Rottasodat

Rottasodalla tarkoitettiin mahdollisimman laajaa ja tehokasta rottien hävittämistoimenpidettä rottakannan vähentämiseksi ja rottien aiheuttamien vahinkojen minimoimiseksi. Tampereen Kiinteistöyhdistys valitti jo 1931 rottien aiheuttamista vahingoista kaupungin terveydenhoitolaitakunnalle ja vaati rottasodan aloittamista. Lautakunta totesi kuitenkin, ettei riittäviä määrärahoja rottasodan aloittamiseksi ole. Aiempien kokemusten perusteella koko kaupunkiin riittävän rotanmyrkyn hinnaksi arvioitiin noin 120 000 markkaa. Lisäksi lautakunta katsoi, ettei rottasodasta olisi juuri nyt täyttä hyötyä, koska esikaupunkien mukaansaaminen olisi epävarmaa.

Vaikka rottien hävittämistä varten varattiin tulevina vuosina rahaa, siirtyi rottasodan aloittaminen aina vain eteenpäin. Ilmeisesti rottatilanne ei Tampereella 1930-luvulla muodostunut kovin pahaksi. Tampereen lihakauppiasyhdistys tosin pyysi 1934 viranomaisilta toimenpiteitä rottien hävittämiseksi kauppahallista. Rotanmyrkkyjen ja bakteerisyöttien käyttö ei kuitenkaan ollut mahdollista kauppahallin kaltaisessa runsaasti elintarvikkeita sisältävässä tilassa. Niinpä terveydenhuoltolautakunta suosittelikin ns. passiivista rottasotaa eli rottien halliinpääsyn estämistä, rottakoiran käyttöä sekä myymälöiden ja niiden varastotilojen säännöllistä tarkastamista.

Laajamittainen rottasota toteutettiin Tampereella lopulta vasta 1939. Rahaa oli nyt kertynyt 160 000 mk ja tarjoukset rotanmyrkyistä pyydettiin kuudelta eri liikkeeltä. Myrkkysyötit, kaikkiaan yli 450 000 kappaletta, tilattiin helsinkiläisestä Kasvinsuojelu Oy:stä. Jotteivat rotat siirtyisi muiden kuntien puolelle, myös naapurikuntien kanssa sovittiin vastaavanlaisista hävittämistoimista. Messukylää lukuunottamatta kaikki myös toteuttivat rottasodan omalla alueellaan.

Rotanmyrkkysyöttejä jaetaan. Myrkkysyöttien levittäminen katsottiin naisille sopivaksi työksi ja tehtävään otettiin 35 työtöntä naista työnvälitystoimiston listoilta. Myrkytettyjen talojen seiniin liimattiin varoitukset, jotta pienet lapset ja lemmikkieläimet tiedettiin pitää kaukana rotanmyrkystä. Kuvat: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Varsinainen rottasota aloitettiin maaliskuun alussa 1939, jolloin maa vielä oli jäässä. Näihin aikoihin myös rotat saivat ensimmäiset poikasensa. Rottasotaan osallistui 50 henkilöä ja 5 kuorma-autoa. Työhön otettiin 35 työtöntä työnvälitystoimistosta, etupäässä naisia. Sodan aloitus sujui odotettua hitaammin sillä myrkkysyöttejä ei saatu ensimmäisenä päivänä tarpeeksi. Kun työn alkuun päästiin se sujui kuitenkin odotettua nopeammin ja myös talonomistajat suhtautuivat suopeasti hävitysryhmien työhön. Ensivaiheessa levitettiin 250 000 syöttiä, joiden asettelu vei viisi päivää. Jo parin päivän päästä kerrottiin Lamminkylän maantiellä nähdyn suuri määrä henkitoreissaan olevia rottia. Noin kolmen viikon kulttua suoritettiin vielä jälkipuhdistus, jossa levitettiin noin 200 000 syöttiä erityisesti rottarikkaimmille alueille.

Tulokset olivat hyvät. Terveydenhuoltolautakunnan raportti kertoo tuloksista lähes sotilasoperaation tyyliin: "Käytännöllisesti katsoen on täkäläinen rottakanta suurin piirtein tuhottu. Täysin 100 %:sta tulosta ei koskaan voida saada, mutta nytkin saavutettu tulos vastaa täydellisesti sotaan uhrattuja varoja. Lukuunottamatta kolmen kulkukissan ja yhden kukon kuolemaa, eivät syötit aiheuttaneet minkäänlaista vahinkoa kotieläimille."