Varatuomari Yrjö Raevuori (1889-1975)

Yrjö Raevuori. Kuva noin 1920-luvulta. Kuva: Veikko Kanninen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Yrjö Rafael Raevuori syntyi jouluaattona 1889 Riihimäellä veturinkuljettaja Juho Hagelbergin ja Erika Hegelbergin perheeseen. Yrjö oli kuusilapsisen perheen toiseksi vanhin. Hänen ollessaan nelivuotias perhe muutti Tampereelle, jossa Yrjö aloitti koulunkäyntinsä. Kansakoulun jälkeen 1900 Yrjö Raevuori jatkoi opiskelua Tampereen Reaalilyseon ensimmäisellä luokalla, jossa hänen luokkatovereihinsa kuului mm. F.E. Sillanpää. Ruotsalaisen sukunimensä Hagelberg, Yrjö vaihtoi vanhemman veljensä tavoin Raevuoreksi 1906. Tultuaan ylioppilaaksi Raevuori kirjoittautui Helsingin yliopiston lainopilliseen tiedekuntaan 1908. Lyseovuosinaan Raevuori oli opetellut taitavaksi pikakirjoittajaksi. Jo 1907-1908 Raevuori toimi STT:n edeltäjän Suomalaisen Uutistoimiston asiamiehenä Tampereella ja syksyllä 1908 konttoriapulaisena asianajotoimistossa. Koko opiskeluaikansa hän toimi pikakirjoittajana erilaisissa tehtävissä ja perusti vanhemman veljensä kanssa jopa Suomalaisen Pikakirjoitustoimiston, joka toimi Helsingissä ja Tampereella. Keväästä 1909 vuoteen 1915 Raevuori toimi jälleen myös Suomalaisen Uutistoimiston Tampereen asiamiehenä ja toimistonhoitajana.

Suoritettuaan juridikofilosoofisen tutkinnon 1912 ja oikeustutkinnon 1917 Raevuori siirtyi Tampereen kaupungin palvelukseen. Aluksi hän toimi rahatoimikamarin apulaisnotaarina ja syyskuusta 1917 Tampereen kaupunginvaltuuston vt. sihteerinä. Virkamiehen ura ei kuitenkaan ollut Raevuoren tavoitteena vaan jo valtuuston sihteerinä toimiessaan hän oli syksyllä 1917 aloittanut Tampereella asianajotoimiston yhdessä lakimiestoverinsa kanssa. Asianajajana hän toimi kaikkiaan 47 vuotta aina vuoden 1964 loppuun asti.

Muistokirjoituksessaan Yrjö Raevuoresta Aune Innala kirjoittaa kuvaavasti: "Yrjö Raevuoren elämäntyö ei ole määriteltävissä tavanomaisten mittojen mukaisesti. Itse asiassa hän suoritti monta elämäntyötä." Leipätyönsä Yrjö Raevuori teki juristina. Kuitenkin ehkä itselleenkin merkityksellisemmän elämäntyön Raevuori teki historiantutkijana ja yleisten asiain harrastajana. Tämä työn tuloksena syntyi myös Raevuoren hämmästyttävän laaja kirjallinen tuotanto.

Kirjassaan Kaupungin kohtalokas kevät ja kesä, Raevuori on kuvannut vuosien 1917-1918 tapahtumia Tampereella. Kaupunginvaltuuston sihteerin toimen ohella Raevuori toimi 1918, kaupungin ollessa punaisten hallussa, myös vallankumousoikeudessa syytettyjen puolustusasianajajana ja suoritti asevelvollisuutensa komendantinviraston siviilipäällikkönä. Kansalaissodan jälkeen hän työskenteli suuria vahinkoja kärsineen kaupungin ja sen asukkaiden aseman pikaiseksi parantamiseksi. Työnsä kaupungin virkamiehenä hän lopetti vuoden 1918 lopussa, mutta jo aiemmin samana vuonna hänet valittiin kaupunginvaltuutetuksi Edistyspuolueen ehdokkaana. Asiantuntevana ja hyvät suhteet omaavana valtuutettuna Raevuori toimi jatkossa lukuisten valiokuntien, toimikuntien ja kaupungin hallintoelimien jäsenenä. Edistyspuoleen kaupunginvaltuutettuna hän toimi 1919-1922, 24-25 ja 31-33 sekä valtuuston varapuheenjohtajana 1920. Kirkkovaltuustossa Raevuori istui vuosina 1923-37. Raevuorella oli merkittävä rooli mm. kaupungin kirjaston uudistamisessa, poliisijärjestyksen uudistamisessa, kapinavahinkokomiteassa ja Tampereen historiatoimikunnassa, josta hän sai Väinö Voionmaan erityiskiitoksen. Valtuutettuna Raevuori oli mukana tekemässä myös lukuisia merkittäviä aloitteita.

