Tampereen kirjallisuus 40- ja 50-luvuilla

Jos vertasi muihin kaupunkeihin ennen toista maailmansotaa, Tampereen kirjallinen kulttuuri ei ollut kovinkaan tunnettua. Kirjailijoita, joilla oli siteitä Tampereelle, luonnollisesti löytyi, mutta näitä ei luettu lukuisista syistä tamperelaisiksi. Esimerkiksi F. E. Sillanpää oli käynyt vain koulunsa Tampereella ja Viljo Kajavakin asui muualla tulleessaan tunnetuksi.

Kirjallinen matinea maaliskuussa 1957. Eturivissä istuvat mm. Alex Matsson, Ilpo Kaukovalta, Harri Kaasalainen ja Väinö Linna. Kuva: M. Laitinen, Aamulehti 10.3.1957, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Kiinnostus tamperelaiseen kirjallisuuteen heräsi vuonna 1938 WSOY:n esikoisromaanikilpailussa, kun noin kolmannes saapuneista töistä oli Tampereelta tai lähiympäristöstä. Kilpailun voittaneen kirjan "Lippujen Hulmutessa" oli kirjoittanut Ilpo Kaukovalta, Tampereelta hänkin.

Sodan aikana perustettiin tamperelaisten ja tamperelaissyntyisten kirjailijoiden toimesta virallinen yhdistys Pirkkalaiskirjailijat ry. Jos ei merkittävämpi niin ainakin näkyvämpi kirjallinen ryhmittymä oli kuitenkin ns. Mäkelän piiri. Se oli Tampereen kaupungin kirjaston johtajan Mikko Mäkelän ympärille spontaanisti muodostunut epävirallinen kirjailijaryhmä, jonka tunnetuimpia jäseniä olivat Lauri Viita ja Väinö Linna.

Sodan jälkeistä kirjallista kulttuuria Tampereella leimasi työväenluokan nousu kirjailijoina. Linna ja Viita olivat työläistaustaisia ja peilasivat maailmaa oman ympäristönsä kautta. Monet kirjailijat kirjoittivat myös romanttisesti itse Tampereen kaupungista ja antoivat näin leimansa nimenomaan tamperelaiselle kirjallisuudelle.

Tamperelaiselle kirjallisuudelle ominaista oli myös luonnonläheinen kirjoitustyyli ja modernismin välttely ja vastustaminen. Erityisesti pääkaunkiseudulla vallalla ollut tyylisuuntaus modernismi aiheutti väittelyä ja jopa suoranaista riitelyä tamperelaisten ja helsinkiläisten kirjailijoiden välillä. Tämä depaatti tuli selvästi esille Tuntemattoman Sotilaan julkaisua seuranneista väittelyistä sanomalehdissä tamperelaisten ja helsinkiläisten kirjailijoiden välillä.

Tampere kirjailijoille

Tampere edusti uudelle työväenluokasta nousevalle tamperelaiselle kirjailijasukupolvelle rajatonta innoituksen lähdettä. Tämän voi huomata kaupungin ja sen työväestön kuvauksen määrästä. Tampere ei kuitenkaan ollut vain sisällöllisiä virikkeitä tarjoava paikka vaan se tarjosi myös konkreettista apua kirjailijoille vuotuisin rahapalkinnoin.

Tukea kirjalliset piirit saivat 1940- ja 50-luvuilla Tampereen kaupunginhallitukselta lukuisia kertoja. Vuonna 1943 perustettu Pirkkalaiskirjailijat ry aloitti jo seuraavana vuonna jakamaan vuotuisia palkintoja kirjallisista töistä saatuaan kaupungilta 50 000 mk:a kirjallisuusmäärärahaa. Kaupunki ja yhdistys toivoivat takaavansa kirjallisten lahjakkuuksien pysymisen kaupungissa. Vuonna -53 kaupunginhallitus päätti aloittaa nuorisokirjallisuuden tukemisen palkitsemalla vuosittain parhaat teokset. Vuosina 1955-59 kaupunginhallitus myönsi Pirkkalais-Kirjailijoille 175 000 mk:a määrärahoja kirjallisen toiminnan tukemisen.