Pohjois-Pirkkalan kunta

Pohjois-Pirkkalan kunta aloitti toimintansa 1.1.1922, kun Tampereen naapurissa oleva Pirkkalan pitäjä jaettiin kahtia. Teollistuneessa Pohjois-Pirkkalassa asui vuonna 1922 11895 asukasta, mikä oli 88 % vanhan pitäjän väkiluvusta. Pirkkalan pitäjän viimeinen jako oli väistämätön seuraus teollistumisen alueella aiheuttamista väestöllisistä, taloudellisista ja yhteiskunnallisista muutoksista. Pitäjää halkovan Pyhäjärven pohjoispuolelle syntyi 1800-luvun loppupuolella kolme väestökeskusta: Nokian paperitehdasyhdyskunta, Pispalan esikaupunkialue ja pieni Siuron sahayhteisö. Järven eteläpuolinen osa pitäjää säilyi sen sijaan lähes täysin maatalousvaltaisena alueena. Pirkkalan rakenteellinen eriytyminen aiheutti sen jakautumisen.

Eteläpirkkalalaisten aloitteesta Pirkkalan seurakunta jaettiin jo vuonna 1921 ja kunta seuraavan vuoden alusta. Molemmat uudet maalaiskunnat halusivat pitää perinteikkään Pirkkala -nimen. Ensin nimi annettiin valtioneuvoston päätöksellä vanhan pitäjän eteläosalle, jolloin pitäjän pohjoisosa olisi nimetty aluetta hallitsevan tehdasyhtiön mukaan Nokiaksi. Tämä päätös meni kuitenkin nokialaisten vastustuksen takia uusiksi, jolloin kunnille annettiin kompromissina nimet Etelä- ja Pohjois-Pirkkala.

Teollisuusyhdyskunta Nokian sydän 1930-luvun lopulla. Etualalla Nokia Oy:n, taaempana Suomen Gummitehdas Oy:n tehdasrakennuksia. Kuva: V.O. Kanninen, Tampere-seura.

Syntyneessä Pohjois-Pirkkalan kunnassa oli heti rakenteellinen ongelma, sillä Nokian ja Siuron tehdastaajamien lisäksi siihen kuului Tampereen viereen 1890-luvun puolivälistä lähtien nopeasti kasvanut ns. Tampereen läntinen esikaupunkialue. Esikaupungin kasvu johtui Tampereen kaupungin leviämisestä maalaiskunnan puolelle, jossa oli tilaa ja rakentaminen vapaampaa kuin kaupungissa. Maalaiskunnalle alueesta tuli nopeasti rasite, koska paitsi, että alueen väkiluku nousi jo 1910-luvulla suuremmaksi kuin koko muun kunnan väkiluku, oli alue myös kunnan vaikeinta työttömyysaluetta.

Pispalan liitosta alettiin suunnitella heti uuden kunnan synnyttyä. Liitoskysymys tuli esille vuonna 1923, kun joukko nokialaisia yksityishenkilöitä teki aloitteen Nokian tehdaskeskuksen muodostamisesta itsenäiseksi kauppalaksi. Nokian kauppalakysymyksen sekä Pispalan ja muun esikaupunkialueen asioiden ratkaisut liitettiin yhteen. Monien vaiheiden jälkeen asiat ratkaistiin vuonna 1935, jolloin valtioneuvosto päätti, että esikaupunkialueet liitetään Tampereeseen 1.1.1937 ja samalla jäljelle jääneestä kunnasta muodostetaan Pohjois-Pirkkalan kauppala. Vuoden 1938 alussa kauppalan nimi muutettiin Nokiaksi. Tampereelle ratkaisu oli pakkoliitos, mutta nokialaisille mieluinen. Tehdasyhdyskunta pääsi eroon taloudellisesti raskaasta alueesta.

Pohjois-Pirkkalassa oli selkeästi teollinen yhteiskunta. Vuonna 1930 kolme neljäsosaa väestöstä sai elantonsa teollisuudesta ja rakentamisesta. Poliittisesti vasemmistopuolueet hallitsivat kuntaa 1920-luvulla saaden kunnallisvaaleissa yhteensä kolme neljäsosaa äänistä. Sosiaalidemokraateilla oli selvä johtoasema. Kommunistit saivat enimmillään runsaan neljänneksen äänistä. Yleinen oikeistosuuntaus, hävitty Nokian kumitehtaan lakko ja pula-aika veivät paikallisen työväenliikkeen kuitenkin syvään lamaan 1920-luvun lopulla. Teollisuus- ja esikaupunkikuntana Pohjois-Pirkkala kärsi erityisen paljon pula-ajan työttömyydestä. Näiden poikkeusolojen ja vaaliteknisten syiden turvin kunnallinen valta siirtyi Pohjois-Pirkkalassa 1930-luvulla tehdasyhtiöiden voimakkaasti tukemalle oikeistolle.

Pohjois-Pirkkalan maalaiskunta oli olemassa vain 15 vuotta. Sitä hajottivat alusta lähtien Nokian tehdasyhdyskunnan itsenäistymishankkeet ja siihen liittyen esikaupunkikysymys. Alue oli koko olemassaolonsa ajan voimakkaassa kasvussa. Alueen teollinen rakenne vahvistui ja väkiluku lähes kaksinkertaistui. Kunnan jakautuessa vuonna 1936 sen alueella asui yhteensä 22000 asukasta, joista 9000 asui Nokialla ja 13000 esikaupunkilueella. Kunta oli tällöin Tampereen jälkeen Hämeen läänin väkirikkain paikkakunta.