Mäkelän piiri

Vuonna 1910 maanviljelijäperheeseen syntynyt Mikko Mäkelä valmistui filosofian maisteriksi Turun Yliopistosta vuonna 1936. Mäkelä oli valittu Tampereen kaupungin kirjaston johtajaksi jo vuonna 1942, mutta pääsi aloittamaan virassa vasta sodan jälkeen. Mikko Mäkelä aloitti heti virkaan päästyään suunnitelmansa kirjaston luomisesta kaupungin kulttuurityön keskukseksi.

Yksi uudistuksista oli vuonna 1946 aloitetut kirjauutuuksien maanantaiesittelyt kirjastossa. Tilaisuuksia oli huonoimmillaan 7 (1954) ja parhaimmillaan 28 kertaa vuodessa yleisömäärän ollessa vastaavasti 28 ja 75 henkilön välillä. Paras osannottajakeskiarvo oli vuonna 1954 johtuen luultavasti Tuntemattoman Sotilaan ilmestymisen tuomasta kiinnostuksesta tamperelaista kirjallisuutta kohtaan. Mäkelä valitsi esittelytilaisuuksien esiintyjät itse ja joukossa oli myös muualta suomesta sekä ulkomailta tulleita kirjailijoita.

Tampereen vanha kirjastotalo kuvattuna edestäpäin vuonna 1956. Tampereen kirjastotalo oli tuolloin merkittävä kultuuri-ihmisten ja kulttuurista kiinostuneiden kohtauspaikka, koska siellä järjestettiin lukuisia kulttuuritapahtumia mm. kirjauutuuksien maanantaiesittelyjä. Kuva: Jussi Kangas, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Näiden maanantaiesittelyiden ympärille muodostui Tamperelaisista kirjailijoista koostunut ns. Mäkelän piiri, joka jatkoi usein keskustelujaan Mäkelän kotona Hämeenpuistossa. Kirjaston esittelytilaisuudet olivat usein hyvinkin virallisia sisältäen kirjan esittelyn ja esittelijän vetämän ohjatun keskustelun. Mäkelän kotona jatkettu illanvietto oli kuitenkin lähinnä ystävien välistä vapaata keskustelua. Mikko Mäkelä oli ehkäpä illanistujaisten hiljaisin mies ja hänen merkittävyytensä sijaitsikin muualla, kuten piiriä ylläpitävänä voimana sekä suhteiden luojana kustantajien ja kirjailijoiden välille. Mäkelän suhteet WSOY:n olivat varsin hyvät ja luottamukselliset olihan Mäkelän piiristä lähtöisin monia julkaisseita kirjailijoita.

Piirin jäseniä olivat alussa Mikko Mäkelän lisäksi Ilpo Kaukovalta (fil.maisteri), Aladar Valmari (kartanpiirtäjä) ja Veikko Pihlajamäki (varastomies). Kaukovallan mukana tuli pian myös Lauri Viita, joka nopeasti nousi piirissä johtavaan asemaan. Muita jäseniä olivat Alex Matson (kirjailija, kuvataiteilija), joka oli julkaissut lukuisia teoksia jo edellisillä vuosikymmenillä ja joka oli joukon seniori ja isähahmo. Harri Kaasalainen (kauppaedustaja, kenkäkaupan myyjä) oli taas piirin nuorimmasta päästä kuten oli Jaakko Syrjäkin (palomies). Viljo Paula (kaivosmies) ja Reino Mantere (kuorma-auton kuljettaja, Automiesten ammattiosaston sihteeri) olivat lähellä piirin keski-ikää, kun taas lukioikäisiä henkilöitä olivat Laura Virkki (koululainen, ylioppilas), Mirkka Rekola (opiskelija).

Kaupunginkirjasto, yleiskuva lainaussalista 1950-luvulla. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Vaikka ryhmälle ei ollut mitään virallista organisaatiota tai puheenjohtajia, oli ryhmän sisäinen dynamiikka kuitenkin selvä. Lauri Viita oli piirin ehdoton johtohahmo tullessaan mukaan, mutta Viidan muutettua pois Tampereelta Väinö Linna kohosi johtavaksi hahmoksi. Laura Virkki muisteli Väinö Linnan olleen piirin johtava hahmo, mutta Alex Matsonin ollessa paikalla valui valtikka keskustelun johtajana itseoikeutetusti tälle 1888 syntyneelle kirjailijalle, jonka mukaan nimettiin myös kirjallisuuspalkinto vuonna 1974. Piiri hajosi 1954, kun jäsenet olivat hiljalleen muuttaneet pois Tampereelta ja hajaantuneet ympäri Suomea.