nimenä käytännössä kuitenkin jo itse sodan aikana ja nimenomaan valkoisen Suomen lehdistössä, kuten Turo Manninen on osoittanut väitöskirjassaan (Vapaustaistelu, kansalaissota ja kapina 1982). Siinä Manninen riisuu välillisesti vapaussotamyytin osoittamalla, ettei tuota nimeä juuri käytetty. Sen tilalla oli epämääräisempi käsite vapaustaistelu. Kun käytettiin vapaustaistelunimeä, ei aina tarvinnut eritellä vihollista. Lisäksi nimen tunnepitoisuus lisäsi sen käyttökelpoisuutta. Vaasa-lehti kuvasi sodan alkutunnelmia lainaamalla moton Jaakko Ilkalta:

"Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit' ei hanki." Sangen usein myös punaisella puolella sankarit haudattiin vapaustaistelijoina eikä oikeaoppisesti vallankumoussankareina. Kummankin puolen sankarirunot ovat itse asiassa yllättävän samanlaisia. Matti Kuusi osui parikymmentä vuotta myöhemmin oikeaan kuvatessaan silloin unohdettuja "punaisia hakkapeliittoja": Kujertaa teeri vain, haudoilla unohdetuilla vapaustaistelijain.

Vaikka nimet vapaustaistelu ja vapaussota saattavat kuolijan tai lukijan mielessä kuulostaa melkein samalta, on Turo Manninen kuitenkin osoittanut vapaussotanimen (pienoisen) yleistymisen johtuneen sodan päämäärien vähittäisestä selkenemisestä. Sinänsä vapaussota-käsitteen käyttö ei kuitenkaan vielä merkinnyt sitä, että kyseessä olisi nimenomaisen sotatilan olemassaolon toteaminen tai väittäminen.

Todellisuudessa valkoinen Suomi luopui melko pian sotatila-käsitteestä maan sisäisessä politiikassa. Marraskuussa 1918 näet valtiorikosylioikeus katsoi sen kummemmin perustelematta, että entisiä kansanedustajia vastaan nostettu syyte maanpetoksesta (yhteistyöstä vihollisen kanssa) on katsottava rauenneeksi. Tämä ei kuitenkaan estänyt käymästä vapaussotaa Tartossa, vieläpä hyvin tuloksin!

Turo Mannisen aineiston perusteella voidaan kuvata sodan "kotimaisuusastetta" eli sitä, katsottiinko vapauden uhkan tulevan maan sisältä vai olevan ulkoista. Valkoisen Suomen lehdissä oli sodan loppumiseen mennessä ollut kaikkiaan 357 pääkirjoitusta, joissa käsiteltiin sodan nimeä. "Kotimaisen" syyn sodalle - joko nimellä kansalaissota tai sisällissota tai niiden yhdistelmänä - esitti runsas neljännes asiaa käsitelleistä pääkirjoituksista. 14 tapauksessa sotaa luonnehdittiin sekä kotoiseksi että ulkoiseksi ja 241 antoi sodalle ulkoisen luonteen. Valtaosa niistä eli 190 käytti nimeä vapaustaistelu. Pelkkää vapaussotaa käytti vain 41 ja molempia nimityksiä 18.

Sodan "kotimaisuusaste" on siis (ainakin) lähes 30 %. Pohjanmaalla se on pienempi kuin muualla valkoisessa Suomessa. Se vähenee hieman sodan kestäessä, vaikka sodan piti nimenomaan alkaa "vapaussotana". Eräs jääkäriupseeri ilmaisi tämän jääkärien juhlavuonna 1974 toimittamassani radio-ohjelmassa seuraavasti: "Vasta Vilppulassa huomasin, että vastassa oli punaisia."

Eteläisessä punaisessa Suomessa olleet porvarilliset lehdet mukaan lukien mainitut kaksi "oikeistososialidemokraattista" lehteä pääsivät ilmestymään melko pian vapautuksen jälkeen. Niissä kansallissota-aspekti, "kotimaisuusaste", oli luonnollisesti paljon suurempi. Valtauksen ja toukokuun 2. päivän välillä kirjoittivat eteläisen Suomen valkoiset lehdet aiheesta kokonaista 83 pääkirjoitusta. Näistä sodan määritteli kotoiseksi 57 ja lisäksi puoliksi kotimaiseksi vielä 3. Toukokuun aikana tilanne tasaantui, mutta eteläisen Suomen lehdistä piti sotaa kotimaisena vielä tällöinkin lähes puolet (46, ja 1 puoliksi kotimaisena kaikkiaan 94:stä). Vapaana pysyneen Suomen lehdissäkään "kotimaisuusaste" ei pudonnut juuri ollenkaan eli säilyi yli 20 °/n:n suuruisena. Vapaussota-nimen yleistymistä kuvaa se, että toukokuussa sitä käytettiin etelässä lähes yhtä usein kuin nimitystä vapaustaistelu. Pohjoisessa vapaustaistelu piti pintansa suhteessa 3:1. Tutusta nimestä ei helposti luovuttu. Toisaalta pitkään käytettyinä näiden sanojen merkitys oli alkanut tulla samaksi.

