Tampereen Konetehtaan historia

Nousukausia, pettymyksiä ja
uhkakuvia Sommers, af Hällström & Waldensilla

Vuosisadan vaihteesta alkoi taloudellinen laskukausi, joka tuntui myös metalliteollisuudessa, vaikka alalla oli tähän saakka eletty kukoistuskautta. Myös Sommers, af Hällström & Waldens joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Yhtiössä harkittiin jo toiminnan lopettamista. Toimintaa päätettiin kuitenkin jatkaa, varsinkin kun yhtiön tilintarkastaja, pankinjohtaja Nils Idman toimitti yhtiön käytettäväksi 20 000 markkaa. Yhtiössä pyrittiin myös pienentämään menoja esimerkiksi lyhentämällä työviikkoa.

Jo vuonna 1904 tilanne kuitenkin parani yleisesti metalliteollisuudessa Venäjän ja Japanin välisen sodan vuoksi. Sommers, af Hällström & Waldens valmisti Venäjän sotatarviketehtaiden ja Venäjän armeijan tarpeisiin mm. porakoneita ja sahoja. Toisaalta yhtiö menestyi myös laivanrakennuspuolella. Vuonna 1904 aloitettiin Pohjola -laivan rakentaminen. Valmistuessaan se oli nopeampi kuin mitä vähimmäisnopeudeksi oli sovittu, minkä vuoksi tilaajan oli sopimuksen mukaan maksettava siitä lisää ylimääräistä hintaa 7000 mk, joka oli melkoinen summa. Nykypäivän rahaksi muutettuna se tarkoitti noin 140 000 markkaa.

Pohjola ja teollisuusmiehiä Muroleella sekä Pohjola ulapalla. Kuvat: J. Holmsten-Heini ja Jussi Kangas, TKA.

Vuodesta 1900 lähtien Sommers, af Hällström & Waldens oli valmistanut rautatievaunuja Valtion Rautateille. Tätä varten oli rakennettu tiilinen vaunuverstas sekä raiteet verstaalta Tampereen ratapihalle. Koko yhtiön tuotannon ja työväen määrä riippui paljon Valtion Rautateiden tilauksista. Tilausmäärät saattoivat vaihdella runsaastikin vuosittain, jopa 108:sta (v.1902) vain 15:een (v.1904). Tämä vaikeutti tuotannon suunnittelua. Lisäksi rautatievaunutilauksista kilpailtiin ankarasti, mikä pudotti niiden hinnat niin alas, että niiden valmistaminen ei juurikaan tuottanut voittoa. Niinpä v. 1905 rautatievaunuja valmistavat tehtaat tekivät sopimuksen, jonka mukaan Oy Sommers, af Hällström & Waldens sai oikeuden valmistaa 36 rautatievaunua. Lisäksi se lunasti Turun Kone- ja Siltatehtaalta 34 vaunun valmistusoikeuden maksaen siitä 100mk (n. 2000 mk nykyisin) vaunua kohti. Sopimuksen ansiosta rautatievaunujen hinnat kohosivat 2430 markkaan eli nykyiseen 50 000 markkaan.

Suurlakon jälkeisinä vuosina myös Sommers, af Hällström & Waldensin johtokunta ja työläiset kävivät useita neuvotteluja työajasta, palkoista ja muista työehdoista. Vuonna 1907 tehtaan puutyöntekijät olivat lyhyen aikaa lakossa. Samana vuonna tehtaan johtokunta myöntyi lyhentämään lauantain ja pyhäpäivän aattojen työpäivän normaalista 10 tunnista 7 tuntiin. Huhtikuussa 1908 puhkesi lähes kaikki maan metallitehtaat käsittänyt lakko. Tuloksettomien neuvottelujen jälkeen työnantajat julistivat työsulun, joka kesti kaksi kuukautta. Yhtiölle työnseisaukset aiheuttivat taloudellisia tappioita.

Vuonna 1911 pankinjohtaja Nils Idmanista tuli yhtiön johtokunnan puheenjohtaja. Edellisenä vuonna hänelle oli myönnetty oikeus saada tarvitessaan lyhytaikaisia lainoja yhtiön varoista. Johtokunnan yllättäneen pankinjohtaja Idmanin vararikon jälkeen johtokunta havaitsi, että Idman oli ottanut yhtiön omaisuutta vastaan kaksi haltijavelkakirjaa, jotka lankesivat yhtiön maksettaviksi. Yhtiö menetti vararahastonsa, kertyneet voittonsa ja osan pääomastaan, minkä jälkeen yhtiön toiminnan jatkuminen oli epävarmaa. Yhtiö lähetti Suomen Yhdyspankille avunpyynnön. Yhdyspankin ja Suomen Pankin kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena pankit tukivat yhtiötä järjestämällä lainoja ja vekseleitä, ja pankit saivat yhtiöltä etuoikeutettuja osakkeita.

Vuonna 1914 yhtiö sai suuren laivanrakennustilauksen Kurun Laiva-Osuuskunnalta. Höyrylaiva Kurusta tuli suurin laiva, joka tehtaalla koskaan rakennettiin. Laivaan rakennettiin 300:n hevosvoiman kone, ja laivan hinnaksi tuli 100 000 markkaa, mikä nykyään tarkoittaisi suurin piirtein 1,7 Mmk:aa. Kuru -laivan onnettomuuteen 1929 yhtiö kuitenkin todettiin onnettomuutta seuranneessa oikeudenkäynnissä syyttömäksi, sillä laiva upposi uusien kansirakennelmien vuoksi, jotka laivan isännistö rakennutti suunnittelijan, insinööri John Grönblomin varoituksista huolimatta.

Kuru -laivan koneistoa.  Kuva: Riipinen, Kone ja Terä Oy.

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Sommers, af Hällström & Waldensilla vähennettiin työviikko 4-päiväiseksi epävarmojen olojen vuoksi. Suomessa yritykset yleisesti peruivat tilauksia ja seisauttivat töitä sodan alkaessa, koska sodan seurauksia pelättiin. Kuitenkin seuraavana vuonna koko suomalainen teollisuus, ja erityisesti metalliteollisuus, koki huimaavan nousukauden. Myös Sommers, af Hällström & Waldens Oy:n vienti Venäjälle kasvoi 50%:lla edellisvuoteen verrattuna. Se vei erityisesti pommisorveja, sahanteriä ja sahoja Venäjän armeijan käyttöön. Vuodet 1915 ja 1916 olivat yhtiön historian menestyksekkäimpiä. Niinpä vuonna 1916 yhtiö pystyi ostamaan kaupungilta tontit, joilla sen rakennukset sijaitsivat, ja se osti myös pankeille menetetyt osakkeensa takaisin. Helmikuussa 1917 Venäjän vallankumous katkaisi kuitenkin kaikki kaupalliset yhteydet Venäjälle, minkä vuoksi tuotantoa oli supistettava ja työväkeä täytyi irtisanoa.