Sään vaikutus sähkön tuotantoon ja jakeluun

Vaikka sähkön tuotanto ja jakelu Tampereella 1920-30-luvulla olikin teollinen korkean teknologian ala, se oli silti varsin riippuvainen ilmaston vaihteluista. Alinomainen riesa, niin sähkö kuin puhelinverkollekin, olivat ukkoset, jotka vuosittain katkoivat sähköjohtoja, hajoittivat muuntajia aiheuttaen runsaasti korjaustöitä. Ukkosen lisäksi ongelmia saattoivat aiheuttaa myös lumimyrskyt. Esimerkkinä marraskuun 5. 1922 raivosi Tampereella voimakas lumimyrsky, joka aiheutti kaupungin kuormitetussa tasavirtaverkossa lyhytsulkuja puhelinlinjojen katkeillessa ja pudotessa sähkölinjan päälle. Eräs lyhytsulku aiheutti vesivoimalassa kaikkien tasavirtakoneiden automaattisten sulkijoiden aukeamisen, jolloin yksi tasavirtadynamoista syttyi tuleen. Kovalla ryskeellä tulta syöksevä kone saatiin lopulta talttumaan laskemalla alas turbiinikammioiden sulkuluukut.

Lähes paradoksaalinen oli tilanne Tammerkoskessa vuosina 1933-1934. Erittäin kuivana vuonna 1933 kosken pinta oli niin alhaalla, ettei vesivoimala pystynyt tuottamaan sähköä tarpeeksi. Tilanne oli sama myös Nokian virrassa, josta Tampere osti sähköä, ja siksi jouduttiin turvautumaan kalliimpaan höyryvoimalla tuotettuun sähköön. Seuraavana kesänä 1934 saatiin ennätyssateet, jolloin kosken pinta nousi liiankin korkealle. Suuren vesimäärän virratessa alas Tammerkoskesta, patoutui vesi Hämeensillan vaiheille, pienentäen putousta koskessa ja näin alentaen saatavaa tehoa. Näin verkon kuormituksen lisääntyessä myös vuonna 1934 oli turvauduttava kalliimpaan ostettuun sähköön, vaikka tilanne veden määrän suhteen oli lähes päinvastainen kuin edellisenä vuonna.

Erityisen vähäsateinen jakso, jolloin Näsijärven pinta pysyi alhaisena, osui vuosille 1939-1940. Molempina vuosina koko vuoden sademäärä jäi selvästi alle 500 millin, kun koko ajanjakson 1918-1940 keskimääräinen vuotuinen sademäärä oli 617 milliä. Tällöin jouduttiin turvautumaan ostettuun sähköön, jota onneksi oli saatavilla varsin halvalla 1938 valmistuneen Imatran Voiman 20kV voimalinjan kautta. Tampereen oman vesivoimalla tuotetun sähkön osuus laski 1939-40 merkittävästi. Kun tammikuussa 1939 vesivoimalla tuotettiin Tampereella 86400 kilowattituntia sähköä, supistui tuotanto loka-marraskuussa 1940 alle 30000 kilowattitunnin kuukaudessa. Veden säästämiseksi Tammerkoski pidettiin suljettuna sunnuntaisin vuoden 1939 loka-marraskuussa ja vuonna 1940 peräti neljänäkymmenä sunnuntaina.

Lähde: KTK 1938-1940: Kertomukset Tampereen kaupungin sähkölaitoksen toiminnasta, Vesivoimalaitoksen tuotantoluvut.

Sähkön tuotannon ja sateiden välinen suhde ei ole kuitenkaan aivan yksinkertainen. Sateet kaupungissa olivat lisääntyneet aikavälillä 1918-1940, eli vettä Näsijärvessäkin olisi pitänyt riittää. Kasvava energiantarve oli saattanut kuitenkin aiheuttaa vesivoiman ryöstöviljelyä, eli Näsijärven pinta oli juoksutettu aina niin alas kuin mahdollista. Kun 1930-luvun lopulle sattui sitten vähäsateisempia vuosia, oli selvä, ettei vesivoima riittänyt jatkuvasti kasvaneen energiantarpeen tyydyttämiseen.