Niilo Johannes Solja (1888-1967)

Niilo Johannes Solja (vuoteen 1907 Sandell) syntyi 25.6.1988 Hämeenkyrössä ja kuoli 15.9.1967 Pirkkalassa. Hänen vanhempansa olivat kauppias Kaarle Johannes Sandell, (syntyi 3.7.1857 Säkkijärvellä ja kuoli Tampereella 15.11.1910) ja Hilma Helena Kalenius (syntyi 27.6.1857 Jyväskylässä ja kuoli 16.6.1904 Tampereella). Soljasta tuli Tampereen Lyseon ensimmäisen luokan opiskelija vuonna 1900, ylioppilaaksi hän kirjoitti 1908. Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen Niilo Solja siirtyi opiskelemaan Helsinkiin. Hän toimi hämäläisessä osakunnassa ja suoritti oikeustutkinnon ja ylemmän hallintotutkinnon vuonna 1911. Varatuomari Niilo Soljasta tuli vuonna 1913, jonka jälkeen työskenteli Turun hovioikeuden ylimääräisenä virkamiehenä (1913-1916). Opintojen jälkeen hän suoritti opintomatkoja Saksaan, Unkariin ja Italiaan vuosina 1922-1935.

Niilo Solja. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Solja oli avioitunut jo opiskeluaikana, vuonna 1909, itseään kuusi vuotta vanhemman Asikkalasta kotoisin olevan sairaanhoitaja Olga Siikan kanssa (s.19.7.1882). Avioliitosta syntyi poika ja tytär. Solja palasi Tampereelle vuonna 1916, hänestä tuli asianajotoimisto Ahlman & Pulkkisen osakas (1916-1937). Niilo Solja toimi Suomen asianajajaliiton hallituksen jäsen ja Tampereen asianajajayhdistyksen puheen- johtajana vuosina 1925-1937. Ennen Soljan osakkuutta asianajotoimisto Yrjö Pulkkinen oli tuolloin Ahlman & Pulkkisen ainoa omistaja. Hän oli niin ikään Tampereen lyseon entisiä oppilaita. Myöhemmin Soljan ura elinkeinoelämässä ja politiikassa seuraili 13 vuotta vanhemman Pulkkisen uraa.

Vuoden 1918 sodan, mikä oli Soljalle vapaussota, aikana hän osallistui Koutan, Vilppulan, Tampereen ja Viipurin taisteluihin sotatuomarina, majoitusmestarina ja esikuntapäällikkönä. Vuonna 1918 hän toimi lisäksi valtiorikosoikeus 52. puheenjohtajana.

Asianajon ohella Solja toimi pitkään myös kunnallispolitiikassa. Solja valittiin Kansallisen kokoomuksen ehdokkaana Tampereen kaupunginvaltuustoon vuonna 1921 jossa hän toimi aina vuoteen 1936 saakka. Solja oli kaupungin rahatoimikamarin (1921-1923) ja sen seuraajan kaupunginhallituksen jäsen vuosina 1928-29. Sen lisäksi Solja toimi kaupungin tilien tarkastajana useita vuosia. Niilo Solja edusti puolueessaan sen oikeaa laitaa, ja kaupunginvaltuuston kokoonnuttua ensimmäistä kertaa vuoden 1930 kesäloman jälkeen Solja ehdotti valtuuston sosialisti- ja kommunistijäsenille eroamista, vaikka ns. kommunistilait eivät olleetkaan vielä astuneet voimaan. Vaikka Soljan ehdotus ei mennytkään läpi, osan edistyspuoluelaisista ja sosialidemokraattien kannattaessa kommunistien oikeutta istua valtuustossa vaalikauden loppuun, erosi osa kommunisteista valtuustosta, ilmeisesti ulkoparlamentaarisen liikehdinnän säikähdyttämänä.

Kunnallispolitiikan ohella Solja osallistui voimakkaasti myös tamperelaisen elinkeinoelämän toimintaan. Hän toimi veljensä Ville Soljan johtaman Kiilto Oy:n hallituksen puheenjohtajana vuosina 1922-1938, Finlayson-Forssa Oy:n hallituksen varajäsenenä vuosina 1930-1938, palovakuutusyhtiö Varman hallintoneuvoston puheenjohtajana vuosina 1925-1938 ja tapaturmavakuutusyhtiö Otavan hallintoneuvoston puheenjohtaja vuosina 1932-1938. Hän toimi Kansallis-Osake-pankin (KOP) Tampereen konttorin valvojana 1920-luvulla ja KOP:n tilintarkastajana vuosina 1932-33.

Solja kuului sotien välisenä aikana Yrjö Raevuoren ja Yrjö Pulkkisen ohella eittämättä niihin tamperelaisiin porvarillisiin vaikuttajiin, joiden ammatillinen tausta oli oikeustieteellinen ja joiden yhteiskunnallinen taustaryhmä oli Tampereen kauppakamari. Magnus Lavoniuksen ja Yrjö Pulkkisen jälkeen Solja oli seuraava siinä listassa, jonka Tampereen kauppakamari "työnsi" valtakunnan politiikkaan. Eduskunnan jäsen Solja oli vuosina 1930-1933, Laki- ja talousvaliokunnan puheenjohtaja vuosina 1930-31, apulaissisäasiainministerinä lamakauden ja Mäntsälän kapinan aikaisessa J.E. Sunilan hallituksessa vuosina 1931-32. Solja erosi hallituksesta Mäntsälän kapinan johtoa koskevan pidätysmääräyksen vuoksi. Tampereen historian kannalta Soljan ehkä merkittävin aikaansaannos valtakunnan politiikassa oli vaikuttaminen omalta osaltaan Valtion lentokonetehtaan ja lentokentän Tampereelle saamiseksi.

Ministeriuransa jälkeen Solja jatkoi politiikassa: Hän toimi Kansallisen kokoomuksen valtuuskunnan jäsenenä vuodesta 1932-1937 ja Pohjois-Hämeen kansallisliiton piiritoimikunnassa. Vapaussodan muistoja asianajaja Solja veresti muun muassa Pohjois-Hämeen vapaussoturit ry:n puheenjohtajana (1934-1938). Niilo Solja muutti vuonna 1938 Helsinkiin, missä jatkoi toimintaansa asianajajana (1938-1967). Samaan aikaan hän katosi ainakin politiikan näkyvältä kentältä.