Rautatien rakentaminen Tampereelle

Rautateiden rakentamisen alettua Euroopassa alettiin myös Suomessa suunnitella rautateiden rakentamista 1800-luvun puolivälissä. Suomen ensimmäinen rautatielinja valmistuikin vuonna 1862 Helsingin ja Hämeenlinnan välille. Jo ennen tämän radan valmistumista olivat suunnitelmat radan jatkamisesta Tampereelle tulleet esiin monissa puheenvuoroissa. Esimerkiksi Snellman oli sitä mieltä, että Tampereen seudusta pitäisi tehdä Suomen rautatieverkoston keskuspiste, josta radat muualle Suomeen haarautuisivat.

Kaikki eivät kuitenkaan kannattaneet rautateiden nopeaa rakentamista Suomeen. Monet katsoivat, että liikenneyhteyksien parantaminen olisi suoritettava liittämällä Sisä-Suomen suuret vesistöt yhteen kanavaverkoston avulla. Kanavien rakentaminen osoittautui kuitenkin liian kalliiksi ja rautatiet alettiin nähdä selkeänä ykkösvaihtoehtona Suomen kasvavalle liikenneyhteyksien tarpeelle. Halpaa ei ollut kuitenkaan myöskään rautateiden rakentaminen, ja se muodostuikin suurimmaksi syyksi sille, että rautatien saaminen Tampereelle kesti lopulta niin kauan.

Ensimmäisen rataosuuden valmistumisen jälkeen seuraavasta radasta kilpailivat Tampere ja Lahti. Molempia suuntia ja ratojen rakennuskustannuksia tutkittiin. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että molempiin suuntiin rakennettaisiin rautatie. Kyse oli vain siitä, kumpaan se saataisiin ensin ja miten nopeasti. Asiaa käsiteltiin vuoden 1963 valtiopäivillä ja molempien ratojen rakentamista suunniteltiin vakavasti. Talonpoikaissääty asettui kannattamaan Lahden radan kiireellisempää rakentamista, mutta muut säädyt puolsivat Tampereen radan rakentamista ensin. 1860-luvun katovuodet ajoivat kuitenkin valtion huonoon taloudelliseen tilanteeseen ja päädyttiin siihen, että vain toinen rata voitaisiin rakentaa aluksi. Tässä tilanteessa halvempi Lahden rata päätettiin rakentaa ja tamperelaiset saivat jäädä nuolemaan näppejään.

Erityisesti Tampereen tehtaiden johtajat halusivat kuitenkin kiivaasti saada radan mahdollisimman nopeasti Tampereelle, ja yksityiset ihmiset alkoivat suunnitella radan rakentamista itse. Ensimmäiset yrittäjät olivat tehtaanjohtajat Adolf Törngren ja Wilhelm von Nottbeck, jotka tarjoutuivat rakentamaan radan Hämeenlinnasta Tampereelle heti, jos valtio maksaisi heille 15 vuoden aikana 150 000 tukkia maksuksi. Senaatti kuitenkin epäili miesten aikeita ja hylkäsi tarjouksen. Samanlaisia ajatuksia oli myös muissa kaupungeissa ja erityisesti Turusta suunniteltiin ratoja myös Tampereelle. Näitä tarjouksia pyöriteltiin monta vuotta kunnes lopulta vuonna 1874 keisari päätti hylätä ne ja antoi määräyksen radan rakentamisesta Tampereelle. Suunnitelmat radan rakentamisesta olivat jo valmiina ja rakentaminen aloitettiin heti. Rakentaminen sujui nopeasti ja rata saatiin käyttökuntoon alle kahdessa vuodessa. Radan viralliset vihkiäiset pidettiin kesäkuun 22. päivänä 1876.

Tampereen vanha rautatieasema 1800-luvulla, Vapriikin kuva-arkisto.

Tampereen radan rakentamisen aikana käytiin jo kiivasta keskustelua tulevista radoista. Suureksi kysymykseksi muodostui se, kumpaa Näsijärven puolta tuleva Pohjanmaalle vievä rata kulkisi. Tämä seikka vaikutti suuresti myös Tampereen rautatienaseman paikan valintaan. Vastakkain olivat alueet kosken länsi- ja itäpuolilla. Kaupunkilaiset kannattivat kosken länsipuolta, mutta asema päätettiin lopulta rakentaa Kyttälän takana olleelle vapaalle alueelle, josta olisi helppo rakentaa rataa niin Orivedelle päin kuin kosken niskan kautta Näsijärven länsipuolellekin. Asema tuli näin hieman syrjään keskustasta, mutta tämä johti nopeasti kaupungin levittäytymiseen juuri itään päin. Levittäytymistä vauhditti tullin alueen syntyminen rautateitä pitkin kulkevan tullattavan tavaran tullaamiseen. Asutuksen levittäytyessä radan itäpuolelle rakennettiin yhteensä kolme siltaa radan yli. Rautatieasema rakennettiin puusta, ja se toimi myös varastorakennuksena ensimmäisinä vuosina, kunnes ratapihalle oli vuonna 1883 rakennettava uusia rakennuksia kasvavan rautatieliikenteen käyttöön. Asemarakennus oli käytössä 1930-luvulle asti, jolloin sen paikalle rakennettiin uusi nykyinen asemarakennus.

Lähteet:
Ajo Reino, Tampereen liikennealue, 1944
Immonen K.J. Valtionrautatiet 1862-1962, 1961
Jutikkala Eino, Hämeen historia 4, 1969
Kiiskinen Kyösti, Rautahevon kyydissä, 1996
Rasila Viljo, Tampereen historia 2, 1984
Voionmaa Väinö, Tampereen kaupungin historia III, 1932