VALTA
1870-1900

Sähkövalo Finlaysonille

Vanhoja sähkölamppuja. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto.

Vuonna 1879 amerikkalainen Thomas Alva Edison toi markkinoille ensimmäisen käyttökelpoisen ja teolliseen tuotantoon soveltuvan sähkölampun. Sähköä oli tutkittu jo kauan ja erilaisia sovellutuksia kokeiltu, mutta Edison ehti ensimmäisenä julkistamaan käytännön valaistustarpeisiin sopivan valonlähteen. Valo syntyi, kun ilmattomaan lasikupuun asetettiin korkeassa lämpötilassa hehkuva hiilikuitu. Suuri yleisö sai ihastella keksintöä ensimmäisen kerran Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1881.

Suomen ja koko Pohjoismaiden ensimmäinen sähkövalo syttyi Finlaysonin suuressa kutomosalissa Plevnassa jo vuonna 1882. Keksinnön nopea leviäminen Tampereelle oli Finlaysonin tehtaanomistajan vanhimman pojan Carl von Nottbeckin ansiota. Hän työskenteli Edisonin palveluksessa 1870–luvun lopulla, eli juuri silloin kun Edison teki käänteen tekevän keksintönsä. Edisonin rakentaessa ensimmäistä sähkölaitosta New Yorkiin von Nottbeck sai uhkarohkealta tuntuneen idean: miksei rakennettaisi sähkövalaistusta myös Finlaysonille?

Finlaysonin tehtaan omistajan Wilhelm von Nottbeckin vanhin poika Carl. Kuva: Venäläinen kuvaamo, 1870-80, Vapriikin kuva-arkisto

Kesällä 1881 Carl von Nottbeck saapui Tampereelle Edison-yhtymän unkarilaisen insinöörin Istvan von Fodorin kanssa. Matkaltaan hän oli sähköttänyt isälleen Wilhelm von Nottbeckille tulostaan ja uusista valaistusteknisistä laitteista, mutta suurista suunnitelmistaan hän ei ollut maininnut mitään. Wilhelm von Nottbeck suhtautui poikansa ideaan epäilevästi, mutta suostui kuitenkin valaistusjärjestelmän testaamiseen sekä lunastamaan laitteet, mikäli sähkövalo osoittautuisi toimivaksi.

Suuresta kutomosalista valaistiin sähkövalolla aluksi vain toinen puoli, toiselle puolelle jätettiin aiemmin käytössä ollut kaasuvalo. Kutomosaliin asennettiin yhteensä 150 hehkulamppua. Yhden lampun teho vastasi kuitenkin vain kahdeksan kynttilän valoa, joten lamput asennettiin aina pareittain. Johdot olivat ”yksinkertaisella puuvillalla eristettyjä” kuparijohtoja, jotka kulkivat tehdassalin seiniin ja kattoon kiinnitettyjä koukkuja pitkin. Koukut valmistettiin puusta tehtaan puusepänverstaassa. Sähkö saatiin kahdesta 110 voltin tasavirtadynamosta.

Juhlava koevalaistus järjestettiin 15.3.1882 ja tilaisuutta oli kutsuttu todistamaan joukko arvovaltaisia tamperelaisia sekä asennustöissä mukana olleet miehet. Vieraiden joukossa uusi keksintö herätti hämmästystä, mutta kaikki myönsivät sen edut kaasu- tai öljylamppuihin verrattuna. Sähkövalo oli kirkkaampi kuin kaasuvalo ja valaisi tasaisemmin, mutta rasitti silmiä vähemmän.

Tapahtumasta oli heti seuraavana päivänä Tampereen Sanomissa uutinen. Artikkelissa kerrottiin sähkövalosta seuraavaa: ”Pieneen lasipulloon on asetettu jouhen paksuinen hiilipyörre, jonka molempiin päihin sähkövirta tulee jokseenkin hienojen eristettyjen metallilankojen kautta […] Koneesta, joka on valon lähteenä, herätetään sähkö hankaamalla (friktion’illa) ja se on rakennettu Edison’in järjestelmän mukaan ja on Amerikasta tuotu”. Kirjoituksen lopussa esitettiin toive, ”että kaupunkimme valoaineeksi kadulle toimitettaisiin tätä kaunista, valaisevaa ja helppoa ainetta”. Sähkövalo ymmärrettiin siis aineeksi, kuten aiemmin käytetyt öljy ja kaasu. Monet koevalaistuksessa olleet ihmettelivätkin, miten sähkö pääsi virtaamaan reiättömistä johdoista kupuun.

Koevalaistus onnistui niin hyvin, että Finlaysonilla päätettiin valaista koko tehdas sähköllä. Tätä varten päätettiin rakentaa tehtaalle oma sähkölaitos. Sähkövalaistuksen laajentaminen merkitsi kuitenkin tarvetta hankkia tehokkaammat dynamokoneet sekä lisää johtoja ja lamppuja. Vaikka sähkölaitoksen perustamiskustannukset olivatkin suuret, sähkövalo tuli ajan myötä kaasuvaloa halvemmaksi ja sähköllä oli tiettyjä käytännön etuja edeltäjäänsä verrattuna.

Finlayson oli siis todellinen edelläkävijä sähkövalon hyödyntämisessä. Vain neljä Euroopan kaupunkia ehti sytyttämään sähkövalonsa ennen Tamperetta: Pariisi, Strasbourg, Milano ja Lontoo. Finlaysonille perustettiin myös Suomen ensimmäinen sähkölaitos ja tehdas oli esikuvana koko Tampereen sähköistymiselle.

Finlayson & co:n valaistusasema, jonka ensimmäisenä sähkömestarina toimi Anders Gustaf Anderson (1856-1919). Edison-tasavirtadynamokoneet hankittiin Amerikasta. Kuva: Eino Savia, 1910, Vapriikin kuva-arkisto.