Teksti Sari Minkovitsch
Amurinlinna
Kutsukilpailu
1920-luvulla tehtiin ensimmäiset suunnitelmat tämän Amurin kaupunginosassa sijaitsevan, silloin jo lähes kokonaan Oy Finlayson – Forssa Ab:n hallussa olevan korttelin uudelleenrakentamiseksi. Korttelin uudistamista ehdittiin suunnitella vielä useaan otteeseen, kunnes yhtiön silloinen toimitusjohtaja Sadi Sandell onnistui hankkimaan tonttivaihdon avulla haltuunsa korttelin loputkin tontit. Keväällä 1948 yhtiö pani alkuun suljetun kutsukilpailun uudenaikaisen asuntoyhdyskunnan suunnittelemiseksi tehtaan työntekijöille. Suunnitelmassa tuli ottaa huomioon asukkaiden sosiaaliset ja terveydelliset olosuhteet sekä mm. vapaa-ajanvieton mahdollisuudet. Kilpailun tulos ratkesi 1949 ja voiton vei professori Erik Bryggmanin ehdotus. Muut kilpailijat olivat arkkitehti Aarne Ervi ja yliarkkitehti Bertel Stömmer. Alueen rakentaminen toteutettiin viidessä eri vaiheessa ja koko rakentaminen kesti kaiken kaikkiaan viisi ja puoli vuotta. Pääurakoitsijana toimi Rakennustoimisto Tähtinen & Sola Oy.
Rakennusvaiheet I-IV
Ensimmäinen rakennusvaihe alkoi joulukuussa 1949 vanhojen Mustanlahdenkadun rakennuksien purkamisella. Tilalle rakennettiin nelikerroksinen viisilamellinen polveileva kerrostalo. Tähän rakennukseen asukkaat muuttivat toukokuussa 1951. Toisessa rakennusvaiheessa rakennettiin Puuvillatehtaankatu 15:n nelikerroksinen ja Hämeenpuisto 10:n kuusikerroksinen talo sekä myymälärakennus terasseineen ja aukioineen. Kuusikerroksinen talo oli suunniteltu erityisesti virkailijoille ja työnjohtajille. Toisen rakennusvaiheen taloihin asukkaat pääsivät muuttamaan seuraavan vuoden 1952 syyskuun alusta. Kolmas rakennusvaihe sisälsi Satakunnankadun kolme lamellia sekä sauna- ja pesularakennuksen. Tämä vaihe oli valmis elokuun puolessa välissä vuonna 1953. Neljännessä vaiheessa Satakunnankadun kolme lamellia saivat jatkokseen neljännen lamellin ja lasten päiväkotirakennuksen. Yhtiö luovutti tilan kaupungin sosiaalilautakunnan käytettäväksi lastenseimenä.
Amurinlinnan työmaa Mustanlahdenkadulla kesällä 1950. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Rakennusvaiheen V pilvenpiirtäjä
Viimeinen viides rakennusvaihe alkoi 15.3.1954, jolloin ryhdyttiin purkamaan Satakunnankadun ja Hämeenpuiston kulmauksen kaksikerroksista kivirakennusta ja kaivamaan perusmonttua. Seitsemässä kuukaudessa paikalle nousi neljätoistakerroksinen kerrostalo harjakorkeuteensa. Harjannostajaiset pidettiin 21.10.1954 ja vähän vajaan vuoden päästä syyskuussa asukkaat muuttivat uusiin koteihinsa. Asuntoja tähän uuteen torniosaan mahtuu 144 ja jokaisessa kolmessatoista kerroksessa on neljä perheasuntoa ja seitsemän yksiötä. Torniin tuli kolme ns. valitsevaa ja kokoavaa hissiä, mikä tarkoitti sitä, että ne ottivat lisää kuljetettavia eri kerroksista matkan varrelta. Tämän kaltaisia hissejä ei Suomessa ollut vielä nähty. Toinen ennennäkemätön erikoisuus oli se, että asukkaiden posti jaettiin ensimmäisessä kerroksessa oleviin postilaatikoihin, eikä kannettu kerrostalon asuntojen oville asti. Tornin koko korkeudeksi tuli 44,2 metriä, mikä antoi syyn kutsua sitä maan ensimmäiseksi pilvenpiirtäjäksi. Koko rakennuskompleksiin mahtui asuntoja kaiken kaikkiaan 344 ja koko asukasmäärä oli 930 – 950 hengen paikkeilla. Vertailuluvuksi voidaan sanoa, että aikaisemmin paikalla olleissa puutaloissa oli asunut yhteensä noin 160 henkeä. Koska tornin asukkaista oli iso osa naimattomia nuoria naisia, sai se pian kansan suussa lempinimen "Impilinna".
Impilinna hipoo taivaita puurakennusten rinnalla. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Asukkaiden vapaa-ajan tilat
Tehtaan työntekijöiden vapaa-ajan viettoa varten rakennettiin Puuvillatehtaankadun rakennuksen alakertaan keilarata. Tehtaan väen piirissä toimi kaksi keilakerhoa F-F Keilaajat ja Rukki, joista ensimmäinen oli toiminut Amurinlinnan valmistuessa jo 25 vuotta. Satakunnankadun puoleisen talon kellariin sijoitettiin tehtaan työntekijöiden vapaasti käytettävissä ollut 6000 niteen kirjasto, mitä ennen se oli toiminut tehtaan juhlasalin yhteydessä Kuninkaankatu 7:ssä. Torniosan ensimmäiseen kerrokseen tuli itsepalveluperiaatteella toimiva ravintola, jonka ruokasaliin mahtui yhdellä kertaa 120 henkeä. Nimikilpailun jälkeen ruokapaikalle annettiin nimeksi Tornikellari.
Näkymä Impilinnan asunnosta talokompleksin sisäpihalle. Keskellä pesularakennus. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Lähteet:
Tammerkoski-lehti 3/1956
Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Tampere 1998.
|