Toukokuussa ilmestyneiden lehtien näkemyksiä käydyn sodan luonteesta värittävät kuitenkin samalla myös näkemykset Suomen tulevasta kehityksestä ja esiinnousevasta kuninkuuskysymyksestä. "Kotimaisuusaspektia" piti esillä myös suhtautuminen kapinallisen rankaisemiseen. Näin ollen ei ollut outoa, että esimerkiksi Uusi Suometar pohti kokonaisessa pääkirjoitussarjassa kansalaissodan syitä. Vapaussodan syitä ei enää /vieläkään katsottu aiheelliseksi selvittää. Yllättävää on, etteivät maalaisliiton lehdet tai Helsingin Sanomat käsitelleet asiaa suoranaisesti pääkirjoituksissaan.

Aivan uuden näkökulman saa, kun lukee Uutta Päivää. Uusi Päivä oli vuotta aikaisemmin perustettu ns. itsenäisyysmiesten lehdeksi, ja saattaisi luulla, että vapaussota-aspekti olisi siinä keskeisesti esillä. Mutta etenkin lehden niukat uutissivut toistavat vain yhtä sanaa: kapina, kapina, kapina. Sama näkyy vähän lievempänä myös turkulaisessa Uudessa Aurassa ja viipurilaisessa Karjalan Aamu -lehdessä, joiden lähtökohta oli toinen ja joiden taustahahmona oli tunnettu "sosiaalikonservatiivi" K. N. Rantakari.

Vaikka sotaa ei koskaan julistettu, se ei tullut yllättäen ja siihen oli molemmin puolin varauduttu myös julistuksin. Senaatti oli antanut oman vetoomuksensa 25. tammikuuta. Tuo vetoomus on mielenkiintoinen, koska se on sodan kohteen osalta käänteinen sen julistuksen kanssa, minkä Vaasan senaatti antoi helmikuun l. päivänä. Vaasassa päävihollinen nähtiin sisäisenä, joka oli turvautunut ulkoiseen apuun, kun taas senaatin vetoomuksessa, jonka Setälä laati puolessa tunnissa ja jota hän myöhemmin kutsui "Vapaussodan sodanjulistukseksi", se on Venäjä:

Venäläisten taholta onkin kansamme keskuuteen levitetty sitä ajatusta että Suomessakin on kansanvaltainen edistys mahdollinen ainoastaan sisäisen vallankumouksen avulla. Sellaisia kansamme aineksia, joihin tuollainen on saatu iskostetuksi on venäläisten taholta aseistettu ja täten on maa saatettu kansalaissodan partaalle.

Sopii kysyä, olisiko silloin Pietarin matkalla ollut Carl Enckell, joka avusti Setälää itsenäisyysjulistuksen laatimisessa, hyväksynyt tällaisen painopisteen asettelun, joka myös Mannerheimille oli vieras. Huomiota herättää se, että Setälä käyttää juuri nimeä kansalaissota. Se saattaa johtua siitä, että julistuksessa haluttiin vedota, kuten usein tehtiin tällaisissa yhteyksissä, nimenomaan maltilliseen työväestöön. Näennäisesti kansalaissota sopii huonosti toissijaiseen viholliskuvaan kapinan ollessa ehkä kuvaavampi, mutta on mahdollista, että sana kansallissota väreili ilmassa. Setälä puhuu nimenomaan eduskunnan käytävillä ja kahvilassa vallinneesta "turmiota ennustavasta mielialasta". Tätä kuvaa hyvin myös se, että aivan viimeisen puheenvuoron ennen sotaa eduskunnassa käyttänyt Edvard Gylling syytti hallitusta "kansalaissodan provoseeraamisesta". Aikaisemmin oli Alkio jo tapahtumaketjun alussa 15.11. sanonut "vakavasti pelkäävänsä kansalaissodan syttymistä".

