Työ 1918-1940

Tampereen kaupunki oli edelleen vuosien 1918-1940 välisenä ajanjaksona maan suurin teollisuuskaupunki. Enemmän kuin puolet ja parhaimmillaan yli 60 % koko väestöstä sekä ammatissa toimivasta väestöstä sai elantonsa teollisuudesta ja rakennustoiminnasta. Liikenteen ja kaupan palveluksessa työskenteli vajaat parikymmentä prosenttia. Virkamiehiin ja muihin kuului parikymmentä prosenttia väestöstä ja ammatissatoimivista.

Työläisten osuus oli suurempi kuin maan muissa kaupungeissa. Pori ja Kotka olivat ainoita, joissa teollisudessa toimivien osuus nousi lähellekään Tampereen lukuja. Aikaisempaan verrattuna kaupungin teollisuussektori monipuolistui 1920- ja 1930-luvuilla. Vaikka tekstiiliteollisuus työllisti edelleen eniten ihmisiä, ja vaikka sen suhteellinen osuus teollisuuden työvoimasta kasvoi, ei sen asema ollut enää aivan niin keskeinen kuin aikaisemmin. Vaikka teollisuudessa toimineista työntekijöistä puolet sai vuonna 1938 leipänsä tekstiilitehtaista, alkoi teollisuudenhaaran rinnalle työntyä muita aloja. Tällaisia olivat kenkä- ja nahkateollisuus, vaatetusteollisuus ja metalliteollisuus. Osittain tekstiili-, nahka-, kenkä- ja vaatetusteollisuuden tärkeästä roolista johtuen, mutta myös kansalaissodan miesväestöön kohdistuneesta korkeasta kuolleisuudesta johtuen kaupungissa oli huomattavasti enemmän "naisenpuolia kuin miehenpuolia".

Kiveystöitä Keskustorin kulmassa lokakuussa 1931. Kuva: Aamulehti 15.10.1931. Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Rakennustoiminta työllisti vuonna 1920 1500 rakennus- ja sekatyömiestä. Rakennustoiminta oli erittäin vilkasta 1920-luvun puolenvälin jälkeen, ja vuonna 1930 rakennustyöntekijöitä laskettiin olevan lähes 2400 miestä. Miehiä saattoi olla rakennuksilla nousukauden aikaan enemmänkin, sillä jo edellisenä vuonna yleismaailmallinen lama oli katkaissut tamperelaisenkin nousukauden. Rakennustoiminta oli erittäin suhdanneherkkää ja Suomessa voimakkaan vuodenaikavaihtelun vuoksi myös erittäin kausiluontoista. Monet rakennustyömiehet kärsivät työttömyydestä ja heitä työllistettiin lyhyiksi jaksoiksi kaupungin ja valtion rahoittamille hätäaputyömaille. 1930-luvun lopulla nousukausi toi jälleen töitä vapailta työmarkkinoilta. Vuonna 1940 rakennustyöntekijöitä laskettiin olleen runsaat 3500. Vaikka lama merkitsi työttömyyttä rakennustyömiehille, jätti lamakausi myös positiivisen leiman Tampereen kaupunkikuvaan, sillä ilman lamaa Tampereen kaupungin julkinen rakentaminen tuskin olisi ollut yhtä vilkasta, ja kaupungin infrastruktuuri tuskin niin hyvässä kunnossa 1930-luvun lopulla.

Liikenteen puolella modernistuva maailma toi uusia työpaikkoja, ja hävitti vanhoja. Hevosliikenne hävisi vähitellen kaupungeissa autoliikenteelle. Näin kävi sekä henkilö- että tavaraliikenteessä. Ajurin ammatti alkoi olla historiaa. Aikakaudelle ominainen piirre oli linja-autoliikenne, joka oli osaltaan myös avain kaupungin laajenemiseen. Linja-autoilla uusien esikaupunkien asukkaat kyettiin kuljettamaan aamulla tehtaisiin ja iltaisin kotiin. Liikenteen palveluksessa työskennelleiden ihmisten määrä oli vuonna 1920 hieman yli 1350 ja vuonna 1940 runsaat 2200 henkeä.

Tampere oli työläisten kaupunki, ja vaikka tehtaiden palkkamien henkilöiden määrä kasvoi kaupungissa nimenomaan kotimaisen ostovoiman kasvun myötä, oli kaupungissa kolme kertaa vähemmän kauppoja kuin vastaavankokoisessa Turussa. Jutikkala päättelee, että kauppojen vähäinen määrä oli seurausta nimenomaan tamperelaisten heikommasta ostokyvystä ja Turkuun verrattuna köyhemmästä ympäristöstä, takamaasta. Vaikka kaupan osuus Tampereella ei ollut samanveroinen kuin muissa suurissa kaupungeissa, lisääntyi kauppojen määrä jonkin verran 1920- ja 1930-luvuilla Tampereellakin. Kasvu tapahtui erityisesti jo olemassaolleiden liikkeiden perustamien sivuliikkeiden myötä. Suurimmat olivat osuusliike Voima, jolla oli vuonna 1936 71 ja SOK:lainen osuuskauppa Tuotanto, jolla oli 36 haaraliikettä. Ja vaikka kauppaliikkeiden määrä ei Tampereella paljon kasvanut, kasvoi kaupan palveluksessa työskennelleiden ihmisten määrä.vuonna 1920 kaupan palveluksessa työskenteli melkein 2300 henkeä, mutta vuonna 1940 kauppa työllisti jo yli 4800 henkeä.

Väestönlaskennassa palvelusten alle luokiteltujen töiden määrä kaksinkertaistui vuosien 1920-1940 välisenä ajanjaksona. Palveluksiahan kuluttaja sai muun muassa virkamiehiltä, rahoituslaitoksista ja vakuutuslaitoksistaVuonna 1920 palveluksia antoi lähes 3700 henkeä ja vuonna 1940 yli 7300 henkeä.