Valtuustossa ja Tampereen kauppakamarissa toimiessaan Raevuori kiinnitti erityishuomiota mm. kaupungin liikenteen kehittämiseen. 1919 hänen aloitteestaan perustettiin kolmas raitiotiekomitea pohtimaan raitiotien rakentamista Tampereelle. Suurelta osin Raevuoren tekemän taustatyön ansiota oli, että Tampereelle saatiin 1930-luvun alussa jo Parolaan rakennettavaksi päätetty lentokenttä ja valtion lentokonetehdas. Hän oli mukana ajamassa muutoksen myös uuden Hämeensillan suunniteltuun leveyteen niin, ettei sitä rakennettu kapenevaksi, vaan Hämeenkadun leveyttä noudattavaksi. Raevuori toimi myös yhtenä taustavaikuttajana kun Tampereen linja-autoasemasta ja sen paikasta päätettiin 1935-37. Raevuoren rooli oli merkittävä kun Linja-autoliikennöitsijäin liitto yhdessä Tampereen kauppakamarin kanssa päätyi kannattamaan aseman sijoituspaikaksi väljää Ratinaa monien suosiman ahtaan rautatieaseman puistikon sijasta.

Varsinaisen ammattinsa ohella Yrjö Raevuorella oli vuosien varrella lukuisia luottamustehtäviä. Raevuorella oli erittäin läheinen yhteys tamperelaiseen elinkeinoelämään ja hän oli Tampereen kauppaseuran aktiivijäsen. Hän toimi mm. Suomen Jalkinetehtaitten Työnantajaliiton (myöhemmin Kenkäteollisuusliitto) asiamiehenä 1918-1964 ja vuosina 1924-1940 Suomen Nahka- ja kenkäteollisuus-lehden tuotteliaana toimittajana. Jo marraskuusta 1917 lähtien Raevuori oli toiminut myös Edistyspuolueen sanomalehden Tampereen Sanomien - ja tuon lehden lakattua - Maaseudun Sanomien vakituisena avustajana. Taitavana kynänkäyttäjänä Raevuori kirjoitti muutenkin ahkerasti kotikaupunkinsa ja myös pääkaupungin sanoma- ja aikakauslehtiin aina elämänsä loppuun asti. Vuosien varrella Raevuoren kirjoittaminen lehtiartikkelien määrä nousi satoihin.

Ansiotyönsä ohessa tehdyn lehtikirjoittelun lisäksi Yrjö Raevuori alkoi harrastaa myös historiantutkimusta, jonka tuloksena syntyivät vielä huomattavasti laajemmat kirjalliset työt. Tutkimuksensa Raevuori aloitti omasta suvustaan. Vuonna 1927 ilmestyi 464-sivuinen hämäläis-satakuntalaisen talonpoikaissuvun vaiheiden kuvaus Pyhänoja-Kyttä-Laatu. Raevuori jatkoi sukututkimuksiaan 1930-luvun alussa vielä kolmella teoksella, joista 1932 ilmestynyt Tamperelaisia sukuja liitettiin itsenäisenä tutkimuksena Väinö Voionmaan kirjoittaman Tampereen historian neljänteen osaan. Jalmari Finnen 60-vuotispäiväksi 1934 valmistui lähes 500-sivuinen Finnen suku. Lisäksi 1930-luvulla ilmestyi vielä neljä Raevuoren kirjoittamaa sukututkimusta.

Vähitellen Raevuori siirtyi sukututkimuksista toisenlaisen historiantutkimuksen pariin. Jo 1933 ilmestyi hänen ensimmäinen teknisen alan historiaa käsittelevä teoksensa Tampereen Radion Kymmenvuotisvaiheet. Yrjö Raevuori oli itse ollut aktiivisesti mukana Suomen ensimmäisen radioaseman perustaneen Tampereen Radioyhdistyksen toiminnassa, ja halusi tallentaa radiotoiminnan vaiheet Tampereella. Raevuoren teknistä alaa koskevat teokset saivat myöhemmin jatkokseen niin Tampereen sähkölaitoksen kuin puhelinlaitoksenkin historiat. Lisäksi Raevuori kirjoitti useita teoksia ja yrityshistorioita linja-autoliikenteestä, merkittävimpänä 1948 ilmestynyt yleisesitys Linja-autoliikenteen vaiheet. Erityisen merkittävä oli Yrjö Raevuoren panos tamperelaisyritysten ja -tehtaitten historiankirjoittajana. Niin tamperelainen nahka-, kenkä-, kuin kumiteollisuuskin saivat omat historiansa Raevuoren noin 60 teoksen tuotannossa. Tampereen kauppaseuraa seuran pitkäaikainen aktiivi muisti teoksella Tampereen Kauppaseura ja sen miehiä, joka ilmestyi ensipainoksena 1936 ja laajennettuna 500-sivuisena toisena painoksena 1946.

Vuodesta 1964 lähtien Yrjö Raevuori omistautui kokonaan kirjallisille töilleen ja joutui siirtymään niiden takia Helsinkiin, viettäen tosin yhä runsaasti aikaa myös Tampereella osallistuen mm. Jalmari Finne säätiön ja Tampereen historiallisen seuran toimintaan. Raevuori oli myös toivottu kutsuvieras ja puhuja. Näön heikentymisen takia hän pystyi viimeisinä vuosinaan enää rajoitetusti harjoittamaan tutkijan ja historioitsijan työtä, niinpä hän alkoi suunnitella muuttoa takaisin kotikaupunkiinsa. Puhjennut sairaus kuitenkin esti suunnitelman toteutumisen. Yrjö Raevuoren viimeiseksi julkiseksi esiintymiseksi Tampereella jäi hänen kaupunginvaltuuston 100-vuotisjuhlaistunnossa pitämänsä puhe. Yrjö Raevuori kuoli Meilahden sairaalassa Helsingissä joulukuun 21 päivänä 1975 kolme päivää ennen 86-vuotis syntymäpäiväänsä.