Senaatin "kansalaissodan", myöhemmältä nimeltään "vapaussodan" julistus ei jäänyt vaille huomiota vastapuolellakaan. Sosialistilehdet eivät kuitenkaan julkaisseet julistusta sellaisenaan kuten tekivät useimmat porvarilliset lehdet. Turkulainen Sosialisti irvaili uutispalstallaan senaatin julistuksen kansalaisiin vetoavaa loppukehoitusta peräkaneetilla: "Se (:.julistus) merkitsee senaatin rauhoitusoperaatioiden jatkumista entistä kiivaampana ja samalla kansalaissotaa - .'' Sosialistin lyhyt toimituksellinen palsta tuki sanomaa otsikkonaan "Senaatin kansalaissodan julistus''. Oululainen Kansan tahto teki 28.1. sittemmin monia askarruttaneen kysymyksen: ''Kuka on syypää kansalaissotaan?" Uutinen käsitteli "lahtarikaartien" julistamista hallituksen joukoiksi. Viittaamatta mihinkään julistukseen Turussa ilmestyvä Arbetet varoitti 26.1. uhkaavasta kansalaissodasta (inbördeskrig) ja sen aloittajan vastuusta 26.1.

Edellä olevat esimerkit osoittavat, kuinka vähän nimeä kansalaissota käytettiin vasemmiston taholla. Luetteloon voidaan vielä lisätä kapinan suunnittelusta hyvin perillä oleva pää-äänenkannattaja. Työmies otsikoi nim. Sakerin kirjoituksen (29.1.) ''Suomen hallitus alkanut verisen kansalaissodan". Kirjoituksen sisältö oli kovin kumouksellinen, ja se olikin varmaan lukijan silmissä eräänlainen viikunanlehti.

Turo Manninen esitti väitöskirjassaan arvion siitä, että punaisen Suomen lehdet olivat olleet vastaavanlaisia kuin valkoisen Suomen. Kun tarkastelee pääkirjoituksen lisäksi muuta aineistoa kokonaisuudessaan, niin tähän ei voi yhtyä. Työväenliike teki vallankumousta ja kävi luokkasotaa, eikä siinä hoipertelijoille ollut sijaa kuin äänettöminä yhtiömiehinä. Ja voi reippaasti sanoa, että sodan kansalaissotahenkisyys oli paljon vähäisempää, kuin valkoisessa Suomessa. Kansalaissota-nimen käyttö yleistyi tappion häämöttäessä; esim. näyttelijä Aarne Orjatsalon puheet pääsiäisenä Helsingissä ja lopun alla Viipurissa saivat lehdissä otsikokseen kansalaissota-leiman.

Sana kansalaissota ei siis kuulunut sosialistien sanavarastoon sen enempää kapinan alla kuin sen aikanaan. Sen käyttö oli puolustuksellista ja sen takana oli käsitekummajainen "puolustuksellinen vallankumous", johon siihenkin löytyi perusta Marxin teoriasta. Sen tarkoitus oli lähinnä vedota omassa piirissä oleviin epäilijöihin, joita oli ihan johdossa saakka.

Näin ollen ei ole yllättävää, että sanan kansalaissota löytää sieltä, missä ryhdyttiin, jos nyt ei suunnittelemaan, niin ainakaan varautumaan tähän mahdollisuuteen. Samana päivänä 20.10, jolloin Ammattijärjestön Valtuusto julkaisi julistuksensa maan järjestyneelle työväelle, oli Työmiehessä pääkirjoitus otsikkonaan "Anarkia ja kansalaissodan vaara". Ja nimimerkki Sakeri lisäsi löylyä pääkirjoituksessaan "Kiihoitustako kansalaissotaan'' (26.10). Työväenliikkeen kannalta oli kyse äärisiipien eli anarkismiin taipuvaisten joukkojen ja uudistusvihamielisen ja kansalliskiihkoisen porvariston aisoissa pitämisestä. Käsiterakennelma oli samantapainen kuin Venäjällä: oikealla sotaintoilijat ja vasemmalla äärimmäisyyksiin alttiit massat ja keskellä, kuten sanottiin "vallankumouksellinen demokratia".

Setälä oli siis "julistanut" vapaussodan kansalaissodan merkeissä, mutta oliko tuota sanaa käytetty jo ennenkin porvarillisessa lehdistössä? Voi sanoa, että Viipurin tapahtumat noin viikkoa ennen varsinaisen sodan alkamista virittivät tunnelmat ainakin porvarillisella puolella. Viipurin Sanomat otsikoi pääkirjoituksensa lähtökohtanaan sosialistien julistus 15.1. seuraavana päivänä: "Kansalaissodanko partaalla?" Ja paikallinen kilpailija Viipuri saattoi tapahtuneen jälkeen poistaa kysymysmerkin otsikoimalla (22.1.): "Täydellisen kansalaissodan partaalla". Ja kovia kokeneen Turun lehdistä otsikoi Viipurin tapausten johdosta Turun Sanomat (24.1.) "Kansalaissota".

