Varhaista luonnonsuojelua

Iso- ja Pikku-Tohlopin järven puhtaana säilyttäminen

Tampereeseen liitettiin 1937 Pispalasta länteen ulottuvat ns. läntiset esikaupunkialueet, joukossa myös silloinen Epilän alue, jolla Tohlopin järvet sijaitsivat. Epilään ei kuitenkaan vielä 1938 ollut rakennettu viemärilaitosta, mikä uhkasi järvien puhtautta. Epilässä sijainnut metallitavaratehdas aikoi 1938 rakentaa tehtaaseen lisäosan, johon oli määrä tulla mm. 15 WC:tä ja pesuallasta. Suunnitelman mukaan niiden likavedet aiottiin johtaa Isoon-Tohloppiin. Rakennustarkastus asettui kuitenkin vastustamaan suunnitelmaa ja totesi, että tehtaan uudenkin osaston oli toistaiseksi tultava toimeen ulkohuusseilla. Kaupunginlääkärin lausunnossa todettiin, että monet järven rantamien asukkaat käyttivät Ison Tohlopin vettä talousvetenään kunnollisten kaivojen puuttuessa.

Pikku-Tohlopin järven suojelemiseksi ryhdyttiin tiukempiin toimiin. Lamminkylän Vesijohto Osakeyhtiö käytti järveä vedenotto paikkanaan ja lähetti 1937 terveydenhoitolautakunnalle anomuksen järven rauhoittamiseksi. Terveydenhoitolautakunta ottikin asiaan myönteisen kannan ja päätti kieltää järvessä uimisen, pyykinpesun, hevosten uittamisen ja talvella jään yli ajamisen. Lisäksi pyydettiin poliililaitosta mahdollisuuksien mukaan valvomaan kieltoa.

Ison-Tohlopin järven tila kuitenkin huononi. Jo 1939 kaupunginhallitus pyysi terveydenhoitolautakuntaa kiinnittämään huomiota järven veden saastumiseen ja Epilässä asuntojen luona oleviin hajualevittäviin jätekasoihin. Vastauksessaan kaupunginlääkäri suositti, että kaupunki ostaisi maata Ison-Tohlopin järven rannalta, jotta asukkaiden uimis- ja pyykinpesumahdollisuudet voitaisiin järjestää.

Tilanne kuitenkin paheni entisestään. Seuraavana kesänä 1940 suuri joukko Epilän asukkaita vaati kaupunkia heti järjestämään Epilän asukkaille puhtaan veden saantimahdollisuuden ja estämään veden saastuttaminen Isossa-Tohlopissa. Kaupungin laboratorion suorittamassa tutkimuksessa järven vesi oli todettu täydellisesti talouteen kelpaamattomaksi. Asukkaiden mukaan saastuminen johtui siitä, että Epilän Nahkatehdas oli ajanut nahkajätteensä rantaan laiturin viereen. Kaupunki vaatikin, että oli tehtävä tarkka selvitys, siitä millä edellytyksillä Epilän Nahkatehdas oli saanut Tohlopin järveä saastuttaa ja myönsi varat kaivon rakentamiseen Epilään.

Hankittuaan asiasta selvityksen Epilän Nahkatehtaalta ja kaupunginlaboratoriolta, terveydenhoitolautakunta totesi, ettei Isoa Tohlopin järveä voida terveydenhoitoasetusten tarkoittamassa merkityksessä pitää vedenottopaikkana, eikä siis myöskään Pikku Tohlopin tavoin rauhoittaa. Lautakunta kuitenkin ilmoitti, että Epilän Nahkatehtaan toimesta tapahtunut järven saastuttamien on nyt lopetettu ja, ettei muualtakaan lasketa mitään lika- tai jätevesiä Isoon Tohloppiin. Lisäksi lautakunta päätti julkaista kaupunginlääkärin ehdottaman vetoomuksen Ison Tohlopin järven veden käyttäjille ja rantojen omistajille.

Vetoomuksessa kerrottiin Ison-Tohlopin veden sisältävän huomattavasti bakteereja, erityisesti kolia, olevan siksi kelpaamatonta talousvedeksi keittämättä. Tämän todettiin johtuvat mm. siitä, että suuri osa järven rannoista on karjan laitumena ja sen ulostukset saastuttavat veden. Asukkaita kehotettiin välttämään likaisten mattojen, vaatteiden yms. pesemistä järvessä ja estämään lapsia tekemästä tarpeitaan järveen. Terveydenhoitotoimiston tuli myös tarkastaa kaikki maa-aines, jota järven ranta-alueilla aiotaan käyttää rannan kuivattamisen, kuoppien täyttämiseen ym. Näin kaikki järven käyttäjät yritettiin saada yhteisvastuullisesti mukaan suojelutoimenpiteisiin.