Luonnonsuojelua Tampereella 1940-1960

Voisi kuvitella etteivät ympäristökysymykset ja luonnonsuojelu vielä vuosina 1940-1960 olleet kansalaisten elämässä ja päättäjien kokouksissa kovinkaan tärkeällä sijalla Tampereellakaan. Osin tämä pitääkin paikkansa: Suomessa 1930-luvun lopulla perustettujen luonnonsuojeluyhdistysten jäsenmäärä oli niukka ja toiminta luonteeltaan akateemista. Luonto ja ympäristö sekä niiden suojeleminen ymmärrettiin yhdistyksissä pitkälti yksittäisten luonnonmuistomerkkien ja kansallismaisemien rauhoittamisena. Seurojen tavoitteisiin kuului myös luontoharrastuksen ja luonnonrakkauden edistäminen laajemmalti.

1940 – ja 50 – luvuilla luonnonsuojelun tärkeä tavoite oli "alkuperäisen luonnon" säilyttäminen ennen kaikkea ihmisen huviksi ja hyödyksi. 1950 – luvun lopussa Suomen luonnonsuojeluyhdistykset totesivat ohjelmassaan luonnon tasapainotilan järkkyneen kansantaloudelliselta kannalta kohtalokkaalla tavalla.

Luonnonsuojelutyöhön osallistuivat 1950-luvulla myös Maatalouskerholiitto ja Kotiseutuliitto sekä jotkin maakuntaliitot. Tampere-seura osallistui toimintaan luonnon hyväksi muun muassa julkaisemalla Tammerkoski-lehdessään useita luonnonsuojelusta kertovia ja sitä puoltavia artikkeleita. Tämän uskottiin auttavan aatteen leviämistä laajemmalle.

Luonto ja ympäristö eivät olleet 1940 – ja 50 – lukujen tamperelaisille aivan merkityksettömiä. Vaikka monet painavammat ongelmat varmasti hallitsivatkin tavallisten tamperelaisten ajatuksia, oli puhtaan luonnon ja ympäristön merkitys jo tullut mukaan keskusteluun. Tampereella varsinkin vesien suojelu ja järvien puhtaus oli ollut tärkeä kysymys jo 1900-luvun alusta lähtien.