Olen ottanut nämä Viipurin tapahtumat esille siksi, että Turo Manninen kirjoittaessaan Historiallisessa Aikakauskirjassa (1987 n:o 4) käytti Viipurin ja ympäristön tapahtumista nimeä sisällissota polemisoidessaan vapaussota-käsitettä vastaan. Kuten näemme siitä käytettiin silloin yksinomaisesti nimeä kansalaissota. Kansalaissotaa käytettiin jo ennenkin, ounasteltaessa pahinta esim. juuri Turun Sanomien vuosikatsauksessa 3.1. Varhaisin silmiini tullut kansalaissota-nimen käyttö on suurlakkoviikon tapahtumista. Sekin on kuin sattumalta Viipurista. Viipuri-lehti otsikoi pääkirjoituksensa (20.11.) "Vikavana hetkenä" ja jatkoi uutissivullaan yli koko sivun laajuisella otsikolla "Osittaisen kansalaissodan viikko."

Turo Mannisen aineiston perusteella valkoinen Suomen suomenkielisten lehtien pääkirjoituksissa kansalaissotaa käytettiin kolme kertaa useammin kuin sisällissotaa, paitsi Pohjanmaalla, jossa ero on pienempi.

Suomalainen tutkimus on kaikin tavoin koettanut verrata ja jopa rinnastaa Suomen ja Venäjän tapahtumia. Näin ei ihme kyllä ole tapahtunut sodan nimen kohdalla. Venäjällähän käytiin itse asiassa lähes aseellista taistelua vallasta melkein koko ajan. Viimeisin niistä oli tietenkin ns. lokakuun suuri vallankumous, mutta missä ensimmäisen kerran Venäjällä ja myös Suomenkin lehdistössä tilannetta kuvattiin kansalaissodan uhkalla? Tämä tapahtui jo toukokuun alkupuolella, jolloin väliaikainen hallitus julisti sodankäyntinsä päämäärät. Se johti mielenosoituksiin ja hallituksen ensimmäiseen täydentämiseen. Tuota sanaa pelottelevassa merkityksessä käytettiin siis istuvan hallituksen taholta.

Toki tapahtumista käytettiin muitakin nimiä kuin kansalaissota, mutta aivan varmaan voi sanoa, että tätä tietä sana tuli Suomessa tunnetuksi. Venäläinen vastinehan on graždanskaja voina, jota lähellä on eräs kansallinen sana merkityksistä (graždanstvo). Ei siis ollut ihme, että viipurilainen Karjala otsikoi Kerenskin ja Kornilovin välisen kamppailun nimellä "kansallissota". Lehden kaupunkipainos Viipurin Sanomat käytti oikeata sanaa otsikossakin. Itse juttu oli yhteinen, ja siinä esiintyi kaksi kertaa sana kansalaissota. Sama asia toistui myöhemminkin lipsahduksena myöskin Työ-lehden kohdalla. Työ olikin ainoa, joka vasemmiston lehdistä käytti taistelusta joskus kansalaissota tms. nimeä.

Sisällissota-nimi oli myös Venäjän tapahtumien yhteydessä käytetty nimitys, mutta harvinaisemmin kuin kansalaissota; 3:1. Tässäkin tapauksessa oikeaa sanaa etsittiin. Nimi oli aluksi sisäinen, sitten sisällinen, ja vain yhden kerran olen löytänyt nykynimityksen, sisällissota. Yleensä tämän nimen käyttäjät omaksuivat lopulta kansalaissota-nimen, joka on siis historiallisesti ja minusta myös sisännöllisesti oikea nimi.

Vaikka Kerenskin paluu ei onnistunutkaan, ruvettiin bolsevikkien ja heidän vastustajiensa välisistä taistelusta käyttämään nimeä kansalaissota. Joulukuusta tammikuun puoliväliin on löydettävissä montakin lehteä. jossa tällainen väliotsikko oli kymmenkunta kertaa, niiden joukossa myös Uusi Suometar.

Kuka sitten ensimmäisenä näki kansalaissodan Suomessa mahdollisena? Eräs heistä on Pohjoisten alueiden neuvostokongressissa esiintynyt Helsingistä tullut Antonov. Tuota kokousta lokakuun lopussa voi pitää eräänlaisena voimasuhteiden tarkastelutilanteena ennen edessä olevaa yritystä. Tällöin Antonov kumousta vastustavan lehden kertoman mukaan sanoi Suomen olevan kypsä kansalaissotaan. Tämän kertoi palstoillaan sanaa muuttamatta Työmies ja sen huomasi ainakin Uusi Aura.

Kansalaissodan lähtölaskenta oli alkanut. Mutta onko sodan nimi sitten tuontitavaraa, kun kumous ei sitä kuulemma ole!